Susann Liljedahl, 50, sai leikkauksella kuntoon silmänsä, jotka olivat hänen mielestään eri paria.

Kasvot ovat peilissä vastassa aina ensimmäisenä. Olen isäni näköinen, ja olen perinyt häneltä roikkuvat silmäluomet, jotka olivat eri paria.

Pari vuotta sitten näky alkoi häiritä minua. Luomeni näyttivät asettuvan entistä pahemmin eri tasolle. Päätäni särki, kurtistelin otsaani. Silmälääkäri totesi, että jossain vaiheessa luomeni pitäisi leikata.

Harkitsin asiaa pitkään, koska en tee äkkinäisiä ratkaisuja. Kun sitten ystävättäreni kävi luomileikkauksessa, rohkaistuin ja varasin ajan itselleni. Jos joku toinen uskaltaa, niin kyllä minäkin!

Mieheni ensimmäinen kommentti oli, että miksi ihmeessä menen leikkaukseen.

Jouduin oikein näyttämään hänelle, että katso nyt, miten luomeni ovat eri paria. Leikkauksen jälkeen hänkin  huomasi silmissäni selkeän eron ja on pohtinut, menisikö itse jonakin päivänä leikkauttamaan alaluomensa.

Tyttäreni olivat iloisia, psyykkasivat minua leikkaukseen ja nuorimmainen totesi, että ”nyt äidin katse paranee”.

Operaatio tehtiin kaksi vuotta sitten joulun välipäivinä, jolloin olin lomalla. Kirurgi Kai Lassila teki hyvää työtä. Sain toisen silmän alle vain pienen mustelman. Tikit kävin poistattamassa viikon kuluttua terveyskeskuksessa. En ikinä lähtisi leikkaukseen ulkomaille.

En ole ollenkaan peitellyt operaatiota. Vaikka käytän laseja, ystäväni huomasivat heti, että minulle on tehty jotain. Muutos oli niin selkeä. Kerroin avoimesti, mitä minulle oli tehty.

Arpia ei juuri näy. Olen hyvin tyytyväinen, että uskalsin mennä leikkaukseen.
Koko perheemme arvostaa estetiikkaa ja kunnioittaa itsestään huolehtimista. Jos joku luomi askarruttaa mieltä, tai haava näyttää oudolta, hoidamme ne kuntoon.

Aikamme on koventunut. Ihmiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota ulkonäköönsä ja pitävät itsestään huolta. Mutta meistä on tullut myös kriittisempiä ja itsekriittisempiä. Ehkä kyse on valveutuneisuudestakin. Moni ajattelee, että olemme täällä vain kerran, miksi ei silloin satsaisi itseensä.
Erityisesti nuoret ovat kovin tarkkoja ulkonäöstään. Kun olin nuori, meno oli rennompaa ja sallivampaa.

Minusta tuntuu, etten ole vuosien myötä suuresti muuttunut henkisesti tai fyysisesti. Olen ollut aina samanlainen, ja elämäni on onneksi ollut tasapainoista.

Se heijastuu kaikkeen olemiseen ja olen siitä kiitollinen.”

Kehon korjaaminen muuttaa myös mieltä

Millaisen arven vuoksi kannattaa turvautua kauneuskirurgiaan? Milloin
esteettisyys tulee osaksi terveyttä?

Kynnys plastiikkakirurgin vastaanotolle on monilla edelleen korkea. Syitä ovat toimenpiteeseen kohdistuvat ennakkoluulot, taloudelliset syyt ja asenteet.

Hyvä kysymys on, korjaako esteettinen kirurgia henkisen vamman. Ja milloin arven henkisestä vaikutuksesta on ulkoisesti syytä päästä eroon?

Kun lähdetään korjaamaan ihmisen ulkonäköä kirurgisesti, myös ihmisen psyykkinen minäkuva muokkautuu. Todennäköisesti tyytyväisin on se, jolla jo tullessaan operaatioon on vahva itsetunto.

Heikon itsetunnon omaavalla ihmisellä korjaaminen ei aina automaattisesti vahvista minäkuvaa. Joskus ihminen saattaa hakea ratkaisua
ongelmiinsa täysin väärältä alueelta.

Kaikkea ihmisestä ei veitsen terälläkään voi muuttaa tai korjata.

Lähde: Nordström, R.:  Esteettinen kirurgia. 2001.

Silmäluomensa leikkauttanut Susann: "Perheemme arvostaa estetiikkaa"

Itse kävin leikkauttamassa yläluomet - täysin turhamaisuudesta. Lopputulos oli että pääsin eroon säännöllisistä viikottaisista päänsäryistä jotka tulivat siitä että nostelin tiedostamattani kulmakarvojani. Hoidin päänsärkyjä aiemmin botoxilla, kun yliaktiiviset lihakset lamautettiin (huomasin vaikutuksen päänsärkyihin ekalla hoitokerralla), mutta en ole sen jälkeen tarvinnut sitä. Kaikki tämä omakustanteisesti, enkä yhdelläkään hoidollani rasittanut yhteiskuntaa.
Lue kommentti