Verensokeri mitataan, kun epäillään tai hoidetaan diabetesta. Lue, mitkä arvot paljastavat diabeteksen ja mistä tunnistat liian alhaisen veren sokeripitoisuuden.

So­keri on tär­keä ke­hon energian läh­de. Toi­sinaan soke­riai­neen­vaih­dunta voi kui­tenkin häi­riintyä ja soke­riarvot nous­ta liian kor­keiksi. Näin ta­pahtuu esi­mer­kiksi diabe­tek­sessa. Soke­riarvot mita­taankin yleensä diabe­teksen diag­noosin ja hoi­don yhtey­dessä.

Veren­so­kerin mit­taukseen on ole­massa eri­laisia ko­keita. Esi­mer­kiksi B-Gluk ker­too koko­veren glu­koo­siarvon ja fP-Gluk tar­koittaa plas­masta otettua ar­voa. Mo­lempia ko­keita var­ten täy­tyy paas­tota 12 tun­tia en­nen koet­ta.

Mi­ten soke­ri­pi­toisuus mi­tataan?

Näy­te voi ol­la sor­menpää- tai laski­mo­ve­ri­näyte.

Vii­tearvot:

  • Koko­ve­ren­kuva (B-Gluk): 3,3–5,3 mmol/l
  • Paastop­lasma (fP-Gluk): ar­vot ovat 10–20 pro­senttia koko­veren ar­voja kor­keammat, siis noin 4,0–6,0 mmol/l.
  • Plasma (P-Gluk): Ei vakiin­tu­neita viitear­voja. Riip­puu syö­dyistä ate­rioista ja diabee­ti­koilla insu­lii­ni­pis­tok­sista ja muis­ta diabe­tes­lääk­keistä.

Mi­ten tu­loksia tul­kitaan?

Diabe­teksen diag­noosiin käy­tetään yleensä paas­ton jäl­keen mi­tattua glu­koo­siarvoa.

Jos fP-Gluk on 7,0 mmol/l tai suu­rempi useamman veri­kokeen jäl­keen, poti­laalla on dia­betes.

Jos paas­toarvo on 6,1–6,9 mmol/l, käy­tetään nimi­tystä "suu­ren­tunut paasto­so­ke­riarvo", jo­ka on esi­vaihe aikuis­tyypin diabe­tek­selle (kakkostyy­pin dia­betes). Täl­lainen ar­vo mer­kitsee yleensä si­tä, et­tä poti­laalle voi puh­jeta varsi­nainen dia­betes, el­lei hän tee elä­män­ta­poi­hinsa muu­toksia. Painon­hal­linta ja lii­kunta ovat tehok­kaita aikuis­tyypin diabe­teksen ehkäi­si­jöitä.

Paastog­lu­koosia käy­tetään myös aikuis­tyypin diabe­teksen hoito­ta­sa­painon seuran­nassa. Sen si­jaan nuoruus­tyypin diabe­teksen (ykköstyy­pin dia­betes) hoi­don seuran­nassa ei käy­tetä paastog­lu­koosia. Tä­mä joh­tuu sii­tä, et­tä tyy­pin 1 diabe­teksen hoi­dossa veren­so­ke­rin­mit­tauksia teh­dään useita ker­toja päi­vässä, kos­ka täs­sä diabe­teksen muo­dossa insu­liinia pis­tetään mon­ta ker­taa päi­vässä ate­ria­rytmin mu­kaan.

Muut tutkimukset

Diabe­teksen diag­noosiin on ole­massa mui­takin tutki­muksia, ku­ten soke­ri­ra­si­tuskoe (oraa­linen glu­koo­si­ra­situs, Pt-Gluk-R), jol­la tut­kitaan eli­mistön ky­kyä käyt­tää glu­koosia. Sii­nä veren­so­keri mi­tataan kak­si tun­tia sen jäl­keen, kun nau­tittu 75 grammaa glu­koosia. Jos kah­den tun­nin ar­vo on yli 11 mmol/l, poti­laalla on dia­betes. Jos kah­den tun­nin ar­vo on 7,8–11,0 mmol/l, poti­laalla on heiken­tynyt glu­koosin sie­to.

Diabe­testa voi­daan diagno­soida myös gly­ko­he­mog­lo­biinin (B-GH­bA1C) avulla. Ar­vo an­taa ku­van veren­so­kerin pitkäai­kai­sesta ta­sosta. Jos sen ar­vo on kah­dessa mittauk­sessa 48 mmol/l tai enemmän, ky­seessä on dia­betes.

Kuin­ka usein diabe­testa sairas­tavan pi­tää mi­tata veren­so­ke­riar­vonsa?

