Muisti ei lopu kesken. Mitä enemmän aivojaan ja kehoaan treenaa, sitä itsenäisempi ja vireämpi vanhuus on luvassa. Terve ihminen ei höperöidy!

Muistin ongelmista puhutaan nykyisin niin paljon, että vallalla on monenlaista harhaa. Pahin – jopa itseään toteuttava – uskomus on se, että iän arvellaan automaattisesti tuovan mukanaan jonkin muistisairauden.

Että vanha ihminen on luonnostaan höppänä. Mutta ei se niin mene!

Jos ihminen pysyy suhteellisen terveenä ja aktiivisena, myös pää pysyy terävänä. Loppuun saakka. Ja sama toisin päin: jos fyysisen kunnon antaa rapautua, aivot seuraavat perässä.

Vireyden eteen pitää – ja kannattaa – nähdä vaivaa. Tai oikeammin, antaa tilaa ilolle. Olennaista aivojen kunnon kannalta on myös se, miten asennoituu elämään.

Milloin omasta muistista pitää huolestua? Muistiliiton asiantuntija etlehti.fissä maanantaina 4.5. kello 15–16. Tule kysymään mitä tahansa muistista ja muistisairauksista.

Muista nämä aivoja suojaavat toiminnot!

  • Riittävä uni ja lepo.
  • Päiväunet max. 20 min.
  • Aktiivinen (hyöty)liikunta.
  • Oikea ruokavalio: runsaasti kasviksia, juureksia, marjoja, kalaa ja hyviä öljyjä.
    Testaa tästä, syötkö suositusten mukaan.
  • Verenpaine alle 140/80.
  • Kokonaiskolesteroli alle 6,5.
  • Ystävät. Sosiaalinen kanssakäyminen.
  • Harrastukset. Älylliset haasteet. Innostuminen. Uudelle altistuminen.
  • Positiivinen asenne. Positiivinen stressikin tekee hyvää!
  • Kypärä päähän vauhtilajeissa

Muistia murentavat

  • Humalajuominen
  • Tupakointi
  • Yksipuolinen ravinto ja vähäinen liikunta
  • Keskivartalolihavuus
  • Korkea verenpaine ja kolesteroli
  • Pitkäkestoinen stressi ja masennus
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta
  • Kiputilat
  • Väärä lääkitys
  • B₁₂-vitamiinin puute

Liikunnan muistihyötyjä

  • Parantaa aivojen verenkiertoa. Aivot saavat paremmin happea ja ottavan ravinteita tehokkaammin käyttöön.
  • Tehostaa aivojen hermosolujen välisiä yhteyksiä.
  • Parantaa unen laatua.
  • Nostaa mielialaa.
  • Laskee verenpainetta. Hoitaa 2-tyypin diabetesta.

Asiantuntijoina psykologian tohtori Merja Kurki, Aivosäätiö, ja projektipäällikkö Heidi Härmä, Muistiliitto.

Vierailija

Näin parannat muistiasi

Itse menin muistitestiin vuosi sitten kun nimimuisti tuntui takkuilevan, mutta se kuulemma on ihan normaalia ikääntyneillä. Samoin nämä testikysymykset olivat niin helppoja että täytyy olla jo vakavampi muistisairaus jos niistä ei selviä. Hoitaja totesi myös, että jos itse on huolestunut muististaan niin ei mitään hätää, dementiaa sairastava ei itse huomaa muistissaan mitään ongelmaa.
Lue kommentti
Vierailija

Näin parannat muistiasi

Vierailija 26.04.2013 klo 14:06 Eli kannattaa harrastaa älyllistä voimisteluya joka käytännössä tarkoittaa aivojen ahkeraa käyttöä. Aivan totta. Itse olen kokeillut tästä linkistä löytyviä muistitestejä ja pelejä ja olen suositellut niitä myös omalle äidilleni. http://www.seniori365.fi/aktiviteetit/pelit-ja-testit/muistipelit Myös sudokuja voin suositella aivojen harjoittamiseen.
Lue kommentti

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju

Ulla saa voimaa kylmästä vedestä. Hän on harrastanut avantouintia useamman vuoden.

Jo lapsena Ulla Maloney, 54, tarkisteli pakonomaisesti hellan levyjä, etteivät ne olleet päällä. Pakkoajatukset veivät Ullan lopulta sairauseläkkeelle.

Jo lapsena Ulla Maloney ajatteli, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Ennen kouluun lähtöä hän tarkisti, ovatko hella ja sähkölaitteet pois päältä, vaikkei ollut käyttänyt niitä. Lukioikäisenä ahdistavat ajatukset täyttivät pään. Ylioppilaskirjoituksissa Ullaa pelotti, että hän oli kirjoittanut koepaperiin älyttömyyksiä, kuten kirosanoja.

Vajaat 20 vuotta sitten ahdistavaan oloon löytyi selitys. Ulla oli juuri perustanut miehensä kanssa perheen ja tytär oli puolivuotias, kun hän sai pahan kohtauksen.

