Kaiken voi saada, muttei samaan aikaan. Vieno Kekkonen vaihtoi kolmekymppisenä tähteyden koti­äitiyteen. Nyt hän on taas olla tähti.

Aina pitää voida aloittaa alusta. Se on Vieno Kekkosen motto.

Osaan hänen elämästään motto pätee, osaan ei.

Vieno on pysynyt valitsemallaan laulajan tiellä jo 60 vuotta. Myös avioliittoa Eero Saurin kanssa on jatkunut yli puoli vuosisataa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sen sijaan muotijumppa fustraa hän kokeilee ensimmäistä kertaa nyt 80-vuotiaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tällaisia pieniä, uusia alkuja Vieno rakastaa. Hän on lukenut aikuisiällään ylioppilaaksi, opetellut haitarin soiton, hurahtanut moniin liikuntamuotoihin, perustanut yrityksen ja kokeillut rohkeasti kaikenlaista uutta.

Innokkuus ja ennakkoluulottomuus kulkevat suvussa. Vienon sukulainen Vilho Kekkonen kuoli hiljattain 105-vuotiaana. Viimeiseksi jääneen levynsä Vilho teki 99-vuotiaana.

– Vilho sanoi 100 vuotta täytettyään, että ”nyt piätin siirtyä kuuntelijoiden puolelle”.

Vieno ei siis välttämättä liioittele, kun hän laulaa vuonna 1956 levyttämäänsä La Strada -käännöstä: ”Tie mittaamaton / mun edessäin on / tie elämän halki vie”.

– Se on tosi laulu. Onnea sitä etsitään, vaikka kukaan ei oikein tiedä mitä se on. Ei vielä tässäkään iässä.

He olivat 1970-luvun kuumat nimet – tunnistatko kuvien henkilöt?

Huonot ja hyvät uutiset

Vieno Kekkonen tuntee eläneensä hyvän lapsuuden, vaikka isä kuoli sodassa Vienon ollessa kuusivuotias, ja yhden sisaruksista vei kurkkumätä kohta sodan päätyttyä. Toimeentulo Karttulassa oli tiukilla, joten tekemistä riitti lapsillekin. Isän kuoleman jälkeen Vienolle ehdoteltiin sotalapsikyytiä Ruotsiin, mutta äiti ei päästänyt.

– Olen siitä kiitollinen. En tullut revityksi juuriltani.

Yhden lapsuutensa tapahtuman Vieno muistaa erityisen hyvin. Hän käveli alle kouluikäisenä mummonsa kanssa kinttupolkua paljain varpain. Matkalla he tapasivat emännän, joka alkoi viäntää juttua mummon ja lapsen kanssa: kenenkäs tyttöjä tämä on ja mikä nimeltään.

Vieno mumisi pakolliset vastaukset ja potkiskeli kiviä ujoudenpuuskassaan.

– Sitten mummo sanoi, että Vienolla on niin kaanis lauluiäni, mutta mitenkäs se tiältä mihinkään kouluun lähtee. Muistan tapahtuman kuin eilisen päivän; minulla oli mummon mielestä jokin erityinen lahja.

Varhainen teeveestä tuttu

Lähtihän se Vieno lopulta, lapsenvahdiksi Kuopioon viisitoistakesäisenä. Kuopiossa hän  meni töiden ohessa teatterin avustajaksi. Kun teatterin johtaja Niilo Kuukka kuuli avustajan lauluääntä, hän kehotti Vienoa pyrkimään
teatterikouluun. Vieno totteli.

Vieno Kekkonen sängyllä, mutta kenen? Katso 55 vuotta vanha kuva

Spede Pasanen suositteli puolestaan Vienolle osallistumista Musiikki-Fazerin koelauluun. Kykyjenetsintätilaisuuden jälkeen Toivo Kärki ilmoitti savolaistytölle: ”Neiti Kekkonen, teidän kanssanne voisimme tehdä levytyssopimuksen.”

Ensilevy ilmestyi tasan 60 vuotta sitten. Laulamisen piti olla vain sivujuonne näyttelijän työn lomassa, mutta toisin kävi. Vienon kyvyille oli käyttöä juuri toimintansa aloittaneessa Suomen televisiossa ja sen ajan huippu­bändissä Jaakko Salon orkesterissa.

Pian Vieno oli ”tv:stä tuttu”. Lavat pullistelivat kiinnostunutta yleisöä, ja Vienoa vietiin.

Vieno on opetellut urallaan lähes kaiken kantapään kautta. Ammatit, joita hän alkoi harjoittaa, olivat upouusia: naisiskelmälaulaja, tv-esiintyjä, idoli.

Kotimaisia esikuvia ei juuri ollut.

Onneksi oli Jaakko Salo. Hän alkoi hioa nuoresta solististaan ammattilaista. Salo opasti kädestä pitäen, miten fraseerataan ja miten mitäkin musiikkia tulkitaan. Jokaisella tanssilavakeikan väliajalla Vieno sai palautteen, miten setti oli mennyt.

Kerran Vieno päätti ottaa Ella Fitzgeraldista mallia ja leikitellä Summertimen melodialla Kesäyö-käännöstä laulaessaan.

– Jaakko sanoi kohteliaasti: ”Vieno, Gershwin on kyllä säveltänyt sen jo.”

Ymmärsin pysyä sen jälkeen lestissäni iskelmälaulajana.

”En olekaan aivan tyhmä”

Viisikymmentäluku oli vielä perinteiden vuosikymmen. Rautalanka, pitkätukat ja kapinointi olivat vasta seuraavan sukupolven agendalla. Vieno ehti niiden alta pois, sillä hän meni vuonna 1964 naimisiin toimittaja Eero Saurin kanssa. He saivat kaksi lasta.

Vieno vetäytyi kotiäidiksi ja keikkaili enää harvakseltaan.

Jälkikäteen arvioiden valinta oli viisas, sillä kansa ei päästänyt suurimpia tähtiään helpolla.

– Olin Lailan (Kinnusen) hyvä ystävä. En oikein vieläkään ymmärrä, miksi Lailalle kävi niin kuin kävi.

Vienon elämässä marssijärjestys oli selvä: ensin perhe, sitten keikat. Lapsiperhevaiheessa ahkeran tanssilavakeikkailun korvasivat huolella työstetyt ravintolashow-kokonaisuudet.

Kun lapset tulivat teini-ikään, äiti aloitti iltaoppikoulun ja -lukion.

– Minulla ei ollut nuorena mahdollisuutta opiskella ja se oli jäänyt kaivelemaan. Olin ajautunut teatteriin ja laulamaan. Koulunkäynti ja valkolakki antoivat minulle itseluottamusta, etten ollutkaan aivan tyhmä.

Rikas, suunnittelematon elämä

Viisikymppisenä Vienon mieleen nousi myös ajatus, tässäkö tämä elämä nyt oli. Lapset olivat omillaan, mies uraputkessa ja yleisö halusi kuulla lauluja 30 vuoden takaa.

Vieno ei ehtinyt potea ikäkriisiään kovin pitkää, sillä tekemistä riitti. 1980-luvun lopulla keski-ikäinen yleisö löysi vanhat tähtensä uudelleen. Vieno, Brita Koivunen ja Pirkko Mannola alkoivat esiintyä nimellä Ikivihreät.

Musiikin oheen Vieno perusti yrityksen, jonka kautta hän möi lehtien ilmoitustilaa ja alkoi säästää eläkettä, jota laulu-uralta ja kotiäitivuosilta ei ollut juurikaan kertynyt.

Kuusikymppisenä lastenlasten myötä elämässä alkoi taas uusi vaihe, isovanhemmuus.

– Elämässäni mikään ei ole ollut kovin suunniteltua. Joku ovi on auennut ja olen mennyt siitä. Olen monesti miettinyt naisen elämää, miten vaiherikasta se on. Miehet menevät helpommin jonkinlaisessa putkessa; naisen elämä on paljon mielenkiintoisempaa.

Kun Eero Sauri vapautui työputkestaan, Vieno ja Eero alkoivat etsiä kakkos­asuntoa.

