Moni ikääntyvä sairastaa tietämättään masennusta. Hälytysmerkkejä ovat mielenkiinnon ja jaksamisen puute, sanoo geriatrian professori Jaakko Valvanne. Lääkehoidosta hänellä on hyvää sanottavaa.

Kun ikää kertyy, on tärkeää huolehtia oikeanlaisesta ravinnosta ja liikunnasta. Yhtä tärkeää on sairauksien hyvä hoito. Uusien oireiden ilmetessä on hyvä olla tarkkana. Jos paino laskee tai kotiaskareista suoriutuminen tuntuu hankalalta, on aina epäiltävä sairautta eikä syytettävä oireista ”vanhuutta”. Näin sanoo geriatrian professori Jaakko Valvanne Tampereen yliopistosta.

– Jos omassa voinnissa tapahtuu selvä muutos alle vuodessa, pitää aina epäillä sairautta. Mielestäni jokaisen vanhan kohdalla lääkärin pitäisi ajatella, että hänellä on alkava muistisairaus, masennus tai muu aikaisemmin huomaamatta jäänyt vaiva. Iäkkäiden piilosairaudet ovat valtavan yleisiä, ja siksi heidät pitäisi aina tutkia todella tarkkaan.

Yksi tavallisimmista vanhusten piilosairauksista on juuri masennus. Koska masennus ei aina näyttäydy alakulona, osa masentuneista ei tunne olevansa masentuneita. Muita oireita voi silti olla. Kadonnut elämänilo ja mielenkiinnon puute ovat hälytysmerkkejä.

– Jos lapsenlapset eivät kiinnosta, ei jaksa seurata televisiota tai lähteä seniorikerhoon, pitää epäillä masennusta, sanoo Valvanne.

"Masennusta ei pidä vähätellä. Se ei ole psyykkistä heikkoutta."

Masennus voi näyttäytyä myös fyysisinä oireina. Tavallisimpia ovat unettomuus, ruokahaluttomuus, levottomuus, väsymys, kivut ja säryt. Myös keskittymisongelmien ja muistihäiriöiden taustalla voi piillä masennus.

– Masennusta ei pidä vähätellä. Se on aivojen aineenvaihdunnan tila, ei psyykkistä heikkoutta. Masennus on sairaus, joka jää usein huomaamatta itseltä, läheisiltä ja lääkäriltäkin.

Mielen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää voida tehdä sellaisia asioita, joista nauttii. Ihmisten tapaaminen on ehdottoman tärkeää, vaikka toiset nauttivat myös yksinolosta. Toisille tärkeää on luonto tai musiikki. Jos nauttii lukemisesta mutta huono näkö estää sen, voi hankkia äänikirjoja. Jos on huono liikkumaan eikä pääse ulos kotoa, voi ottaa avuksi teknologian ja Skypen.

Mielen hyvinvointia voivat auttaa myös jooga, meditaatio ja mindfulness. On viitteitä siitä, että mindfulnessin harrastaminen hidastaa vanhenemisen aiheuttamia muutoksia.

– Ei ole olennaista, ovatko ne vain viitteitä vai vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Tärkeää on, että mindfulness näyttää hyödyntävän myös hyvin iäkkäitä ihmisiä.

Huolestuttavinta ei ole lääkkeiden tuputtaminen, vaan se, että masennusta ei edes huomata.

Onneksi on lääkkeet

Kun ikääntyvällä ihmisellä epäillään masennusta, on ensin tutkittava, voiko taustalla olla fyysinen sairaus, joka näyttäytyy masennuksena. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta on yksi näistä.

– Masentuneeltakin pitää hoitaa nivelrikko ja sydämen vajaatoiminta kuntoon, eikä vain lykätä ilopilleriä kouraan ja lähettää pois, Valvanne sanoo.

Joskus lääkäreitä arvostellaan siitä, että he määräävät liian helposti lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan. Valvanne on kuitenkin enemmän huolissaan siitä, että mielenterveyden ongelmia jää yhä hoitamatta lääkkeillä silloin, kuin aihetta olisi.

– Alihoito on kaikkein huolestuttavinta. Se, että masennusta ei edes huomata. On onni, että meillä on masennuslääkkeet! Olisi kauheaa, jos ei olisi.

