Suomalaisista arviolta jopa 30 prosenttia kärsii kaamos­oireista pimeiden talvikuukausien aikana. Mutta milloin oireilu on vakavaa? Lääkäri vastaa.

1. Onko surullinen ja itseinhoinen vointini pimeimpään vuoden­aikaan kaamosmasennusta?

Kenties, joskaan ei varmasti. Et kuitenkaan ole yksin kaamostuntemuksinesi, sillä auringonvalon vähenemisestä johtuva kaamosoireilu on varsin yleistä. Suomalaisista arviolta noin 10–30 prosenttia kärsii kaamos­oireista pimeiden talvikuukausien aikana. Varsinainen kaamosmasennus on toki harvinaisempaa: masennukseksi oireet yltyvät noin prosentilla väestöstä.

Kaamosoireille on tyypillistä se, että ne ilmaantuvat vuosittain samaan aikaan. Useimmilla ahdistus ja alakulo iskee lokakuussa, ja oireet kehittyvät huippuunsa marraskuusta tammikuuhun. Varhainen kevättalven aurinko, joka alkaa pilkistellä helmi–maaliskuussa, hävittää kaamosoireet useimmilta ihmisiltä kokonaan – viimeistään alkukesästä.

2. Millaisia tuntemuksia kaamosoire­kirjoon kuuluu?

Oireita ovat makeannälkä, lihominen, väsymys ja jopa usealla tunnilla lisääntynyt yöunentarve. Mikään ei kiinnosta: sohva vetää puoleensa, arkiaskareet tympivät ja seksuaaliset halut vähenevät.

Kaamosmasennuksen oireet ovat samantyyppisiä, joskin voimakkaampia. Monelle pimeä vuodenaika tietää toivottomuuden tunteita ja joskus jopa itsetuhoisia ajatuksia.

3. Olen talvisin ahdistunut ja ­alakuloinen. Onko valon vähyys syynä kurjaan olooni?

Voi olla. Podet luultavasti kaamos­oireita, jotka johtuvat päivänvalon vähenemisestä. Elimistösi ja aivoissasi sijaitseva, unta normittava sisäinen kellosi reagoivat valon vähenemiseen kuvaamillasi oireilla.

Saatat myös kantaa meille suomalaisille tavallista geenirasitusta, joka altistaa peräti neljä kymmenestä kaamosperäisille oireille. Siihen liittyy muun muassa kehon rasva-­aineenvaihdunnan häiriintyminen.

4. Kuulin että kirkasvalo auttaa oireisiin. Pitääkö paikkansa?

Kyllä, se pitää paikkaansa. Tutkimusten mukaan peräti neljä viidestä kaamosmasentuneesta hyötyy kirkasvalohoidosta, jos se toteutetaan oikein. Sitä pidetään kaamosoireilun tehokkaimpana hoitomuotona.

Kirkasvalohoito on helppo tehdä kotona. Laitteiden käytössä kannattaa muistaa seuraavat kolme ohjetta:

– Oleskele kirkasvalossa heti heräämisen jälkeen, mieluimmin kello 5.30–9.00 välillä, ja yleensä puoli tuntia kerrallaan.
– Valon voimakkuus riippuu valon­lähteen etäisyydestä, joten parasta on istua enintään metrin etäisyydellä valosta niin, että kirkasvalolaite on kasvojen tasalla. Suoraan valoon ei tarvitse tuijottaa, vaan voit vaikkapa syödä aamupalaa tai lukea valon lähettyvillä.
– Jatka kotivalohoitoa päivittäin kahdesta neljään viikkoa. Kaamosoireet alkavat helpottua yleensä noin viikon hoitojakson jälkeen, joskaan mikään ei estä käyttämästä kirkas­valoa keskeytyksettä aina maaliskuulle saakka.

