Jos ihmisten ilmoille lähteminen tuntuu jatkuvasti vaikealta, on aika luoda uudet rutiinit.

Yksin olemisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Kyky nauttia yksinolosta, itsenäisesti tehdyistä valinnoista ja omista rutiineista on tärkeää ja terveellistä.

Ongelmaksi yksinolo muuttuu, jos sen vastapainona ei ole yhteyttä muihin ihmisiin. Yksinäisyyden kokemus on vahingollista niin mielen kuin ruumiin hyvinvoinnille.

Perustarpeemme on liittyä toisiin.

– Ihminen on sosiaalinen eläin. Perustarpeemme on liittyä toisiin, muistuttaa vanhuspsykiatrian erikoislääkäri Pirjo Juhela.

Yksin asuvien määrä Suomessa on lähes kaksinkertaistunut noin 20 vuodessa. Yli 55-vuotiaista asuu yksin reilut 600 000, ja lähes puolet heistä on 65-vuotiaita naisia, kertoo Tilastokeskus.

Hyvinvoinnin kannalta tärkeitä ihmissuhteita on kahdenlaisia: kiintymykseen ja kaveruuteen perustuvia.

Kun koemme tulevamme hyväksytyiksi, uskallamme tutkia mahdollisuuksiamme.

– Kiintymyssuhteet lähisukulaisiin ja sydänystäviin tuovat meille turvallisuuden tunteen ja vähentävät haavoittuvuuttamme. Voimme luottaa, että meitä ei jätetä yksin. Kun koemme tulevamme hyväksytyiksi, uskallamme tutkia mahdollisuuksiamme. Pysymme virkeinä ja avoimina, Juhela kuvailee.

Kaverisuhteet ovat arvokkaita siksi, että ne pitävät meidät aktiivisina ja osallisina maailman menosta.

– Kavereita saamme elämän eri vaiheissa: koulussa, työelämässä, harrastusten parissa, yhdistystoiminnassa. Kaverisuhteet ovat muuttuvia. Kun yhteinen tekeminen loppuu, suhde katkeaa, ja sen tilalle tulee ehkä jokin toinen vastaava.

Yksinäisyyden kokeminen on yleistynyt kaikenikäisillä.

Yksinäisyydelle altistavia elämän käännekohtia ovat esimerkiksi puolison tai muun läheisen ihmisen kuolema, eroaminen, vakava sairaus, eläkkeelle jääminen tai muutto uuteen ympäristöön.

– Yksinäisyyden kokeminen on yleistynyt kaikenikäisillä. Ihmiset asuvat lähekkäin, mutta henkinen välimatka voi olla valtava, Juhela toteaa.

Pahimmillaan yksinäisyys voi johtaa erakoitumiseen, jopa kaikkien sosiaalisten kontaktien katkeamiseen.

– Tällainen kehitys liittyy vahvaan ja pitkään jatkuneeseen luottamuspulaan, epäluuloisuuteen, joka usein on osa peruspersoonallisuutta, Juhela sanoo.

Ikääntyminen lisää hänen mukaansa erakoitumisen riskiä.

– Oma haurastuminen ruokkii luottamuspulaa ja turvattomuuden tunnetta. Ulkomaailma ja sen muutokset näyttävät uhkaavilta. Moni tuntee menettävänsä oman elämänsä hallinnan, kun pitäisi osata käyttää vaikkapa tietotekniikkaa. Herää epäily, että tulee hyväksikäytetyksi, eikä ole ketään, johon voisi luottaa.

Voisiko löytyä sellaista tekemistä, joka laittaa liikkeelle vähän samaan tapaan kuin työ?

Eläkkeelle jäädessä ajankäyttö muuttuu. Jotkut täyttävät työltä vapautunutta aikaa niillä asioilla, joita aina kaipasivat töissä ollessaan. He matkustelevat, ovat pitempiä aikoja mökillä, seurustelevat lastenlasten kanssa.

Nämä eivät kuitenkaan kaikille riitä elämänsisällöksi. Juhelalla on ehdotus:

– Kannattaa miettiä, voisiko löytyä sellaista tekemistä, joka laittaa liikkeelle ja aikatauluttaa elämää vähän samaan tapaan kuin työ.

Monilla eläkeläisillä on monta rautaa tulessa, harrastuksia ja kulttuurimenoja.

– Parhaimmillaan he onnistuvat näin ruokkimaan uteliaisuuttaan, haastamaan itsensä kokeilemaan asioita ja kohtaamaan uusia ihmisiä – saamaan kavereita.

Pirjo Juhela toteaa, että työkavereiden tilalle ei tule automaattisesti eläkekavereita. Uusia ihmissuhteita saadakseen pitää siis nähdä vähän vaivaa.

– Hälytyskelloni soivat aina, jos ikäihminen julistaa, että haluaa olla tekemisissä vain omien lastensa tai lastenlasten kanssa, Juhela sanoo.

Sosiaalisen kanssakäymisen pitäisi tuoda elämään erilaisuutta, vaihtelua. Voi olla terveellistä olla tekemisissä myös ihmisten kanssa, jotka ärsyttävät tai ovat suorastaan raivostuttavia.

Asiakassuhde ei ole aito sosiaalinen ja tasavertainen ihmissuhde.

Juhelan mielestä ihmiselle ei myöskään ole hyväksi, jos heidän kaikki ihmissuhteensa perustuvat asiakassuhteeseen.

– Se ei ole aito sosiaalinen ja tasavertainen ihmissuhde.

Vaatii rohkeutta lähteä etsimään elämäänsä sisältöä, juttuseuraa ja kaverikontakteja. Puhelin on hyvä väline yhteyksien pitämisessä, mutta omasta asunnosta pitäisi lähteä myös ulos muutaman kerran viikossa, Juhela sanoo.

Liikkeelle voi lähteä vaikka arkisesti ruokailemaan eläkeläiskeskuksiin tai palvelutaloihin.

– Sellaiset voivat olla oivia paikkoja löytää juttuseuraa ja kuulla vinkkejä mukavista tapahtumista ja harrastuksista.

Yksi ikävä käytännön este on Suomen talvi ja erityisesti liukkaat jalkakäytävät. Pirjo Juhela vaatii ”vakavaa tuotekehittelyä” liukkausongelmien poistamiseksi. Niiden tuloksia odotellessa on parasta hankkia hyvät ulkoilukengät liukuesteineen, ettei ihmiskontaktien löytyminen jää ainakaan varusteista kiinni.

Ihmisten ilmoille

1. Tee aikataulu ja noudata sitä kuin ennen työpäivinä. Annostele touhua ja lepoa sopivasti. Päiväunet kunniaan!

2. Muistuta itsellesi, miten paljon psyykkistä ja fyysistä hyötyä on uudesta harrastuksesta.

3. Kirjoita ylös syyt, joiden takia et halua tavata ihmisiä. Kannatko huolta, joista haluaisit puhua ammattilaisen kanssa?

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 5/2018.