Herkkä ihminen kokee tunteet ja tapahtumat voimakkaasti, erityisen herkkä erityisen voimakkaasti. Erityisherkkyys on ominaisuus, josta saattoi vielä vuosikymmen sitten saada korvilleen.

Menet vaan! Puhut vaan! Älä ujostele! Mitä se nyt taas itkee ja ruikuttaa.

Tuntuuko tutulta? Noin joka kuudes ihminen kokee asiat herkemmin kuin muut – liikuttuu erityisen herkästi, ujostelee, vetäytyy, ahdistuu, rakastuu palavasti. Erityisherkän hermojärjestelmänsä rekisteröi hienovaraisetkin asiat, ja muista mitättömiltä tuntuvat jutut vaikuttavat häneen syvästi. Ystävällinen hymy voi sykähdyttää riemua, kun taas ohikulkijan nopea töykeä vilkaisu tuntuu vatsan pohjassa asti ja valvottaa.

Yhdysvaltalainen psykologian toh­tori Elaine Aron on tutkinut 1990-luvulta lähtien erityisen herkkiä ih­misiä. Hänen päätelmänsä on yksinkertainen: osa ihmisistä havainnoi sekä omaa sisäistä maailmaansa että ympäristöään poikkevalla herkkyydellä. Eikä siinä ole mitään pahaa – päinvastoin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Samaan on päätynyt erityisherkkyyttä Suomessa tutkiva psyko­logi Heli Heiskanen. Herkät aistivat usein myös toisten tunteita ja imevät niitä itseensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Omassa tutkimuksessani olen havainnut, että monet erityisherkät ovat aistineet toisten ihmisten tunteita lapsesta asti. Se on sekä lahja että rasite: herkkä ihminen ymmärtää ja osaa auttaa muita, mutta tunteiden käsittely voi olla kuluttavaa eikä ympäristökään aina tue herkkyyttä.

Jatkuvan aisti- ja tunnekuormituksen takia erityisherkkien hermosto alkaa helposti käydä ylikierroksilla. Sen takia he tarvitsevat säännöllistä vetäytymistä rauhaan ja hiljaisuuteen, jossa he voivat ladata akkujaan.

Kaappiherkät seniorit

Erityisherkät ry:n varapuheenjohtajan, lääkäri Markus Sundblomin mukaan nuorten herkkyys on ny­kyään hyväksytty ominaisuus. Onneksi. Kaikkivoipaista reippautta ei hänen mielestään kouluissa tai nuorten yhteisöissä edellytetä.

Sen sijaan monet seniori-ikäisistä erityisherkistä ovat kokeneet toisenlaisen lapsuuden ja nuoruuden. Ajan, jolloin lapsilta odotettiin toimeliaisuutta, puheliaisuutta, sosiaalisuutta ja asioi­hin tarttumista. Herkkää, varovaista ja tarkkailevaa lasta saatettiin torua ja käskeä käyttäytymään kunnolla.

"Syvät haavat tunteesta, että olet vääränlainen,
saattavat nousta pintaan vanhuusvuosina."

– Syvät haavat tunteesta, että olet vääränlainen, saattavat kulkea läpi aikuisiän ja nousta pintaan vanhuusvuosina. Moni erityisherkkä on jopa joutunut kiusaamisen kohteeksi, Sundblom huomauttaa.

Sundblom puhuu kaappiherkkyydestä. Se on hyvin yleistä ikääntyneillä miehillä. Kaappiherkkyydestä puhutaan, kun ihminen on pitänyt herkkyytensä piilossa ja rakentanut ympärilleen suojakuoren suojaamaan haavoittuvaa sisintä.

– Esimerkiksi armeijassa oli tavallista, että herkkiä miehiä kiusattiin ja halveksittiin. Moni on oppinut piilottamaan piirteensä mahdollisimman hyvin.

Syvällisyys on arvokasta

Ikääntyminen tuo usein uudenlaista tyytyväisyyttä ja luontevuutta omalle minuudelle. Herkkyydestä ei tarvitse opetella eroon, mutta piirteen kanssa on hyvä tulla sinuiksi. Herkkyys ei ole väärin. Eikä se, että haluat juuri sinunnäköisesi, sinua tyydyttävän elämän ja kohtelun.