Lievään masennukseen voivat auttaa liikunta ja muut ryhtiliikkeet, kuten ravinnosta ja sosiaalisista suhteista huolehtiminen. Kun masennus on hyvin vaikea ja haittaa toimintakykyä eikä liikkeelle lähteminen onnistu, tarvitaan lääkeapua.

"Miksei omaan mielenterveyteen voisi käyttää rahaa samoin kuin tavaroihin?"

Keskivaikeassa masennuksessa olennainen osa on lääkehoito. Jos masennus on vaikea, vaihtoehtona on sähköhoito. Se on Valvanteen mukaan erittäin tehokas apu masennukseen ja auttaa nopeasti, kun potilas saa sitä oikealla hetkellä.

Masennuksen hoidossa tärkeää on myös psykoterapia. Valvanteen mukaan paras yhdistelmä on psykoterapia ja lääkehoito. Terapiaa ei kuitenkaan ole tarjolla kaikille halukkaille iäkkäille. Se on Valvanteen mielestä suuri ongelma.

Toinen ongelma on se, että Kela ei korvaa hoitoa. Raha on monille este. Valvanne kehottaa kuitenkin pohtimaan, mikä elämässä on tärkeintä. 

– Kävin itse psykoanalyysissa 15 vuoden ajan ja maksoin sen itse. Ihmiset ostavat autoja ja taloja. Miksei omaan mielenterveyteen voisi käyttää yhtä paljon rahaa? Oman itsen ja terveyden suhteen ei pidä pihistellä.

Vierailija

Ikääntyvien piilomasennus ei aina näyttäydy alakulona – näistä merkeistä voit tunnistaa masennuksen

Meitä on vuosikymmeniä huijattu sanomalla, että mielenterveyden ongelmat johtuvat aivojen kemian häiriöstä, mikä on todellakin täyttä roskaa. Sen sijaan psyykenlääkkeet aiheuttavat aivojen kemian häiriön, josta ei ole ulospääsyä. Moni kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, D-vitamiini, jodi, seleeni, magnesium, sinkki ja K2-vitamiini, joka on äärimmäisen tärkeä verisuonten ja...
Lue kommentti
Vierailija

Ikääntyvien piilomasennus ei aina näyttäydy alakulona – näistä merkeistä voit tunnistaa masennuksen

Kiitos, kiitos! Toit tärkeitä asioita esille. Valtaosa ihmisistä ei välitä mitä syö ja elää! Sitten sairastetaan vakavastikin. Kun niin helppoa on syödä oikein, liikkua, toisinsanoen elää kohtuudella kaikessa. Kyllä me olemme sitä mitä syömme, ruoka ja liikunta on myös lääkkeemme. Josko sittenkin puuttuu vielä tietoa. Kaikessa on tarjontaa, kuluttajan on vaikea tietää mikä on itselle se oikea tapa syödä ja liikkua. Täytyy erityisesti kiinnostua hyvinvoinnistaan, siitä se lähtee, terveempi elämä.
Lue kommentti

Facebook on alavieskalaiselle Meeri Rinta-Joupille, 67, tärkeä keino tuulettaa mieltä. Alzheimeria sairastavan miehen hoidosta ja eläkkeelle jäämisestä kirjoittaminen ja jutteleminen helpottaa oloa.

Meeri Rinta-Jouppi:

"Mieheni on ollut Alzheimerin takia laitoksessa puhe- ja liikuntakyvyttömänä yli kymmenen vuotta. Olen vielä töissä, mutta vietän joka ilta pari tuntia hänen luonaan.

Saan usein taistella niin vaipoista, lääkkeistä kuin ruuastakin. Kun miehelläni oli keuhkokuume, kävin lääkärin kanssa tiukan neuvottelun lääkityksestä. Vaadin sitä ja sain tahtoni läpi.

Kun pääsen kotiin, painelen usein heti koneelle. Puran kiukkuani mieheni hoidon ongelmista päivittämällä ajatuksiani Facebookiin. Saan siitä voimaa. En koskaan kohdista purkaustani ihmisiin, vaan järjestelmiin. Tunteiden sanoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksiani.

Minulla on Facebookissa sopiva määrä lukijoita: ystäviä, sukulaisia, omaishoitajatuttuja ja uudelleen löytyneitä koulukavereita. Se on vertaistukiryhmäni, jolle saan rauhassa purkaa ajatukseni. Kirjoitan muutaman kerran viikossa, viikonloppuisin olen aktiivisin. Saan myös palautetta, joka antaa uusia näkökulmia.

Eläkkeelle jäämiseni on pelottavan lähellä. Kipuilen sitäkin päivityksissäni. Miten osaan olla eläkkeellä, kun työ ympäristöterveydenhuollon johtajana on ollut elämäni tukiranka? Monet sanovat tunteneensa samoin. Virittelimme jo entisten työkaverien kahvilaryhmää.

Kerron mukavistakin asioista. Aamukävelyn jälkeen kirjoitan, mitä ihanaa näin luonnossa. Myönteisistä havainnoista kertominen vahvistaa myönteisyyttä.

Sanaisen arkkuni voi avata aamun sanomalehti, lukemani kirja tai vaikka huono palvelu autokaupassa. Kun olin ostamassa uutta autoa, meikäläinen vanha muori oli kaupassa kuin lude sängyn raossa. Myyjä tuli luokseni vasta kun istahdin autoon."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2018.

Omaa kehoa voi olla vaikea rakastaa. Siksi pinnalle on noussut kehopositiivisuus eli aate, joka pyrkii opettamaan itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. 

Etenkin kesää kohden ajatukset bikineistä ja mekkokeleistä voivat ahdistaa: en voi, en kehtaa, näytän kamalalta. Entä, jos stressaamisen, ulkonäön muokkaamisen ja ainaisen laihduttamisen sijaan yrittäisitkin muuttaa ajatusmaailmaasi?

Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla sinäkin voit opetella kehopositiivisemmaksi.

1. Katso peiliin

Iso vatsa, heiluvat allit, muhkuraiset reidet, liian luiseva... Kun katsot peiliin, näetkö vain vikoja? Pyri mieluummin keskittymään hyvään. Keksi jokaista kehossasi inhoamaasi asiaa kohden kaksi asiaa, joista pidät. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta pian alat löytää positiivisia kohtia helpommin. Voit ajatella: ”En ehkä ole juuri sellainen kuin haluaisin, mutta olen silti aika ihana.”

2. Kiitä kehoasi

Mieti, miten usein parjaat ulkonäköäsi hiljaa mielessäsi tai ääneen ystävällesi. Ala sen sijaan kehua kroppaasi siitä, mitä se osaa tehdä. Jalkasi kuljettavat sinua, kätesi voivat koskettaa. Olet ehkä voimakas tai hyvä halaamaan. Jokaisella on vain yksi keho. Mikset arvostaisi omaasi ja kohtelisi sitä rakkaudella?

3. Unohda kokolappu

On kurjaa, kun tuttu vaatekoko ei mene päälle sovituskopissa. Muista kuitenkin, että vaatekoot vaihtelevat paljon eri valmistajilla. Siksi niitä ei kannata tuijottaa liikaa. Älä välitä lapun numerosta, vaan valitse sellainen vaate ja koko, joka tuntuu hyvältä päällä.

Paidanniskaan merkitty koko ei myöskään kerro sinusta ihmisenä mitään. Jos lapun numeron näkeminen silti ahdistaa, leikkaa koko lappu irti.

4. Älä vertaa muihin

Katsele muita ihmisiä lempein silmin, älä katkerasti tai vertaillen. Kun mietit, että tuttavasi, joku julkisuuden henkilö tai mainoksen malli on kaunis ja upea, ajattele: ”Ja niin olen minäkin.”

Nykyinen kauneusihanne on ehkä hoikka ja treenattu, mutta vartaloita on lukemattomia erilaisia. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita. 

5. Liiku oikeista syistä

Moni rääkkää itseään kuntosalilla tai lenkkipolulla verenmaku suussa. Jos huomaat urheilevasi ulkonäön takia, ota aikalisä. Etsi laji tai tapa liikkua, josta oikeasti pidät. Liiku hyvän olon vuoksi – älä siksi, että söit eilen pullan. Liikunnan ei kuulu olla rangaistus.

6. Ole ystävä itsellesi

Yritä kohdella itseäsi yhtä kiltisti kuin kohtelet parasta ystävääsi. Pidät hänestä hänen itsensä, et ulkonäön takia, eikö niin? Mieti, mikä sinun persoonassasi on hyvää. Olet ehkä sisukas, rohkea, hyvä äiti tai rakastava puoliso, kätevä käsistäsi tai hyvä työssäsi. Keskity vahvuuksiisi. Ihmisarvosi ei riipu siitä, miltä näytät.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.