5. Kaamosoireilevalla ystävälläni on sarastusvalo. Miten se eroaa kirkasvalosta?

Sarastusvalo matkii auringonnousua. Toisin sanoen se lisää kirkasta valoa huoneeseen vähitellen ja tunkeutuu silmäluomien lävitse vähentäen yöhormoni melatoniinin eritystä. Sarastusvalo helpottaa siis heräämistä.

6. Voinko käyttää sarastusvaloa heräämiseen ja kirkasvaloa sen jatkeeksi aamuisin?

Voit. Ne täydentävät toisiaan ja auttavat toipumaan kaamosoireista.
Jos herääminen on sinulle pimeään vuodenaikaan se vaikein ongelma, testaa kuitenkin ensin, hillitseekö pelkkä sarastusvalo oireitasi ja riittääkö se tasoittamaan vuorokausirytmiäsi. Säästät rahaa, jos sinun ei tarvitse ostaa kahta laitetta.

7. Miten voin lievittää kaamos­oireilua kotona kirkasvalo­hoidon lisäksi?

Ulkoilu kirkkaassa auringonvalossa vähentää kaamosmasennuksen ja -rasituksen oireita. Liikunta lisää kirkasvalohoidon tehokuutta. Muistathan myös pitää huolta ihmissuhteistasi. Älä vetäydy neljän seinän sisään, vaikka et tuntisikaan olevasi sosiaalisimmillasi.

Säännöllisestä ruokailusta on hyvä pitää niin ikään kiinni, sillä kaamosoireiluun liittyy usein kasvanut hiilihydraatti- ja makeannälkä. Lisää asteittain kuitua syömisiisi esimerkiksi erilaisilla leseillä tai kasviksilla, jotta sinun ei olisi illalla niin nälkä, etkä sortuisi ahmimaan ylettömästi rasvaisia tai sokerisia herkkuja.

8. Milloin kaamosoireissa on ­syytä lähteä lääkäriin?

Jos sinulla on toistuvia talvikuukausina ilmeneviä masennustiloja, kannattaa aina keskustella asiasta lääkärin kanssa. Valohoidon ohella kaamosmasennuksen taltuttamiseen voidaan käyttää serotoniinin aivopitoisuuksiin vaikuttavia depressiolääkkeitä.

Asiantuntijana tutkimusprofessori Timo Partonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Lähteinä: Partonen: Valosta aikaa – Sisäinen aika ja terveys. Duodecim 2012. www.terveyskirjasto.fi

Eikö uni tule? Vai nukuttaako liikaa? Asiantuntijatietoja, vinkkejä ja uutisia unesta löydät tästä teemasta.

Tukkoinen nenä hankaloittaa arkea ja etenkin nukkumista. Nenän säännöllinen puhdistus ja kosteuttavat omahoitovalmisteet voivat auttaa.

1. Heinänuha 

Oireet: Nenä vuotaa vesimäistä eritettä, sitä kutittaa ja nenän limakalvot tuntuvat turpeilta. Aivastuttaa. Oireet johtuvat siitä, että nenä reagoi allergisesti jollekin kukkivalle kasville, kuten koivulle tai pujolle.

Hoito: Kortikosteroidia sisältävät nenäsumutteet, joita saa apteekista ilman reseptiä, vähentävät allergeenin aiheuttamaa tulehdusta nenän limakalvolla. Suihkeiden lisäksi kannattaa ottaa antihistamiinitabletteja.

2. Nenäpolyypit 

Oireet: Nenän molemminpuolinen tukkoisuus, kirkas eritevuoto ja hajuaistin heikentyminen. Joskus päänsärky, flunssien pitkittyminen, poskiontelotulehdukset ja vaikeus hengittää nenän kautta.

Hoito: Polyypit löytyvät lääkärissä, joka määrää perushoidoksi kortisonitipan tai -suihkeen hidastamaan polyyppien kasvua. Nenän puhdistus suolavesikannulla helpottaa oloa. Suuret polyypit täytyy leikata.

3. Vasomotorinen nuha 

Oireet: Ympäri vuoden kestävää tukkoisuutta, niistämisen tarvetta ja nenän kirvelyä. Oireet elävät lämpötilan vaihteluiden mukaan ja nenä reagoi herkästi erilaisille ärsykkeille, kuten tupakansavulle.

Hoito: Parhaiten oireisiin tehoaa nenään annosteltava reseptilääke, ipratropiumi. Lievemmissä tapauksissa apteekin reseptittä saatavista kortikosteroidisuihkeista voi olla apua.

4. Nenän kuivat limakalvot 

Oireet: Nenä tuntuu tukkoiselta ja nenän limakalvojen seinämät karstaisilta ja aristavilta. Nenästä voi tulla verta. Kuiva huoneilma, pakkanen ja tupakointi kuivattavat nenän limakalvoja entisestään.

Hoito: Nenän säännöllinen kosteuttaminen reseptittä apteekista saatavilla valmisteilla. Niitä ovat suoloja sisältävät nenäsuihkeet ja -tipat, öljysuihkeet ja dekspantenolia tai A-vitamiinia sisältävät tuotteet.

...vai terveesti tukossa?

Nenä suodattaa hengitysilmasta pienhiukkasia. Se myös säätää hengitysilman kosteutta siten, että nenän limakalvojen turpeus vasemmassa ja oikeassa nenäkäytävässä vaihtelevat olosuhteiden mukaan.

Tästä nenäsykliksi kutsutusta ilmiöstä johtuu se, että vuoron perään toinen sierain saattaa tuntua tukkoiselta, kun toinen tuntuu olevan auki. Nenän tukkoisuuden tunne on usein siis normaalia.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Kunnossa kaiken ikää! Kaikille ei kuitenkaan riitä pelkkä liikunnan harrastaminen: yhä useampi haluaa kilpaurheilla vielä vanhanakin. 

Läps! Valmentaja lyö käsillään lähtömerkin, ja kaksi urheilijaa ampaisee lähtötelineistä liikkeelle. Piikkarit takovat punaista juoksurataa ensimmäiset parikymmentä metriä raivokkaasti. Sen jälkeen vauhti hidastuu rauhalliseksi hölkäksi.

Kun jäntevät juoksijat kääntyvät takaisin kohti lähtöpistettä, huomio kiinnittyy jo elämää nähneisiin naururyppyihin. Niitä on ehtinyt kertyä, sillä Maarit Varis ja Esa Salminen ovat kuusikymppisiä. Juoksu rullaa silti.

Maarit Varis ja Esa Salminen harjoittelevat Eläintarhan juoksutunnelissa.
Maarit Varis ja Esa Salminen harjoittelevat Eläintarhan juoksutunnelissa.

Valmentajan vaikeudet

Olympiastadionin ja Eläintarhan kentän välillä kulkeva tunneli on täynnä iloista puheensorinaa. Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisliikkujien pikajuoksuryhmä harjoittelee lähtöjä ja 60 metrin vetoja.

Valmentaja Heli Halava rupattelee rennosti urheilijoiden kanssa, mutta hänen tarkkaavaisuutensa ei herpaannu hetkeksikään. Hän korjaa väärän lähtöasennon lempeästi ja huomauttaa liikaa keikkuvasta ylävartalosta.

– Ei noi yleensä ole näin surkeita, Heli naurattaa ryhmää.

Valmentajan merkitys on aikuisurheilijoille yhtä suuri kuin nuoremmillekin, vaikka Heli yrittää omaa rooliaan kutistaakin.

– Sanoin joskus, että yritän valmentajana tehdä itseni tarpeettomaksi. Seuraavissa treeneissä kukaan ei sitten muka osannut mitään.