He olivat matkustelleet paljon Euroopassa ja yksi kohde oli ylitse muiden – Etelä-Ranska. Myös ranskanopinnot olivat hyvällä mallilla.

Lopulta Vieno ja Eero kävivät katsomassa Ranskassa myytäviä asuntoja.

– Kierroksen jälkeen sanoin miehelleni, että  ei me tänne tulla. Hän oli samaa mieltä.

Kun etelä tuli nähtyä, katse kääntyi pohjoiseen. Lopulta sopiva kakkoskoti löytyi Ruotsin puolelta Tornionjokilaaksoa, Pajalan keskustasta. Talokaupat syntyivät vuonna 2000.

– Olemme viihtyneet Pajalassa valtavan hyvin, kuten myös lapsemme ja lapsenlapsemme.

Kaiken takana on vastuu

Vieno Kekkonen määrittelee elämänfilosofiansa yhdellä sanalla: vastuu.

Vieno kokee olevansa vastuussa siitä, että menneiden sukupolvien muisto elää ja seuraavat saavat tilaisuuden pistää paremmaksi.

– Tästä elämänkatsomuksesta olemme mieheni kanssa yhtä mieltä, vaikka muuten näin pitkään liittoon mahtuu monenlaisia päiviä.

Myös omasta kunnosta huolehtimisessa on kysymys vastuusta ja vastuullisuudesta. Kannattaa tehdä parhaansa, jotta terveitä ja toimeliaita päiviä riittäisi.

Mitään takuuvarmaa vastuunkantamiseen ei tosin sisälly. Vieno on välttänyt vakavilta sairauksilta, mutta monet ystävät eivät ole. Viimeksi läheisistä työtovereista poistui Brita Koivunen.

– En oikein tiedä, mitä ajattelen kuolemasta. Luopuminen on vaikeata ja väistämätöntä.

Ikä ei näy askelissa

Fustra-tunnilla elämän suurimpia kysymyksiä ei ehdi miettiä, sillä ohjaaja Linda Laine pakottaa keskittymään yksityiskohtiin: miten hengitys kulkee, liike sujuu ja keho kaartuu.

– Liikkeitä kannattaa hioa Vienonkin iässä, sillä se vaikuttaa monella tapaa suorituskykyyn, Linda sanoo.

Vieno käy viikoittain jumpassa ja kuntosalilla, mutta hän kehuu Lindan yksityiskohtaisia ohjeita.

Fustra-ohjaaja tuntuu olevan samoilla linjoilla kuin mitä Jaakko Salo ja Vienon myöhempi laulunopettaja Ritva Eerola. He ovat painottaneet, että lauluäänen hienoudet ja vivahteet saa esiin vain harjoittelemalla ja tiedostamalla, miten mikin osa kehosta toimii ääntä muodostaessa.

Fustrassa samanlaista ajattelua sovelletaan ryhtiin ja liikkumiseen. On aivan eri asia seisoa kuin seisoa ryhdikkäästi. Asentovirheet oireilevat esimerkiksi selkäkipuina ja kankeutena – aivan samalla tavalla kuin laulutekniset virheet kuuluvat äänessä.

– Laulunopettajani Ritva muistaa aina sanoa, että ikä ei sinällään kuulu äänessä.

– Moni sanoo sitäkin, että tässä iässä askel lyhenee. Ei minun askeleeni ole lyhentynyt yhtään. Vuodet ovat tulleet niin yllättäen. Olen elänyt päivän kerrallaan, ja ykskaks olen 80!

Onko siis aika aloittaa taas kerran alusta ja opiskella fustraa?

– Sitäkin voisi harkita.

 

    Tieto

    Vieno Kekkonen-Sauri

    Syntynyt 1934 Karttulassa, asuu Helsingissä.

    Ammatti: Laulaja ja esiintyjä.

    Perhe: Mies Eero Sauri, kaksi aikuista lasta ja neljä lasten-lasta, joista vanhin on abiturientti.

    Viimeisin työ Supernaiset-kiertue Marjatta Leppäsen ja Pirkko Mannolan kanssa.

    Sisältö jatkuu mainoksen alla