Syövästä kuntoutuminen on vuosien prosessi, joka ei lopu siihen, että saa terveen paperit. Peloistaan tai masennuksen tunteistaan ei tarvitse yrittää suoriutua yksin. Tarjolla on monenlaista ilmaista tukea myös sairastuneen läheisille.

Syövän lääketieteellinen hoito on kehittynyt valtavasti viime vuosina. Silti syöpädiagnoosi iskee useimpiin ihmisiin kuin tsunami. Miten minun käy?

Suomessa hoitoon pääsee yleensä nopeasti. Joskus ehkä "liiankin nopeasti" – mieli ei aina tahdo pysyä mukana. Toisaalta hoitoprosessi kulkee kuin juna, jonka kyydissä potilas saa kokea olevansa turvassa.

Kaikki siirtymävaiheet voivat olla syöpäpotilaille kriisiin paikkoja, myös paluu terveen kirjoihin. Intensiivisen hoitojakson päätyttyä potilas voi hetken tuntea jäävänsä kuin tyhjän päälle. Hänet on pelastettu ja nyt pitäisi kuntoutua omin voimin takaisin normaalielämään. Tilanne voi olla pelottava senkin vuoksi, että keho ja mieli ovat uuvuksissa kovien hoitojen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niinkin voi käydä, että syövästä selvinnyt aliarvioi toipumiseensa tarvittavan ajan ja lannistuu, kun ei pysty palaamaan aikaisempaa elämäntyyliinsä niin pian kuin toivoisi. Läheisten odotuksetkin voivat aiheuttaa lisäpaineita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lievä masennus kuuluu asiaan

Uusiutumisen pelko on yleinen ja inhimillinen tunne kaikenikäisillä. Syöpä voi heittää etäpesäkkeitä mieleen. Joillakin masennus ja traumaperäinen stressi saattavat häiritä jokapäiväistä elämää vielä vuosien päästä.

Erityistä tukea kokee tarvitsevansa noin viidennes syöpään sairastuneista.

Joskus pelkkä haju voi laukaista ahdistuskohtauksen.

Lievä masennus ja ahdistuneisuus ovat yleisiä oireita jossakin sairauden vaiheessa. Eikä mikään ihme, että erityisen paljon oireilevat pienten lasten vanhemmat ja vasta oman elämänsä alussa olevat nuoret.

Jotkut muuttuvat ärtyisiksi ja kärsivät univaikeuksista jopa kuukausia ennen seurantakäyntiä. Joskus pelkkä haju tai muu hoidosta muistuttava asia voi laukaista ahdistuskohtauksen.

Myös masennukselle tyypillisen oireen, väsymyksen, saatetaan tulkita viestiksi taudin uusiutumisesta.

Joku tuntee jopa eheytyneensä

Hoitojen päätyttyä valtaosa syövän sairastaneista kokee taudin pikku hiljaa väistyvän taka-alalle. Elämä sananmukaisesti voittaa. Joku tuntee jopa eheytyneensä ja löytäneensä elämästään uusia, olennaisia asioita.

Vuosittain syöpään sairastuu 30 000 suomalaista. Syöpä on kuitenkin aina yksilöllinen kokemus. Erilaiset syövät ja lääkkeet kurittavat kehoa eri tavalla. Niin sanottu "kemoaivo", eli tarkkaavaisuuteen, muistiin ja keskittymiskykyyn liittyvät ongelmat saattavat vaivata potilasta kuukausia syöpähoitojen jälkeen. Tietyt hoidot puolestaan aiheuttavat mielialaa myllääviä "vaihdevuosioireita".

Psyykkisesti erityisen kuormittavia ovat pään ja vatsan alueen syövät.

Maamme yleisimmät syövät ovat rintasyöpä ja eturauhassyöpä. Olennainen ero näiden syöpien välillä on se, että eturauhassyöpään sairastuneet ovat useimmiten ikämiehiä. Rintasyöpään sairastuu myös moni työikäinen nainen, mikä tuo selviämiskamppailuun omat haasteensa. Molempien syöpien ennuste on kuitenkin useimmiten hyvä.

Psyykkisesti erityisen kuormittaviksi lasketaan aivojen, pään ja kaulan sekä keuhkojen ja vatsa-alueen syövät. Monesti ne ovat myös vaikeimmin hoidettavia syöpiä.

Läheistä ei saa jättää pimentoon

Toipuminen riippuu monesta tekijästä. Avainasemassa on aina ihminen itse ja se, millaiset voimavarat hänellä ylipäätään onkäsitellä ongelmiaan. Paljon merkitystä on silläkin, millaiset tukiverkot häntä kannattelevat. Naisten turvaverkosto on luonnostaan laajempi. Moni kokee saavansa eniten apua vertaistukiryhmistä.

Joskus syöpäpotilas haluaa säästää läheisiään eikä kerro taudinkulustaan kaikkea. Pimennossa olo voi kuitenkin olla läheiselle piinaavampaa kuin raskainkaan tieto. Kaiken kaikkiaan läheisten kokemukset muistuttavat sairastuneen tuntoja: Miten meidän käy? Osaanko auttaa? Jaksanko seistä tukena?

Merkitystä on silläkin, miten paljon parisuhteessa on totuttu jakamaan asioita ennen sairastumista. Syöpäpotilaan läheinen on sairastuneen tärkein kivijalka, jonka on pidettävä huolta myös omasta jaksamisestaan.

Lue myös: Vakavasti sairaan läheinen, pidä huolta myös itsestäsi – muista nämä asiat

Asiantuntijoina Liisa Pylkkänen, Syöpäjärjestöjen ylilääkäri ja Taina Häkkinen, Syöpäjärjestöjen valtakunnallisen neuvontapalvelun vastaava sairaanhoitaja.

Artikkeli on julkaistu myös ET Terveys -lehden numerossa 6/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla