Innostu intohimosta – näistä tunnistat tekemisen palon

1. Mitä intohimo on?

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sillä tarkoitetaan pysyvää, voimakasta halua. Sanaa voidaan käyttää monen erilaisen asian yhteydessä, esimerkiksi syöminen tai pelaaminen voivat olla intohimoja. Myös poliittisia intohimoja on olemassa. Intohimo on tunne siitä, että jokin vetää ihmistä voimakkaasti puoleensa. Arkikielessä intohimon synonyymeinä käytetään innostusta ja tekemisen paloa. Seksuaalinen intohimo puolestaan on voimakasta seksuaalista vetoa yleensä toista ihmistä kohtaan.

2. Monella työpaikalla hehkutetaan, että kaikkien pitäisi tuntea intohimoa työhönsä, ja monet kaipaavat tavalliseen arkielämäänkin intohimoa. Miksi intohimoa "pitää" kokea arjessakin?

Intohimo sanana on monille suomalaisille vähän vaikea, sillä suomalaisia pidetään tunneilmaisultaan varsin tasaisina moniin muihin kansakuntiin verrattuna. Intohimo kuulostaa korviimme "kohkaamiselta". Tarvitsisimme vähän maltillisemman termin kuvaamaan innostusta ja tekemisen paloa, jotka sinänsä ovat hyviä asioita. Olemme tutkijatovereiden kanssa pohtineet, mikä voisi olla parempi termi. Draivi? Työn imu? Sisäinen motivaatio? Innostus? Täydellistä termiä ei ole vielä löytynyt.

3. Onko intohimo tai tekemisen palo aina hyvä asia?

Kanadalainen professori Robert Vallerand puhuu harmonisesta ja pakkomielteisestä intohimosta. Innostus johonkin asiaan on harmonista silloin, kun se on tasapainossa muun elämän kanssa. Silloin se palvelee meitä ja hyvinvointiamme. Pakkomielteinen intohimo vie ihmisen huomiota ja aikaa niin paljon, että ihminen ei pysty enää kontrolloimaan sitä.

4. Tuntevatko kaikki ihmiset intohimoa?

Uteliaisuus sekä kyky innostua ja kiinnostua ovat ihmiselle lajityypillisiä ja synnynnäisiä ominaisuuksia. Kasvuympäristö ja olosuhteet vaikuttavat kuitenkin siihen, miten uteliaisuus pääsee esiin. Jos on kasvanut ankeassa ympäristössä, jossa synnynnäistä uteliaisuutta ei ole ruokittu, kyky innostua voi tukahtua. Jos kaikki voimat menevät siihen, että joutuu tekemään pakollisia asioita, voi olla vaikeaa innostua mistään.

5. Silmät palaen, kovaan ääneen harrastuksestaan tai työstään puhuva ihminen – sellainenko on intohimoinen ihminen?

Ihmisillä on luonnollisesti erilaisia temperamentteja. Jotkut ovat jatkuvasti innostuneita jostain ja antavat sen näkyä ja kuulua. Usein heillä innostuksen kohde vaihteleekin, tänään se on tätä ja huomenna jotain muuta. Osa ihmisistä on ulospäin hyvin tyyniä, mutta siitä huolimatta he voivat olla todella sitoutuneita ja uppoutuneita asiaansa. Sellainen tyyppi ehkä vierastaisi sanaa intohimo tai innostuskin, vaikka he kokisivat samanlaista syvää tekemisen poltetta kuin joku luonteeltaan voimakastemperamenttinen henkilö.

6. Mitä hyötyä intohimosta tai voimakkaasta innostuksesta on?

Se on ihan sellaisenaan hieno juttu, sillä innostuksen kokeminen on hyvä tunne. Elämä olisi harmaata, jos ei koskaan innostuisi.
Tutkimuksissa on myös todettu, että jos ihminen kokee työn imua ja tekemisen poltetta, hän on yleensä myös oma-aloitteisempi ja luovempi kuin sellainen, joka ei ole innostunut. Innostus houkuttelee meidät oppimaan uutta ja sen ansiosta saamme aikaan enemmän kuin tilanteessa, jossa tekeminen tuntuu tylsältä. Innostus voi siis lisätä myös tuottavuutta ja aikaansaavuutta.

