Kevät aamu on heräämässä
siniharmaa huntu kasvoillaan
Vielä, vielä on unen raukeus aamun hämyssä
lyhyt tovi, jolloin tuuli nostaa päätään
lumi ravistelee puissa villaisia peittojaan.

Hämyisän taivaan värjää aurinko
loistavan kirkkailla säteillään
luonnon taiteilija leikittelee väreillä
aavistus ruusunpunaa taivaanrannalle
korkealle enemmän asteittain sineä
ja pohjoista valoa tarvitsee taiteilija.

Kuulaassa aamussa linnut virittelevät soittimiaan
kiireiset talitintit ovat vaihtaneet titityynsä tittyyhyn
mustarastaat, nuo pohjoisen kanttorit
lurittelevat koko skaalansa uskollisesti alusta loppuun
kertosäkeitä on useita sävellajia vaihdellen
aamuauringon lämmössä varis nuokkuu silmät sirrillään.

Jopa ensimmäisten jääpuikkojen nokasta alkaa vesi tippumaan
pisarat poraavat lumeen pieniä reikiä maahan saakka
joista heräävät ötökät voivat katsella taivaan sineä
kohmeessa ovat vielä poloiset, liian aikaista herätä,
tuumivat ja kääntävät kylkeään.

Aurinko tuntee mahtinsa
Kevät on sen lempiaikaa
silloin aurinko voimansa tunnossa aloittaa kevätkarkelonsa,
rips ja raps murtuu hangenkuori säteiden voimasta.
Lumi muuttaa kesäksi pois
tullakseen takaisin sitten kun sen aika on,
ensivuonna tavataan se sanoo veden solistessa puroina.