Erityisherkille on tyypillistä asioiden syvällinen pohdinta ja tarve ymmärtää olemassaoloaan. Moni kokee halua auttaa muita. Empatia korostuu. Taipumus syvällisyyteen usein myös lisääntyy vuosien myötä. Kun on enemmän aikaa ajatella töistä ja ruuhkavuosista vapauduttua, itseään alkaa kuulostella eri tavalla.

Tunteet nousevat pintaan, syvällisyys korostuu.

– Jos erityisherkkä kokee elämänsä tärkeäksi, seniorivuodet voivat olla hyvin merkityksellisiä. Muiden auttaminen oman elämänkokemuksen kautta tulee uudella tavalla palkitsevaksi, Sundblom sanoo.

Herkkä, vetäydy rauhassa

Erityisherkän tarpeita tulkitaan yleisesti väärin. Vetäytyminen, ujostelu ja voimakas reagointi voidaan ymmärtää töykeydeksi, sosiaa­liseksi kyvyttömyydeksi, masennukseksikin.

Vetäytyminen, oman itsensä kuulostelu, on kuitenkin herkälle ihmiselle tarpeellista, jopa suositeltavaa. Muuten tunteiden ja kokemusten painolasti voi käydä ylikuormittavaksi ja altistaa jopa sairauksille, kuten masennukselle tai uupumukselle. Aikamme ei kuitenkaan suosi vetäytyjää.

– Eristäytyvä ihminen näyttäytyy muille itsekkäänä. Miten niin ei halua tavata? Miten niin ei halua lähteä? Yksinäisyys on perusedellytys sille, että erityisherkkä isovanhempi jaksaa esimerkiksi puuhata lastenlasten kanssa virkeänä, Sundblom korostaa.

"Eristäytyvä ihminen näyttäytyy muille itsekkäänä."

Erityisherkkä kokee voimakkaasti myös aistikokemuksia. Nautintoaineet, maut ja jopa lääkkeet vaikuttavat häneen voimakkaasti. Lääkkeistä voi tulla tavallista enemmän sivuoireita ja pienikin kahvimäärä aiheuttaa unettomuutta. Psykologi Heli Heiskasen mielestä myös tervey­denhuollon toimenpiteet voivat olla erityisherkälle ahdistavia.

– Ymmärtävät terveydenhuollon työntekijät voivat omalla suhtautumisellaan helpottaa paljon herkän ihmisen oloa. Pahinta on, jos herkän tuntemuksia aletaan stressaavassa tilanteessa vähätellä tai niitä ei oteta huomioon, Heiskanen sanoo.

Jotta erityisherkkä voi nauttia herkkyytensä hyvistä puolista, hänen täytyy huolehtia omasta olostaan.

– Erityisherkän kannattaa suhtau­tua elimistöönsä ja hermostoonsa kuin pieneen vauvaan, josta pitää kan­taa vastuuta. Se on hyvä mieliku­va. Ne ihmiset kukkivat, jotka hoitavat itseään hyvin, Sundblom summaa.

pöllämystynyt vanhempi

Tyttäreni on erityisherkkä. Iso yläaste oli hänelle erittäin kuormittava. Se johti ahdistukseen ja sosiaalisiin pelkoihin. Terveydenhoitojärjestelmä otti hänet tahdonvastaisesti sairaalaan. Siellä olo oli kamalinta hänelle ikinä. Hän meni täysin lukkoon. Psykiatri ei kuunnellut eikä uskonut mitä tyttäreni kertoi.

Hänen yli on kävelty nyt moneen kertaan. Seuraavaksi hänelle halutaan psykoosiläkitys, vaikka psykoosia ei ole. Puhuvat "esipsykoosista" ja haluavat aloittaa lääkityksen.

Terveydehoitojärjestelmä ei tunnista erityisherkkyyttä eikä ota sitä huomioon tasapäistävissä menetelmissään. Psykiatrisen hoidon toimintapoja en ymmärrä, miksi ne ovat niin kaavamaisia. Yksilöstä, hänen persoonastaan ja elämänhistoriastaan ei olla kiinnostuneita. Ei olla kiinnostuneita siitä kuka ja millainen tämä ihminen on. Katsotaan vain kuinka hän käyttäytyy ulkoisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla