Vapautus

Vapautus

Kuljen ikiaikaisessa maisemassa
sateen vihmoessa
sumu laskeutuu maahan
menneisyyden varjot
kaukana liikahtelevat
ja lähestyvät
ne pysähtyvät rinnalleni
alkavat kulkea kanssani
annan niiden kulkea rauhassa
nyt ne eivät häiritse minua
en kulje kuitenkaan helvettiin
enkä paratiisiinkaan

tämä ikuisen maiseman ja
pehmeän, kaiken himmentävän sumun
ja syksyisen sateen autuus
on ympärilläni ja ihollani
puhdistaa syntini