Kun verenpaine jää pysyvästi koholle, on aika aloittaa lääkitys. Mutta riittävätkö pelkät pillerit? ET-lehden omalääkäri Risto Laitila vastaa.
1. Sain lääkkeet verenpaineeseeni. Tietääkö se nyt sitä, että popsin pillereitä lopun elämääni?
Sitä se yleensä tietää. Verenpainelääkkeistä on niin iso hyöty, että niitä kannattaa todella käyttää säntillisesti ja ohjeiden mukaan. Samalla kun ne laskevat verenpainettasi ja kohentavat oloasi, ne ehkäisevät etenkin aivohalvauksia ja sydämen sairastumista.
Jos potilas pystyy pudottamaan painoaan, liikkuu reippaillen ja alkoholin käyttö pysyy kohtuullisena, verenpainekin muuttuu helpommin hoidettavaksi – ja joskus lääkkeetkin voidaan lopettaa.
2. Miten verenpaineeni voi olla näin korkea, vaikka elän mielestäni säällisesti?
Piilossa saattaa olla jokin sellainen tekijä, jota ei osata nimetä. Vaikkapa kuormittava elämäntilanne. Osasyy löytyy perimästä eli geeneistä. Vaikka kohonnut verenpaine liittyy valtaosalla ylipainoon ja vähäiseen liikuntaan, monella paineet voivat olla katossa hyvistä elintavoista huolimatta.
3. Miksi verenpaineeseen on niin monenlaisia lääkkeitä?
Siksi, että verenpainemuotoja on useita. Monella nuorehkolla potilaalla verenkiertoelimistö käy kuin moottorisaha, jonka tyhjäkäynti on säädetty vähän liian korkealle: silloin sahan terä pyörähtelee itsekseen. Tällaiseen verenpaineeseen tarvitaan tyhjäkäyntiä sääteleviä lääkkeitä, beetasalpaajia. Sen kaveriksi käyvät valtimoiden kireyttä vähentävät kalkkisalpaajat.
Kun mennään vanhempaan ikään, korkea verenpaine jäykistää ja kiristää valtimoverisuonia, eikä tyhjäkäynnin säätöä välttämättä tarvita. Lääkevalikoima on silloin laaja: ACE-estäjä tai AT-salpaaja on monesti lääkityksen kulmakivi. Pieni nesteenpoistotabletti voi olla joskus hyvä valinta. Tavallisesti käytetään useampaa eri ryhmän lääkettä kohtalaisin annoksin.
4. Mistä lääkäri tietää, minkälainen lääke sopii juuri minulle?
Lääkkeen valinta lähtee potilaan koko kuvasta: onko hän nuori vai iäkkäämpi, jolla on muita sairauksia tai rytmihäiriöitä. Usein joudutaan kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Se vaatii lääkäriltä ja potilaalta hyvää kumppanuutta, ja joskus kärsivällisyyskin on koetuksella.
Myös haittavaikutukset on aina noteerattava. Joitakin potilaita ACE-estäjät alkavat yskittää, joillakin kalkkisalpaajat turvottavat nilkkoja. Silloin lääke on hyvä vaihtaa toiseen.
5. Miksi oikean lääkkeen ja annoksen löytäminen on joskus niin vaikeaa?
Vastaanotolla mitattu verenpaine antaa harvoin tarkan kuvan potilaan verenpaineen käyttäytymisestä. Jo pelkkä mittaustilanne kohottaa usein lukemia. Siksi lääkärille olisi hyvä viedä useamman viikon ajalta tehty lista kotiverenpainemittauksista, joissa näkyisi myös pulssilukema. Hyvä verenpainemittari on suositeltava investointi omaan terveyteen.
Kun potilaan oikeat lukemat ovat selvillä ja verenpaineen perustutkimukset tehty, aloitetaan lääkekokeilu usein pienellä annoksella tai jopa kahdella lääkkeellä yhtä aikaa.
Potilaan kannattaa alkuvaiheessa seurata verenpainettaan päivittäin aamuin illoin ja panna tulokset lapulle muistiin. Terveyskeskuksissa on omamittauspisteitä, jos ei omista verenpainemittaria.
Kun lääkitys saadaan reilaan, riittää pari kertaa kuukaudessa tehty tilanteen tarkistus.
6. Kun minulla nyt on lääkitys, saanko syödä lakritsia mielin määrin?
Lakritsi on salakavala herkku, sillä se vaikuttaa elimistössä aldosteronihormonin tavoin. Lakritsi lisää suolaa elimistöön ja nostaa verenpainetta. Eli mielin määrin ei sitä pidä lääkkeestä huolimatta mässätä. Salmiakki sen sijaan ei nosta verenpainetta.
7. Onko enää väliä, miten syön tai liikun, kun minulla on jo lääkitys?
Tottahan toki on! Suolainen ruoka lisää elimistön nestelastia ja nostaa verenpainetta. Verenpaineen aisoissa pitäminen vaikuttaa myös suoraan verisuonten kuntoon. Käyttämällä kasviksia, juoksevia rasvoja ja täysjyväleipää ja syömällä muutenkin järkevästi, autat elimistöäsi yhdessä lääkkeiden kanssa pitämään verisuonet hyvässä kunnossa.
Liikunta taas toimii kuin täsmälääke: esimerkiksi puolen tunnin hikinen sauvakävelylenkki tehoaa jopa yhden lääkenapin verran verenpainettasi alentavasti.
8. Entä, jos viis veisaan verenpaineesta ja unohdan lääkkeet kaappiin – miten minun käy?
Valtimosuontesi terveys on vakavassa vaarassa. Aivohalvaus on se ikävin hoitamattoman, kohonneen verenpaineen seuraus. Myös sydäninfarktin ja sydämen vajaatoiminnan vaara väijyy. Valtimot ja sydän kun eivät tahdo kestää vuodesta toiseen korkeaa painetta.
Omilla valinnoilla on siis aina suuri merkitys verisuoniterveydelle. Silti täydellisetkään elintavat eivät aina riitä, vaan tarvitaan hyviä lääkkeitä.
Hei olen syönyt muutamia vuosia verenpainelääkettä. Alussa kokeiltiin useita eri valmisteita -osa yskitti - osassa hurjia huimauksia- ja vihdoin löytyi suht passeli. Koskaan aiemmin minulla ei ole ilmennyt sellaiia oireita- hikoan päästä niin että vesi nokkuu pitkin niskaa - ja ohimoita. Lisäksi olen huomannut - välillä tulee aivan hillitön himo suolakurkkuihin - salmiakkiin ja lakritsaan. Summa summaaruun - olen todennut nämä lääkkeet poistavat elimistöstä nesteitä ja oma kroppa ryhtyy huutamaan apua kun tilanne on elimistössä on sekava. Urheilen todella paljon ... ja en välillä tiedä ottaako pilleriä vaiko ei.
"Jos verenpaine jää pysyvästi koholle". Tärkein kysymys on, että mitä on tehty sen alentamiseksi. Mitä lääkäri on osannut tehdä. Minkälaisille asiantuntijoille on ohjattu ja miten on seurattu kehitystä. Yleensä lääkärit eivät "ohjaa" mihinkään ja mitenkään ei seurata. Vasta sen jälkeen voidaan todeta, onko jäänyt pysyvästi. Nykyään vain seurataan ja sen jälkeen todetaan. Jos tällaisessa tilanteessa aloitetaan lääkitys, niin syyt jäävät ikuisesti piiloon.