Aikuisliikkujien valmentaminen ei päällisin puolin eroa nuorempien ikäluokkien kanssa tehtävästä työstä. Helillä on koko kauden kattava valmennussuunnitelma, jota tarpeen mukaan muokataan esimerkiksi kisojen ja loukkaantumisten takia.

Pikajuoksijalla pitää olla piikkarit.
Pikajuoksijalla pitää olla piikkarit.

Todellisuudessa aikuisurheilijoiden kanssa on kuitenkin omat haasteensa.

– Mitä vanhempi ikäryhmä, sitä vähemmän valmentajilla on käytössä tutkittua tietoa. Sen takia harjoituksia suunnitellessa pitää yhdistellä valmennustekniikkaa esimerkiksi gerontologiaan.

Iäkkäiden liikkumista on Suomessakin tutkittu paljon, mutta tutkimus on painottunut peruskunnon ja lihasvoiman ylläpitämisen kaltaisiin kaikkia koskeviin aiheisiin. Aikuisten kilpaurheilijoiden tutkimus on vielä lastenkengissä.

Sama aika aina vain

Jotakuta voisi harmittaa, jos kymmenen vuoden ahkeran harjoittelun jälkeen pikajuoksuaika pysyisi samana. Esa Salminen on kuitenkin tilanteeseen tyytyväinen.

– Kun aloitin kisaamisen viisikymppisenä, juoksin 60 metriä ajassa 7.77. Nyt olen 59-vuotias, ja matka taittuu yhä suurin piirtein samaan aikaan.

Heli Halavan mukaan tässä kiteytyy harjoittelun ja valmennuksen keskeinen tavoite.

– Kun aikuisurheilija on saavuttanut tietyn tason, valmennuksen tehtävä on säilyttää se, vaikka ikää tulee lisää. Jossain vaiheessa tietysti tulee vastaan piste, jonka jälkeen tulokset alkavat pudota, mutta oikeanlaisella harjoittelulla sitä pistettä voi siirtää aika pitkälle.

Maaritin ja Esan on tarkoitus testata oma tasonsa paria viikkoa myöhemmin Helsingin Kisa-Veikkojen isännöimissä kisoissa Eläintarhan kentällä.

Valmentaja Heli Halava auttaa oikean lähtöasennon löytymisessä.
Valmentaja Heli Halava auttaa oikean lähtöasennon löytymisessä.

Ei mitään veteraaneja

Yleisurheilijat kuuluvat Suomen Aikuisurheiluliittoon, jossa on nykyään yli kymmenentuhatta jäsentä. Yleisurheilijoiden lisäksi liitto edustaa myös hiihtäjiä ja luistelijoita. Lähes puolet liiton jäsenistä kisaa aktiivisesti SM-kilpailuissa tai muissa virallisissa kisoissa. Vielä 2000-luvun alussa liittoon kuului vain nelisentuhatta urheilijaa.

– Osallistujien määrä kaikissa kilpailuissa on ollut kasvussa. Erityisen ilahduttavaa on ollut naisten mukaantulo kilpailutoimintaan ja osallistujamäärän kasvaminen alle 50-vuotiaiden sarjoissa, kertoo liiton toiminnanjohtaja Vesa Lappalainen.

Kasvuun on vaikuttanut myös liiton nimen muuttaminen. Aiempi nimi, Suomen Veteraaniurheiluliitto, ei oikein jaksanut houkutella nuorempia jäseniä mukaan toimintaan.

Vesa Lappalainen pitää yhteiskunnallisesti tärkeänä asiana sitä, että liikunnasta puhutaan koko elämänkaaren kattavana toimintana.

– Vihdoin on huomattu liikunnan terveysvaikutukset ja myös harrastuksen mukana tuleva sosiaalisuus.

Suurin ilonaihe on tietenkin se, että liikuntapaikoilla näkee kaikenikäisiä harrastamassa.

Aikuisurheilu kamppailee saman ongelman kanssa kuin muukin urheiluelämä: rahasta on puute. Varsinkin lajiliitoilla on ongelmia organisoida aikuisliikuntaa ja vastata seuroilta ja harrastajilta tuleviin haasteisiin.

– Eduskunnan sekä opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi rahoittaa tätä toimintaa eikä vain juhlapuheissa puhua kansanterveydestä. Aikuisurheiluun suunnatut eurot tulevat moninkertaisina säästöinä niin työssäkäyvien kuin eläkeläisten pienempinä terveyskuluina, Lappalainen toteaa.

Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden Ermo Kalevo leiskautti M80-sarjassa pituutta 355.
Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden Ermo Kalevo leiskautti M80-sarjassa pituutta 355.

Pallon perässä

Jalkapallo – pelien kuningas – on Suomen suosituin urheilulaji. Palloliiton arvion mukaan puoli miljoonaa suomalaista on tekemisissä jalkapallon kanssa viikoittain.

– Jalkapallossa aikuisjoukkueiden määrät ovat olleet valtavassa kasvussa erityisesti isoissa kaupungeissa. Erityisen suurta kasvu on ollut naisten joukkueiden määrässä. Esimerkiksi Helsingissä naisten harrastesarjoissa on useita sarjatasoja ja lohkoja, kertoo harrastejalkapallokehittäjä Lasse Keski-Loppi Palloliitosta.

Palloliitolla on yli 130 000 rekisteröityä pelaajaa, mutta suurin osa aikuisten sarjoissa pelaavista harrastejoukkueista ei näy Palloliiton kokonaispelaajamäärässä.

– Harrastejoukkueet eivät ole organisoituneet seurojen alle. Harrastajalle toiminta on tärkeämpää kuin se, kuka sitä pyörittää.

Isoissa kasvukeskuksissa sarjatoiminta on helppo järjestää, sillä joukkueita on paljon. Pienemmillä paikkakunnilla on haaste saada pelejä ja sarjoja aikaiseksi. Jo joukkueen kasaaminen voi olla vaikeaa.

– Usein pelaaja ei tiedä, missä voisi harrastaa tai keneen ottaa yhteyttä. Helpotamme Palloliitossa tilannetta tekemällä tämän vuoden aikana Löydä jalkapalloa lähelläsi -karttatoiminnon, josta pelaaja voi etsiä itselleen sopivan ryhmän, Keski-Loppi kertoo.

Monet seurat ovat käynnistäneet aikuisten jalkapallokouluja, joissa voi nostaa kuntoa, oppia pallottelutaitoja ja ennen kaikkea pelata. Jalkapallokouluun on helppo tulla mukaan vasta-alkajanakin.

– Aikuisten harrastustoiminnassa näkyy, että jalkapallon pelaaminen on monelle omasta kunnosta huolta pitämistä. Samalla korostuu jalkapallon sosiaalinen puoli. On kiva kokoontua tapaamaan kavereita lajin pariin.

Vaikka kenttätilanne on parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana paljon, aikuisten ryhmät saavat edelleen myöhäisiä vuoroja tai joutuvat pelaamaan heikompitasoisilla kentillä kuin nuorten ryhmät.

– Nuorille aikuisille se ei välttämättä ole ongelma, mutta perheelliselle iltayhdeksältä alkavat harjoitukset voivat olla hankalia. Toisaalta seurojen omien kenttien ja hallien ansiosta eläkeikäisten porukat pääsevät harjoittelemaan aamuisin ja päivisin.

Kisapäivän jännitys

Kilpailupäivänä Eläintarhan kenttä kylpee auringonvalossa. Katsomon edessä eri ikäiset urheilijat rupattelevat keskenään. Takasuoralla junioreiden juoksuryhmä venyttelee, kun varttuneet seiväshyppääjät säätävät hyppypaikalla rimaa oikeaan korkeuteen olympiamitalisti Antti Kalliomäen johdolla, jonka päivän tulos oli muuten 2,84. Sillä tuli voitto 70-vuotiaiden sarjassa.

Pääsuoran vierellä hölköttelee Esa Salminen. Satasen starttiin on vielä tunti, mutta lämmittely on tehtävä huolella, jotta kisassa ei tulisi vammoja. Maarit Varis sen sijaan suuntaa tomerin askelin kohti keihäänheittopaikkaa - toimitsijaksi. Kisakauden avaus jää väliin pienen vamman takia.

Eläintarhan kentän katsomo kohahtaa ensimmäisen kerran, kun 80-vuotiaiden sarjassa juokseva Urpo Mikkonen tekee satasella huippuajan 15,65.

Urpo Mikkonen Kuopion Reippaasta pokkasi kultaa sadalla metrillä ajalla 15,65.
Urpo Mikkonen Kuopion Reippaasta pokkasi kultaa sadalla metrillä ajalla 15,65.

Juoksuradan vieressä Esa Salminen pähkäilee piikkarivalintaa. Kassissa on kahdet kengät, joista hän päätyy jaloille lempeämpiin harjoituspiikkareihin. Kisakengät jääkööt kesän koetuksiin.

Vielä viimeiset venyttelyt ja Esa on valmis starttiin.

Lähtöviivalla Esan vieressä on kovin mahdollinen kirittäjä, suomenennätysmies ja maailmanmestari Harri Huotari. Lähettäjän komentoja odotellessa Esan kroppaan iskee adrenaliinipiikki. Syke nousee hetkessä yli 130:n. Ilman jännityksen tuomaa latausta on turha odottaa huippujuoksua.

Kisassa Huotari on odotetun vahva ja voittaa lähdön ajalla 12,70. Esa on maalissa kakkosena ja parhaana 55-sarjalaisena ajalla 13,08.

Maalialueella myhäilee tyytyväinen mies, vaikka suorituksessa olisikin ollut parannettavaa.

– Alku oli pehmeä ja juoksu jäykkää, mutta ensimmäinen kilpailu ulkokentillä on aina vaikea. Kuukauden päästä vauhti on jo parempi.

Maarit Varis, 61, Helsinki:

Maarit Varis pääsi kisapäivänä toimitsijaksi keihäspaikalle.
Maarit Varis pääsi kisapäivänä toimitsijaksi keihäspaikalle.

"Aloitin yleisurheiluharrastuksen 49-vuotiaana. Kävin silloin Friskis&Svettiksen juoksulenkeillä, joiden lähtö oli Eläintarhan kentältä. Kentällä oli ihana tunnelma, ja alkoi tehdä mieli elvyttää lapsuuden urheiluharrastus. Näin ilmoituksen aikuisten yleisurheilukoulusta ja ilmoittauduin heti. Siitä se sitten alkoi.

Reilut kymmenen vuotta sitten aikuisille ei juuri ollut ohjattuja ryhmiä. Yleisurheilukoulun aikana mietin, miten voisin jatkaa harjoittelua turvallisesti kurssin päätyttyä. Samoihin aikoihin aloin toimia Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisliikuntajaoksessa, jossa pidimme harjoitteluasiaa esillä. Aikuisten ryhmien vetäjistä oli silloin puutetta. Nykyään tilanne on jo hiukan parempi. On kaksi juoksuryhmää ja kuntopiiri, ja nyt keväällä on aloittanut myös

ottelijoiden vertaisryhmä.
Harjoittelen lyhyitä juoksumatkoja ja aitoja sekä hyppylajeja. Harrastan myös moniottelua.

SM-kisoissa olen käynyt sekä ulkoradoilla että hallikaudella. Mitaleja on tullut monesta lajista. Kisailuinto on alkuajoista vähän hiipunut. Pitää olla tunne, että on mahdollista saavuttaa edes oma paras tulostasonsa. Aikuisurheilijat siirtyvät uuteen ikäsarjaan aina viiden vuoden välein. Sen takia kilpailutilanne vaihtelee vuosittain. Itse olen nyt toista vuotta 60-64-vuotiaiden sarjassa."

