Vapautus
Kuljen ikiaikaisessa maisemassa
sateen vihmoessa
sumu laskeutuu maahan
menneisyyden varjot
kaukana liikahtelevat
ja lähestyvät
ne pysähtyvät rinnalleni
alkavat kulkea kanssani
annan niiden kulkea rauhassa
nyt ne eivät häiritse minua
en kulje kuitenkaan helvettiin
enkä paratiisiinkaan
tämä ikuisen maiseman ja
pehmeän, kaiken himmentävän sumun
ja syksyisen sateen autuus
on ympärilläni ja ihollani
puhdistaa syntini
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