Po­tilaan päivä­rytmi ja veren­so­ke­ri­lää­kitys vaikuttavat asiaan. Esi­mer­kiksi rei­pas lii­kunta ja äkil­liset sai­raudet voi­vat mer­kitä lisä­mit­tauksia. Insu­lii­ni­hoidon yhtey­dessä veren­so­keri on yleensä mitat­tava useammin kuin tablet­ti­hoi­dossa.

Seu­rannan toteut­ta­mi­sesta laa­ditaan suunni­telma hoi­tajan tai lää­kärin kans­sa. Jos pi­tää sel­vittää, mi­ten ateria vai­kuttaa ar­voihin, veren­so­keri on mitat­tava en­nen ateriaa ja kak­si tun­tia syö­misen aloit­ta­misen jäl­keen.

Liian al­hainen soke­ri­pi­toisuus

Liian al­haista ve­ren soke­ri­pi­toi­suutta kut­sutaan hypog­ly­ke­miaksi. Hypog­ly­kemia syn­tyy, kun so­keria pois­tuu ve­restä enemmän kuin eli­mistö saa si­tä ruuas­ta tai mak­san varas­tosta.

Lie­vä hypog­ly­kemia ai­heuttaa heiko­tusta, hi­koilua, nälän­tun­netta ja sy­dämen tyky­tystä.

Jos glu­koo­si­pi­toisuus pie­nenee al­le 2,5 mmol/l, poti­laalla al­kaa esiintyä keskus­her­moston oi­reita, ku­ten näkö­häi­riöitä, pu­heen häi­riöitä, kouris­telua ja ta­junnan heikke­ne­mistä. Vaka­vim­millaan hypog­ly­kemia ai­heuttaa sydän­koh­tauksen, koo­man ja kuo­leman.

Veren­so­keri voi las­kea liian alas jon­kin yksit­täisen asian vuok­si, mut­ta usein taus­talla on useampia teki­jöitä. Las­kun taus­talla voi ol­la ruo­kailun viiväs­ty­minen tai jää­minen ko­konaan vä­liin, lii­kunta, lääk­keet ja alko­holi, diabe­tes-lää­ki­tyksen ylian­nostus ja insu­lii­ni­herk­kyyden korjaan­tu­minen. 

Läh­teet: Terveys­kir­jasto, Diabe­tes­liitto

Tarkas­tanut: Si­mo Kok­ko, do­sentti, yli­lää­käri, Pohjois-Savon sairaan­hoi­to­piiri, perus­ter­vey­den­huollon yk­sikkö

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Vierailija

Epäiletkö diabetesta? Näin sitä tutkitaan

Hiilihydraattirajoituksella elimistön insuliinin aineenvaihdunta normalisoituu itsestään, eikä mitään lääkkeitä tarvita. VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota myös karppaukseksi kutsutaan) on yli 200 vuotta vanha ruokavalio (karppauksen historia alkaa alkaa 1800-luvun puolivälistä ja ensimmäinen julkaistu kirja aiheesta on vuodelta 1864), jolla saa verensokerin hallintaan, ihminen laihtuu, pysyy hoikkana ja energisenä sekä pääsee eroon elitapasairauksien oireiden hoitoon käytetyistä "...
Lue kommentti
Vierailija

Epäiletkö diabetesta? Näin sitä tutkitaan

Virallinen II-tyypin diabeteksen hoito on täysin epäonnistunut. Diabeetikkoja tulee koko ajan lisää. Ainoa tapa välttää diabetes tai päästä lääkkeettömään remissioon on ruokavaliohoito. Siihen löytyy välineet, jotka eivät maksa yhtään mitään ja yhteiskunta (me kaikki veronmaksajat) säästämme miljoonia vuodessa. Lähes 100% II-tyypin diabeteksesta on ehkäistävissä elintavoilla ja jo sairastuneet saavat sairautensa remissioon. Tunnetut geenivariantit selittävät nyt vain 10–15 prosenttia II-tyypin...
Lue kommentti

Avokadon kivessä on runsaasti antioksidantteja. Voiko sen syödä? 

Olen kuullut, että avokadon kivi sisältää runsaasti antioksidantteja. Voiko kuoritun kiven syödä turvallisin mielin murskattuna myslin tai smoothien seassa? Jos kivi on terveellistä syödä, niin kuinka se säilyy? Voiko sitä säilyttää rouheena muutaman päivän kannellisessa rasiassa? Kuinka paljon siementä voi korkeintaan syödä päivittäin?
– Avokado päivässä

 

Ravitsemusterapeutti Heli Reinivuo vastaa:

Avokadon kiven voi syödä. Se sisältää liukoista kuitua ja antioksidantteja. Laita kivi muovipussiin ja murskaa kivi pieniksi paloiksi vasaralla. Hienonna palat tehosekoittimessa.