– Ajattelin, että en voi elää näin, varsinkaan vauvan kanssa.

Aviomies kannusti hakemaan apua, ja niin Ulla varasi ajan mielenterveystoimistosta. Lääkäri totesi Ullan kärsivän pakko-oireisesta häiriöstä.

– En tiennyt tämän olevan sairaus, jolla on nimi ja johon on tarjolla hoitoa ja lääkitystä. Luulin, että tämä on vain minun juttuni. Että olen ainoa.

Ulla kertoo OCD-oireiden nousevan pintaan erityisesti stressaantuneena. Oireet ovat lähinnä pakkoajatuksia, mutta myös tarkistamista.

– Saatan rynkyttää oven kahvaa niin, että se melkein lähtee irti.

Pakkoajatuksia on paljon erilaisia, ja niitä ilmaantuu koko ajan uusia. Eniten Ulla pelkää vahingoittavansa jotain ihmistä. Kun hän ohittaa autolla jonkun, hän pelkää osuneensa tähän.

– Kerran pelästyin ajaneeni jonkun päälle ja jouduin palaamaan samaan paikkaan uudelleen ja uudelleen. Ahdisti ja stressasi. Toivoin pääseväni kotiin turvaan.

Työstressi oli liikaa

Mielenterveystoimiston kautta Ulla pääsi psykoterapiaan. Lääkitystä hän on käyttänyt siitä lähtien. Vain kerran lääkkeet jäivät pois, kun perheeseen yritettiin hankkia toista lasta. Samaan aikaan perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ulla joutui jättämään työpaikkansa. Olo oli raskas. Masennus hiipi kuvioihin.

– Tuskin pääsin sängystä ylös. Kerran mies soitti kauppareissulta ja kysyi ostoksista. Ihmettelin, kuinka jollain on niin paljon energiaa, että jaksaa käydä kaupassa.

Masennusjakso kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen Ulla meni osa-aikatyöhön, ja se edesauttoi toipumista. Idea toisen lapsen hankkimisesta unohdettiin, ja Ulla jatkoi lääkityksen käyttöä.

"Työstressin loppuminen auttoi."

Muutaman vuoden kuluttua perhe muutti takaisin paikkakunnalle, josta oli lähtenyt. Ullan työ vaihtui kokoaikaiseksi, ja sitten alkoivat jatkuvat muutoksia.

– Työtehtäväni eivät pysyneet enää samanlaisina. Koin sen stressaavana, minkä seurauksena OCD-oireeni lisääntyivät.

Tästä alkoi sairauslomakierre. Sitten työviikko lyheni kahteen päivään, mikä teki Ullalle vaikeaksi pysyä ajan tasalla työasioissa. Lopulta lääkäri ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Eläke alkoi kolme vuotta sitten. Työuraa Ullalle oli ehtinyt kertyä 27 vuotta.

– Se auttoi. Työstressin loppuminen vaikutti mielialaani positiivisesti, vaikka minulla on pakkoajatuksia edelleen päivittäin.

Avanto antaa voimaa

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein piilottelua ja salailua. Ullankin sairaudesta tietävät toistaiseksi vain harvat.

– Uskaltauduin tähän haastatteluunkin pohdinnan jälkeen. Aviomieheni on ollut kannustava ja ymmärtäväinen. Haluan, että OCD:stä kirjoitetaan aikaisempaa enemmän.

– Ne kenelle olen kertonut, ovat sanoneet, etteivät olisi ikinä uskoneet, että minulla on pakko-oireinen häiriö. Pään sisäinen myllerrys ei näy päällepäin.

Ulla on käynyt OCD-yhdistyksen vertaistoiminnassa ja sopeutumiskursseilla. Niistä hän on saanut tukea.

Eläkkeellä olo ei tunnu tylsältä, päinvastoin. Hänellä on kolme koiraa ja kissa, joista saa voimaa ja iloa. Myös rescuekoiratoiminta on lähellä Ullan sydäntä.

– Lisäksi urheilen ja tapaan ystäviä.

Lenkkeilyn lisäksi hän on harrastanut seitsemän vuotta avantouintia.

– Uinti on minulle "pakkomielle". Se auttaa jaksamaan.

  • OCD on lyhennelmä englanninkielisistä sanoista obsessive-compulsive disorder. Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöksi. Siitä kärsii Suomessa 1-3 prosenttia aikuisista.
  • Sairaudella on selkeä ikä- ja sukupuolijakauma. Lapsuudessa tautiin sairastuneista valtaosa on poikia, kun taas 25 ikävuoden jälkeen enemmistö sairastuneista on naisia.
  • Yleisimmät pakko-oireet ovat tautien ja lian pelko, pakonomainen epäily sekä symmetrian tarve. Suurimmalla osalla potilaista esiintyy samanaikaisesti muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta.
  • OCD:tä hoidetaan psykoterapialla ja lääkkeillä. Vertaistuki ja potilasryhmiin osallistuminen voivat auttaa. Oireet helpottuvat usein iän myötä.