Esa Salminen, 59, Kerava:

Esa lämmittelee ja venyttelee tunnin verran ennen kisajuoksua.
Esa lämmittelee ja venyttelee tunnin verran ennen kisajuoksua.

"Ostin itselleni 50-vuotislahjaksi piikkarit. Osallistuin pian sen jälkeen halli-SM-kisoihin ja voitin kultaa 60 metrillä. Kuntopohjani oli kyllä valmiiksi hyvä, sillä olen aina liikkunut aktiivisesti. Olin 30 vuotta puolustusvoimien palveluksessa, ja siellä oli joka vuosi fyysiset testit, jotka osaltaan kannustivat harjoittelemaan.

Harrastin nuoruudessani armeijaikään saakka yleisurheilua Turun Urheiluliitossa. Turkulaiset värväsivät minut SM-mitalin jälkeen Varsinais-Suomen veteraaniurheilijoihin, vaikka asunkin Keravalla. Meillä oli kasassa sen verran hyvä viestiporukka, että voitimme SM-kisoissa kultaa ja teimme jopa Suomen ennätyksen. Treenasin lähinnä itsekseni ja näin seurakavereita kisoissa.

Vuosi sitten talvella loukkaannuin kesken SM-hallikisojen. Olin voittanut 60 metrin kisan ja johdin 200 metrillä, kun jalkani petti kymmenen metriä ennen maalia. Meni tuplamestaruus sivu suun ja loukkaantumisesta toipuessa kului monta kuukautta. Silloin päätin liittyä Helsingin Kisa-Veikkoihin, jotta pääsen harjoittelemaan ryhmän mukana. Suosittelen porukkaan hakeutumista kaikille, jos se vain on mahdollista. Se tuo harjoitteluun ryhtiä, suunnitelmallisuutta ja yhteisiä mukavia rupattelutuokioita.

Aikuisurheilussa korostuu säännöllisyys. Kolmesta neljään kertaan viikossa harjoittelemalla saa jo tuloksia aikaan.

Pahinta mitä voi tehdä on pitää parin kolmen viikon tauko ja lähteä sen jälkeen vetämään tiukat treenit. Riski loukkaantua on silloin suuri."

Tiesitkö?

  • Kävely on yli 65-vuotiaiden suosituin liikuntamuoto.
  • Yleisurheilun, hiihdon ja luistelun SM-kisoihin osallistuu vuosittain 4000 aikuisurheilijaa.
  • Eniten seniori-ikäisiä kilpaurheilijoita on palloilulajeissa.
  • Suomen 18 urheilijaa rohmusivat yhteensä 25 mitalia veteraanien MM-mäkihypyssä. Vanhin hyppääjä oli 80-vuotias.
  • Suomi voitti aikuisurheilijoiden MM-kisoissa vuonna 2016 yleisurheilussa 29 kultaa, 35 hopeaa ja 19 pronssia.
  • Jalkapallon seniorisarjoissa on mukana noin 330 joukkuetta.
  • Suomessa on yli 40 000 yli 50-vuotiasta golfaria.
  • Tennisliiton jäsenenä on 13 808 aikuisurheilijaa.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Aikuisurheilijan ikäraja yleisurheilussa, luistelussa ja hiihdossa on 30 vuotta.
Kansainvälisissä kisoissa alaikäraja on 35. Samoin esimerkiksi jalkapallossa ja jääkiekossa.
Pesäpallossa yli 45-vuotiaat pelaavat harmaakarhuissa.
Golfissa senioreiden ikäraja laskettiin juuri 50 vuoteen.
Yli 60-vuotiaat eivät enää pääse painin arvokisoihin.
Viimeinen kilpaikäryhmä ovat yli 100-vuotiaat.