Sinä hylkäsit rakkauteni,
käänsit sille selkäsi.

Odotin yksin koko yön,
värisin pimeässä pelosta.

Yö oli tyyni,
ei liikkunut lehti,
ei heinän korsikaan.

Aamulla olivat kaikki ruusut kuolleet,
puut pudottaneet lehtensä.
Minä katselin alastonta maisemaa,
kuollutta sisintäni.

Niin tulivat ne päivät,
kun kyyneleet valuivat.
Hukuttivat minut alleen,
ja minä lakkasin olemasta.

Tuuli sirotteli viimeiset kukkaset hautani ylle.
Jossakin nauroi musta korppi.
Nauroi ja tanssi yksinänsä,
kuivuneen puun oksalla.