7. Onko työn imu sama asia kuin flow, josta myös paljon puhutaan?

Flow on tila, jossa ihminen keskittyy tekemiseensä niin täydellisesti, että hän kadottaa ajan ja paikan tajunsa. Se edellyttää, että omat taidot ja työn antamat haasteet ovat sopivasti tasapainossa. Flow voi olla yksi tapa kokea työn ja tekemisen imua, mutta se ei ole ainao tapa. Jos koen flow'ta työssäni, niin todennäköisesti myös työn imu on vahva. Mutta voin kokea työni innostavaksi ja arvokkaaksi, vaikka en olisi flow-tilassa. Eli työn imu on flow'ta laajempi käsite.

8. Työhön liitettävä intohimon tunne tuntuu muoti-ilmiöltä. Onko se nykyajan ilmiö vai ovatko ihmiset tunteneet intohimoa tekemisiinsä myös 50 vuotta sitten?

Nykyään arkielämässä on vähemmän pakollisia tehtäviä kuin vaikkapa 50-luvulla. Iso osa rutiinityöstä on kadonnut ja koneellistumisen ansiosta esimerkiksi kotitöihin menee vähemmän aikaa. Ihmisten on mahdollista tietoisesti pohtia, mikä on heidän kiinnostuksen kohteensa ja mihin he haluavat laittaa aikaansa.

Mutta kyllä agraariyhteiskunnassakin on varmasti koettu innostusta. Esimerkiksi Kustaa Vilkunan kuvaukset 1800-luvun talkoista osoittavat, että meininki on ollut aika innostavaa. Töitä tehtiin tutussa porukassa yhteisen hyvän eteen. Esimerkiksi sadonkorjuu oli konkreettinen työ, jonka tulokset näkyivät ja jonka ansiosta koko yhteisö selvisi talven yli seuraavaan satokauteen.

9. Mikä on varmin tapa tappaa innostus?

Tekemisen liika kontrollointi ja mikromanagerointi eli työhön liittyvien pienenpienten yksityiskohtien johtaminen. Jos joku jatkuvasti puuttuu innostuneen ihmisen tekemiseen, seurauksena on useimmiten innostuksen laantuminen: työntekijä kyllä tekee, mutta vain siksi, että hänen pitää tehdä.

10. Mitä jos ei tunnista itsessään innostusta? Voiko innostusta oppia?

Jos on joutunut elämään ilman oppia ja kokemusta innostumisesta, innostuksen houkutteleminen on mahdollista, mutta ei helppoa. Vuosien ja vuosikymmenien aikana rakentuneiden psykologisten mekanismien purkamiseen menee pitkään. Se usein vaatii systemaattista työtä ja joskus myös terapeutin tai muun ammattiauttajan apua.

11. Miten itsessään piilevän intohimon voisi löytää?

Kysy itseltäsi, mitä tykkäät tehdä asian itsensä vuoksi. Jos mitään ei tule heti mieleen, kokeile jotain. Jos haet innostavaa harrastusta, kokeile mahdollisimman erilaisia juttuja, mene vaikka kokkikurssille tai joogaryhmään. Huomaat pian, mikä tuntuu omimmalta.

Olisi hyvä löytää sellaisia tekemisen muotoja, joissa tuntee toteuttavansa itseään. Moni meistä elää ulkoisten odotusten mukaan. Omia ajatuksia selventävä kysymys on myös: mitä tekisin, jos en joutuisi pelkäämään mitään? Tai mitä tekisin, jos en välittäisi tippaakaan siitä, mitä muut ajattelevat?

Asiantuntijana filosofi, kirjailija ja tutkija Frank Martela.