Susann Liljedahl, 50, sai leikkauksella kuntoon silmänsä, jotka olivat hänen mielestään eri paria.

Kasvot ovat peilissä vastassa aina ensimmäisenä. Olen isäni näköinen, ja olen perinyt häneltä roikkuvat silmäluomet, jotka olivat eri paria.

Pari vuotta sitten näky alkoi häiritä minua. Luomeni näyttivät asettuvan entistä pahemmin eri tasolle. Päätäni särki, kurtistelin otsaani. Silmälääkäri totesi, että jossain vaiheessa luomeni pitäisi leikata.

Harkitsin asiaa pitkään, koska en tee äkkinäisiä ratkaisuja. Kun sitten ystävättäreni kävi luomileikkauksessa, rohkaistuin ja varasin ajan itselleni. Jos joku toinen uskaltaa, niin kyllä minäkin!

Mieheni ensimmäinen kommentti oli, että miksi ihmeessä menen leikkaukseen.

Jouduin oikein näyttämään hänelle, että katso nyt, miten luomeni ovat eri paria. Leikkauksen jälkeen hänkin  huomasi silmissäni selkeän eron ja on pohtinut, menisikö itse jonakin päivänä leikkauttamaan alaluomensa.

Tyttäreni olivat iloisia, psyykkasivat minua leikkaukseen ja nuorimmainen totesi, että ”nyt äidin katse paranee”.

Operaatio tehtiin kaksi vuotta sitten joulun välipäivinä, jolloin olin lomalla. Kirurgi Kai Lassila teki hyvää työtä. Sain toisen silmän alle vain pienen mustelman. Tikit kävin poistattamassa viikon kuluttua terveyskeskuksessa. En ikinä lähtisi leikkaukseen ulkomaille.

En ole ollenkaan peitellyt operaatiota. Vaikka käytän laseja, ystäväni huomasivat heti, että minulle on tehty jotain. Muutos oli niin selkeä. Kerroin avoimesti, mitä minulle oli tehty.

Arpia ei juuri näy. Olen hyvin tyytyväinen, että uskalsin mennä leikkaukseen.
Koko perheemme arvostaa estetiikkaa ja kunnioittaa itsestään huolehtimista. Jos joku luomi askarruttaa mieltä, tai haava näyttää oudolta, hoidamme ne kuntoon.

Aikamme on koventunut. Ihmiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota ulkonäköönsä ja pitävät itsestään huolta. Mutta meistä on tullut myös kriittisempiä ja itsekriittisempiä. Ehkä kyse on valveutuneisuudestakin. Moni ajattelee, että olemme täällä vain kerran, miksi ei silloin satsaisi itseensä.
Erityisesti nuoret ovat kovin tarkkoja ulkonäöstään. Kun olin nuori, meno oli rennompaa ja sallivampaa.

Minusta tuntuu, etten ole vuosien myötä suuresti muuttunut henkisesti tai fyysisesti. Olen ollut aina samanlainen, ja elämäni on onneksi ollut tasapainoista.

Se heijastuu kaikkeen olemiseen ja olen siitä kiitollinen.”

Kehon korjaaminen muuttaa myös mieltä

Millaisen arven vuoksi kannattaa turvautua kauneuskirurgiaan? Milloin
esteettisyys tulee osaksi terveyttä?

Kynnys plastiikkakirurgin vastaanotolle on monilla edelleen korkea. Syitä ovat toimenpiteeseen kohdistuvat ennakkoluulot, taloudelliset syyt ja asenteet.

Hyvä kysymys on, korjaako esteettinen kirurgia henkisen vamman. Ja milloin arven henkisestä vaikutuksesta on ulkoisesti syytä päästä eroon?

Kun lähdetään korjaamaan ihmisen ulkonäköä kirurgisesti, myös ihmisen psyykkinen minäkuva muokkautuu. Todennäköisesti tyytyväisin on se, jolla jo tullessaan operaatioon on vahva itsetunto.

Heikon itsetunnon omaavalla ihmisellä korjaaminen ei aina automaattisesti vahvista minäkuvaa. Joskus ihminen saattaa hakea ratkaisua
ongelmiinsa täysin väärältä alueelta.

Kaikkea ihmisestä ei veitsen terälläkään voi muuttaa tai korjata.

Lähde: Nordström, R.:  Esteettinen kirurgia. 2001.

Vierailija

Silmäluomensa leikkauttanut Susann: "Perheemme arvostaa estetiikkaa"

Itse kävin leikkauttamassa yläluomet - täysin turhamaisuudesta. Lopputulos oli että pääsin eroon säännöllisistä viikottaisista päänsäryistä jotka tulivat siitä että nostelin tiedostamattani kulmakarvojani. Hoidin päänsärkyjä aiemmin botoxilla, kun yliaktiiviset lihakset lamautettiin (huomasin vaikutuksen päänsärkyihin ekalla hoitokerralla), mutta en ole sen jälkeen tarvinnut sitä. Kaikki tämä omakustanteisesti, enkä yhdelläkään hoidollani rasittanut yhteiskuntaa.
Lue kommentti

Avokadot löytyvät kärjestä melkein kaikista terveellisten ruokien listoista, olipa kyse sitten ihon tai mielen hoidosta. Eikä ihme. Ne ovat ihmeruokaa!

Vihreäkuorinen avokado on terveellistä syötävää.  Se sisältää kasvikseksi paljon energiaa ja rasvaa. Suurin osa on rasvasta on kuitenkin pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa, joka edistää sydämen terveyttä.

Tuoreimmassa tutkimuksessa on vahvistettu, että avokadot pienentävät sydänsairauksien riskiä – jos niitä nautitaan säännöllisesti osana päivittäistä ruokavaliota.

Aiempien tutkimusten mukaan avokadojen terveysvaikutukset ovat perustuneet pitkälti tyydyttämättömien rasvahappojen tehoon ihmiskehossa ja vihreän herkun on todistettu nostavan hyvän kolesterolin lukemia.

Nyt amerikkalaistutkimuksessa vahvistettiin avokadon positiivinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskiin. Tutkittavat söivät yhden avokadon päivässä. Heillä laski etenkin huono LDL-kolesteroli, kertoo tutkimuksesta kirjoittava American Heart Assosiation -julkaisu.

Miten avokadoa syödään?

Kardiologien eli sydäntautien lääkäreidenkin ylistämä avokado on helppo kasvis.

Avokadon voi sisällyttää päivittäiseen ruokavalioon helposti vaikkapa salaateissa tai leivän päällä. Kypsän avokadon tunnistaa kaupasta painamalla sitä hennosti sen suiposta päästä. Kuoren ja kasvislihan väliin pitäisi jäädä pieni, pehmeältä tuntuva tila.

Mikäli kotona huomaa ostaneensa raa’an tai puolikypsän avokadon, saa sen kypsäksi monilla eri keinoilla. Jotkut käärivät kasviksen alumiinifolioon ja laittavat uuniin kypsymään hetkeksi ennen syömistä. Avokadon voi halkaista ja nauttia pehmeän sisuksen vaikka suoraan lusikalla.

Liiallisuuksiin ei pidä mennä tämänkään ihmeherkun kanssa: Avokadossa on paljon energiaa, joten siitä tulee nopeasti täyteenkin. Sadassa grammassa eli keskikokoisessa avokadossa on lähes 200 kilokaloria.

Avokadoissa on myös runsaasti kaliumia, peräti 400 mg/100 g, joka on tärkeä sydämen toiminnalle.

Vierailija

Avokado päivässä pitää kardiologin loitolla

Olen syönyt vuosia pari avokadoa viikossa . Syön sen aina ihan sellaisenaan,ei siihen tarvita erityistä resepti nivaskaa. Halkaisen ja pistän poskeeni. Hyvää,terveellistä ja ravitsevaa. En kuitenkaan joka päivä syö, koska onhan siinä kotuullisesti kaloreita, vaikkakin terveellisiä kaloreita. Kaikkia kansainvälisiä tuulia on kiva lukea myös ET-lehdestä. Lisää vaan
Lue kommentti

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju