Asiantuntijat Ari Liimatainen ja Jaakko Valvanne:

ET-lehden bloggari Ari Liimatainen kertoo kohtaavansa ihmisiä, joista vanheneminen on kamalaa. Meidän on alettava etsiä ilon aiheita vanhuuden vuosiin, vastaa professori Jaakko Valvanne.

ET-lehden uusi bloggari, geronomiopiskelija Ari Liimatainen, kirjoittaa Geron-blogissaan vanhenemisesta ja vanhustyön koko kirjosta. Geron on kreikkaa ja tarkoittaa vanhusta tai vanhaa miestä.

Vanhustyössä Liimataista viehättää paitsi ihmisläheisyys myös monipuolisuus.

– Oikeastaan mitä tahansa elämänaluetta voi tarkastella vanhustyön silmälasein. Parhaillaan työskentelen hoivakodissa, mutta geronomin tutkinto valmentaa myös palvelujen tuottajaksi tai suunnittelijaksi.

Vanheneminen on kamalaa

Totta kai vanhuus mietityttää tulevaa vanhustyön ammattilaista.

– Hoivakotien ja palvelutalojen asukkailta olen kuullut lukemattomia kertoja, että vanheneminen on kamalaa. Yhtäkkiä vieras ihminen pesee takapuolen, syöttää kaurapuuron ja tökkää päiväksi istumaan television eteen. Vuosikymmenet elämä on ollut jotain ihan muuta – ei ehkä aina kaksista, mutta itse on saanut kumminkin päättää asioistaan ja tekemisistään.

"Lattesukupolvelle ei kupillinen kiisseliä
riitä lauantain kohokohdaksi."

Toisaalta monet vanhukset ovat vähään tyytyväisiä, koska he ovat tottuneet elämään vaatimattomasti. Liimatainen uskoo, että tulevaisuudessa on toisin.

– Lattesukupolvelle kupillinen marjakiisseliä ei ehkä riitä lauantai-illan kohokohdaksi palvelutalossakaan.

Pelko on luonnollista

– On ihan luonnollista, että vanheneminen pelottaa. Sehän tarkoittaa, että kuolema lähestyy – ja se on pelottava asia. Eihän normaali ihminen halua kuolla. Meidän elämänhalumme on vahva, toteaa geriatrian professori Jaakko Valvanne.

Valvanteen mukaan vanhenemisen pelko vaivaa erityisesti nuoria ja keski-ikäisiä, ei  vanhuksia. Kun on elänyt pitkään ja saanut elämältä paljon, ei elämän päättyminen enää pelota.

Toinen syy pelkoon on se, että yhteiskuntamme korostaa nuoruutta ja aktiivisuutta. Nuoruus on vahvuutta, vanhuus heikkoutta.

– Joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa, asia korostuu vielä enemmän. Siellä ihmiset haluavat olla nuoria, ja ehkä uskovatkin olevansa sitä paljon pitempään kuin meillä.

Etenkin nuorempien ihmisten ajatuksissa elää vahvana käsitys siitä, että peli ja elämä on menetetty, kun vanhetaan. Valvanne kertoo esimerkin omasta elämästään.

– Olin järjestämässä Mitä keski-iän jälkeen -seminaaria. Vävypoikani kuuli siitä ja totesi: ”Ei mitään.”

"Mitä keski-iän jälkeen? Ei mitään!"

Vanhuuteen kuuluu väistämättä fyysisiä muutoksia, jotka eivät tunnu hyvältä: voimat heikkenevät, kroppa jäykistyy ja erilaiset kolotukset alkavat vaivata.

– Vanhenemisen pelkoon liittyy myös raihnaisuuden ja kärsimyksen pelko. Lisäksi monia pelottaa ajatus avuttomuudesta, siitä että joutuu vanhainkotiin, toisten armoille.

Kohti iloista vanhuutta

Mitä pelolle sitten voisi tehdä? Valvanteen ohje on yksinkertainen:

– Käännetään ajattelu toisin päin ja aletaan etsiä ilon aiheita vanhuuden vuosiin. Tarvitsemme julkisuuteen enemmän onnistuneen vanhenemisen tarinoita.

Valvanne on itse 65-vuotias ja jäämässä eläkkeelle parin vuoden kuluttua. Hän on alkanut käydä kuntosalilla ollakseen kunnossa eläkkeelle päästessään.

– Me voimme itse vaikuttaa siihen, millainen loppuelämämme on.

Jaakko Valvanne on kirjoittamassa Lotta Tuohinon kanssa kirjaa Vierivä kivi - Iloisen vanhenemisen opas. Kirja ilmestyy keväällä.

Kirjoittaja Geron-blogin takana

Freelancer-kirjoittaja ja geronomiopiskelija Ari Liimatainen, 53, kertoo lähteneensä opiskelemaan vielä vanhoilla päivillään.

– Reilut parikymmentä vuotta tein töitä opettajana ja kustannusalalla, mutta yrityskauppojen pyörityksessä mitta tuli lopulta täyteen.

Liimataisen mukaan aikuisopiskelijan elämä on loppujen lopuksi aika lystiä. Opinnot herättävät koko ajan uutta mielenkiintoa.

– Iltaisin ehtii vielä teatteriin tai konsertteihin. Vietän joka vuosi pari kuukautta Berliinissä, ja ammattikorkeakoululaisen lomat ovat yhtä pitkät kuin opettajilla. Palkkapäivinä ottaa vähän pattiin, mutta mitäs maallisista.

Vanhusasiamieheksi?

Geronomi on kokonaisvaltaisen vanhustyön ammattilainen, joka kehittää vanhuspalveluja ja yrittää mahdollistaa iäkkäiden ihmisten mielekkään elämän.

– Ehkä ryhdyn vanhusasiamieheksi! Toisaalta vanhustyön alalla tarvitaan entistä enemmän viestintää, mikä kiinnostaa minua todella paljon.

Geron-blogissa Ari Liimatainen kirjoittaa vanhustyön epäkohdista unohtamatta arjen ilopillereitä.

– Ote saattaa lipsua välillä kulttuurin puolelle, mutta lipsukoon. Haihtuvi nuoruus – who cares?