Miksi en pyrkinyt nuorena luovaan ammattiin tai eronnut puolisosta aikaisemmin? Moni asia voi kaduttaa. Tunne voi muuttua katkeruudeksi, mutta jos osaa asennoitua oikein, katumus voi olla myös polttoainetta unelmien tavoittelussa.

Eniten minua kaduttaa, että keskityin jo nuorena opettajana aivan liikaa työntekoon ja vaadin itseltäni liikaa. Työpäivät venähtivät jopa iltayhteentoista. En keskittynyt itseeni enkä mieheeni tarpeeksi, ja liikunta jäi. Minulle kertyi painoa ja viimein puhkesi diabetes vähän alle 50-vuotiaana.

– Pauliina

 

Keski-iän tienoilla tulee hetki, jolloin moni pysähtyy peilaamaan elämäänsä. Kaikki ei varmasti ole mennyt ”kuin Strömsössä”, mutta menikö edes sinne päin? Onko elämässä tapahtunut asioita, jotka nyt kaduttavat?

Kun elämää on enemmän takana kuin edessä, ymmärtää ettei välttämättä ehdi enää tekemään kaikkia niitä asioita, joista nuorena haaveili. Voi myös huomata, etteivät haaveet ole enää merkityksellisiä, sanoo psykologi Satu Kaski.

Sittenkin yliopistoon?

Kävin aikoinani kauppaopiston matkailulinjan. Tiedän, että minusta olisi ollut vaativampaankin työhön, mutta perhe meni uran edelle, sillä insinöörimieheni on lähes aina ollut viikot pois kotoa. Halusin järjestää työni niin, että iltapäivisin ja iltaisin olisin kotona. Olisiko sittenkin pitänyt panostaa enemmän omaan uraani?

– Saara

 

Jyväskylän yliopistossa tutkittiin muutama vuosi sitten, mitä 50-vuotiaat suomalaiset katuvat. Kävi ilmi, että joka toinen katuu jotakin. Tyypillisimpiä katumuksen aiheita ovat työelämää ja uraa koskevat ratkaisut. Viidesosa katuu jotakin koulutukseen liittyvää, usein väärin valittua tai liian lyhyeksi jäänyttä opiskelua.

Kadun elämässäni sitä, että en ole lähtenyt toteuttamaan unelmiani. Olen työskennellyt valtion virassa vuodesta 1984 lukien, ja mukavuudenhalu on ollut esteenä sille, etten ole uskaltanut hypätä pois oravanpyörästä. En ole uskaltanut ottaa taloudellisia riskejä. Tiedän, että vielä tänäänkään ei olisi myöhäistä tehdä hyppyä.

– Maiju

Itseensä kannattaa suhtautua myös lempeydellä.

Katumus ei ole huono asia, kunhan sen ei anna nousta päällimmäiseksi tunteeksi mennyttä pohtiessa. Itseensä kannattaa suhtautua myös lempeydellä: ratkaisut on tehty kulloistenkin olosuhteiden mukaan ja ne ovat vaikuttaneet siihen, että on juuri nyt sellainen ihminen kuin on.

Anteeksipyyntö voi helpottaa

Moni katuu myös muuttuneisiin elämänarvoihin, moraaliin ja etiikkaan liittyviä asioita. On esimerkiksi tullut nuorempana biletettyä, oltua joillekin ilkeä tai vaikkapa petettyä puolisoa. Nyt ajattelee, että ne olisivat voineet jäädä tekemättä.

– On vain hyvä, että tajuaa tehneensä väärin ja katuu sitä. Jos on aidosti pahoillaan tekemistään vääryyksistä, sitä voi sisäisesti työstää. Mutta on hyvä osata myös päästää menneistä irti, Kaski sanoo.

En oikeastaan kadu elämässäni kovinkaan paljon asioita. Elämä kuljettaa ja kantaa. Eniten kadun sitä, että anteeksi antaminen alkoholistiäidilleni vei kauan aikaa.

– Marja

Voi olla, että oma käytös on saanut omassa mielessä todellisuutta suuremmat mittasuhteet.

Anteeksi pyytäminen ja antaminen tekevät aina hyvää.

– Voi kuitenkin olla, että oma käytös on saanut omassa mielessä todellisuutta suuremmat mittasuhteet. Toinen osapuoli ei välttämättä muista enää koko juttua.

Silloin kun ei ole enää ketään, keneltä pyytää anteeksi, kannattaa opetella antamaan anteeksi itselleen.

Muutin 19-vuotiaana yhteistalouteen appivanhempieni kanssa. Olin nuorena ujo ja arka, enkä uskaltanut vaatia, että muutettaisiin asumisjärjestelyitä. Meillä ei ollut mitään omaa elämää, ainoa oma tila oli makuuhuone. Pystyin katsomaan itseäni ilman vaatteita peilistä ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun jäimme mieheni kanssa kahdestaan.

Ei meillä ollut appivanhempien kanssa riitaa, mutta tuollaisessa tilanteessa nuorempi joutuu alistumaan. Nyt jäljestä päin kaduttaa hirveästi, etten osannut vaatia silloin muuta.

– Onneli

Katkeruus estää asioista nauttimisen.

Suurin riski on, että katumus muuttuu katkeruudeksi.