Avokadon kiven säilyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta se lienee sama kuin muillakin siemenillä. Ilmatiivis rasia sopii hyvin säilytykseen. Turvallista käyttöannosta ei ole tiedossa, joten annokset kannattaa pitää pieninä, 1–2 rkl rouheena.

Avokado itsessään on hyvin kuitupitoinen. Se lisää kylläisyyden tunnetta ja helpottaa vatsan toimintaa.

Lue myös: Näin avokado hidastaa ikääntymistä (oikeasti!) 

Liikkeet kehitti liikunnanohjaaja.

Vesiliikunta on tehokas ja lempeä laji, joka laittaa koko kropan töihin. Vesijumppa sopii hyvin myös ikääntyville.

Lue lisää: Tehokas vesiliikunta on lempeä laji – näin vältät suonenvedonkin

Tässä parhaat vesijumppaliikkeet koko keholle!

Liike 1. 

Tee näin: 

  • Ota uimalauta ja asetu vedessä istumaan laudan päälle. Pysyt paremmin laudalla, jos koukistat polvet laudan alle.
  • Kun tasapaino on löytynyt, souda hyvässä ryhdissä rintauintivedoilla eteenpäin. Tee jonkin matkan päässä peruutusliike: kauho käsilläsi vettä ulkosivuilta rintakehääsi kohti, jotta alat liikkua vedessä selkä tulosuuntaan päin.
  • Saat tästä liikkeestä vahvat rintalihakset ja yläselän. Harjoitat samalla takareisiäsi, keskivartalosi hallintaa ja tasapainoasi.

Liike 2.

Tee näin:

  • Tähän liikkeeseen tarvitset niin ikään uimalaudan. Ota kiinni sen reunoista tai kahvoista, vie lauta reilusti eteesi ja ota pieni haara-asento tai juokse vedessä paikoillasi.
  • Kauho nyt laudalla vettä kehosi etupuolelta vuorovedoin kohti oikeaa ja vasenta kylkeäsi – kuin äyskäröisit vettä pois tieltäsi. Pidä yläkroppasi suorassa ryhdissä, äläkä päästä sitä taipumaan sivuittain.
  • Tämä kiertoliike vahvistaa koko yläkroppaasi: käsiä, selkää ja vatsaa sekä vetreyttää rangan liikelaajuuksia.

Liike 3. 

Tee näin:

  • Tähän liikkeeseen tarvitset lötköpötköpatukan. Vie se eteesi kädet suorina siten, että puristat pötköä päistään. Jalkasi ovat pienessä haarassa ja keho lievässä etukenossa.
  • Hyppää nyt oikealta jalaltasi vasemmalle ja ojenna kantapää samalla taakse. Samaan aikaan, kun teet hyppäyksen, paina pötkön päät yhteen veden alla. Seuraavalla hyppäyksellä suorista kädet ja avaa pötkö eteesi.
  • Tässä liikkeessä kyytiä saavat rintalihaksesi, selkä ja vatsa. Petraat myös tasapainoasi.

Liike 4. 

Tee näin:

  • Pidä lötköpötköpatukkaa käsissäsi siten, että se kiertää kehosi etupuolta puolikaaressa.
  • Seiso selkä suorassa ja nostele polvia. Kierrä pötköä jokaisella polvennostolla sen polven yli, joka nousee. Anna kehosi kiertyä reilusti liikkeen mukana.
  • Tämä vinojen vatsalihasten sekä selkälihasten liike puristaa keskivartalostasi tehot irti.

Liike 5. 

Tee näin:

  • Tee tämä liike ilman apuvälineitä.
  • Seiso suorassa ja ala potkia toisella jalallasi vettä pois. Jalkasi tekee reilun v-liikkeen samalla, kun vastakkainen kätesi pitää tasapainoasi yllä haromalla vettä omalta sivultaan. Vaihda jalka-käsiparia.
  • Tästä liikkeestä tykkäävät sekä sisä- että ulkoreidet, lantio ja pakaralihakset.

Liike 6. 

  • Tämäkään liike ei apuvälineitä kaipaa.
  • Juokse paikoillasi vedessä ja tee käsilläsi, vartalon sivuilla, kahdeksikon muotoista liikettä veden alla. Katso, että niska ja hartiat pyöristyvät kahdeksikkoliikkeen alkuvaiheessa ja avautuvat suoraksi liikkeen loppusilmukassa.
  • Tämä liike avaa tehokkaasti hartianseudun jumittumia.

Liikkeet kehitti liikunnanohjaaja Emmi Avela Mäkelänrinteen uintikeskuksesta Helsingistä.