– Esimerkiksi liian vähäiseen koulutukseensa voi suhtautua monella eri tavalla. Kerrotko tutulle, että silloin ei ollut niin helppo kouluttautua ja tein ratkaisuja sen hetkisen elämäntilanteen perusteella? Vai syytteletkö olosuhteita sillä mielellä, että olisinhan minäkin opiskellut, jos se vain olisi ollut mahdollista?

Katkeruudella ei ole myönteisiä vaikutuksia elämään. Se laittaa samat ajatuskelat pyörimään yhä uudestaan ilman, että asia etenee. Katkeruus estää asioista nauttimisen ja tekee elämästä ankeaa. Kun ymmärtää päästää menneiden ikävistä asioista irti, ei joudu tähän noidankehään.

Olen antanut liikaa aikaani energiasyöpöille ihmisille, jotka puhuvat vain itsestään ja omista asioistaan ja valittavat kaikesta. Empaattisena ihmisenä jään vatvomaan heidän ongelmiaan. Olen päässyt eroon näistä ihmisistä ja huomaan oman oloni olevan paljon kevyempi.

– Pauliina

Murehtiminen on turhaa

Professori Karl Pillemerin vetämässä amerikkalaistutkimuksessa yllättävin löytö oli se, että ihmiset katuivat murehtimiseen käyttämäänsä aikaa.

Onhan se jälkikäteen ajateltuna hölmöä, miten paljon nuorempana käytti aikaa kaikenlaisten turhien asioiden voivotteluun ja märehtimiseen, kun kaikesta on kuitenkin aina selvitty ja suurimmaksi osaksi oikein hyvin. Mieskin stressasi työasioita ja oli niin kiukkuinen, että meille tuli melkein ero sen takia. Ehkä se kuitenkin kuuluu asiaan nuoruudessa, ja jokaisen pitää kantapään kautta oppia, jotta osaa tässä iässä ottaa asiat paljon rennommin.

– Kristiina

Aika on arvokkain asiamme.

Tutkimustulos oli Pillemerin mukaan yllättävä siksi, että moni yli 65-vuotiaista tutkittavista oli elänyt läpi vaikeiden aikojen, kuten maailmansotien. Silti he katuivat eniten murehtimiseen tuhlattua aikaa.

– Aika on arvokkain asiamme ja jos käytämme sen murehtimalla etukäteen seikkoja, joille emme voi mitään, se tuntuu tuhlaukselta, Pillemer kirjoittaa kirjassaan 30 Lessons for Living.

Katumus vie kohti muutosta

Katumuksen hyvä puoli on, että sen avulla voi myös vanhempana muuttaa elämäänsä, jos kokee, että se ei ole menossa oikeaan suuntaan.

Usein viisissäkymmenissä naisille tulee sauma tehdä isojakin elämänmuutoksia. Kun ruuhkavuodet ja pikkulapsiaika ovat ohi, elämänmuutosten tekemiseen on virtaa. Miehet taas saattavat tuossa vaiheessa kaivata enemmän elämän rauhoittumista ja tasaantumista.

– Mutta nämä ovat karkeita yleistyksiä. Enemmän vaihtelua näissä asioissa on ihmisten kuin sukupuolten välillä, psykologi Satu Kaski sanoo.

Ei katuminen ole kielteinen asia. Jos ei kadu mitään, ei myöskään opi muuttamaan käytöstään tai asennettaan.

On hyvä tehdä kymmenen vuoden välein välitilinpäätös ja katsoa missä mennään. Ottaa opikseen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.

– Saara

Jutussa katumuksen aiheista kertovat nimimerkkien Onneli ja Kristiina lisäksi viisikymppiset bloggaajat: pinkitkorkokengät.fi, vimma50.blogspot.fi/, vihreatniityt.blogspot.fi, pauskanelamaa.blogspot.fi/

Puolet ei kadu mitään

Jyväskylän yliopistossa tehdään Lapsesta aikuiseksi -tutkimusta, jossa on seurattu samoja henkilöitä jo yli 40 vuotta. Siihen liittyen selvitettiin myös viisikymppisten katumuksen aiheita muutama vuosi sitten.

Noin puolet, 54 prosenttia, katui jotakin, joten melkein puolet ei katunut mitään. Se oli tutkimuksen tekijöistä vähän yllättävää, mutta toisaalta viisikymppisten voi myös olettaa käsitelleen katumusta aiheuttaneet asiat. Selitys voi myös olla se, ettei kaikilla ole taipumusta pohdiskella elämäänsä tällaisessa mielessä.

Suurin ja yleisin katumuksen aihe on opiskelu, seuraavaksi perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvät asiat.

– Kun omat lapset tulevat teini-ikään, saattaa tajuta, millainen on itse teininä ollut, ja katua sitä, psykologi Satu Kaski sanoo.

Perhekatumuksiin liittyvät myös vaikkapa vanhemman alkoholismiin liittyvät asiat. Kaikista tutkittavista alle kymmenen prosenttia katui parisuhdeasioita. Kaduttiin sitä, ettei erottu ajoissa ja toisaalta sitä, ettei kohdeltu puolisoa tarpeeksi hyvin.

Tutkimuksessa huomattiin, että koulutus, sukupuoli, työsuhde, sosio­ekonominen asema, perhetilanne tai siviilisääty ei ollut yhteydessä siihen, oliko katumusta vai ei. Niillä, joilla ei ollut omia lapsia, oli enemmän elämäntapoihin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksin liittyvää kaduttavaa.