Jodista ei ole ollut pulaa aikoihin, sillä Suomessa alettiin 1950-luvulla lisätä jodia ruokasuolaan. Kuitenkin ravitsemustutkijat ovat huolestuneet nyt kansalaisten jodin saannista.

Valmisruokien käyttö on lisääntynyt. Mutta koska elintarviketeollisuudessa käytetään jodioimatonta suolaa, jodia ei juuri saa valmisruuasta.

Myös joukkoruokailussa käytetään enimmäkseen jodioimatonta suolaa, ja suurin osa suomalaisista syö ainakin yhden aterian päivässä kodin ulkopuolella. Miten lienee laitoksissa elävien vanhusten jodin saannin laita?

Innokkaat kotikokkailijat käyttävät usein muodikkaita erikoissuoloja, jotka eivät sisällä jodia. Myös merisuolan jodimäärä on usein mitätön.

Helpoiten jodin saa suolasta

Jodi on elimistön tarvitsema välttämätön ravintoaine, jonka puute aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja kilpirauhasen liikakasvua. Vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa, lihottaa, väsyttää ja heikentää työtehoa.

Jodia tarvitaan hyvin vähän: suositus aikuisille on 150 mikrogrammaa päivässä.

Kilpirauhanen myös varastoi jodia, joten vasta jatkuva puutos tuo ongelmia.

Suomessa lisätään jodia lehmien ja kanojen rehuun, josta sitä päätyy maitoon ja muniin. Myös merikalat ja äyriäiset ovat hyviä jodin lähteitä. Jodin saannin kannalta paras vaihtoehto on jodioitu suola.

Suomalaiset tutkijat pohtivat parhaillaan parasta tapaa joditäydennykseen. Tanskassa jodia lisätään leipään, ja meilläkin on esitetty leipää joditäydennyksen kohteeksi. Se turvaisi myös vegaanien jodinsaantia.

Näistä saat noin
150 mikrogrammaa jodia

Sekaruuan syöjä:

  • Maitoa, piimää, jogurttia tai viiliä 3 annosta á 2 dl (jodia 96 µg)
  • Kala- tai kananmunaruokaa noin 100 g (jodia 45 µg)
  • Juustoa 12 viipaletta (jodia 20 µg)

Vegaani:

  • Kauramaitoa 6 dl (jodia 24 µg)
  • Makisushia norilevästä, noin 7 kpl, 350 g (jodia 117 µg)
  • Soijajogurttia 4 dl (jodia 8 µg)

    Lähde: Ravitsemuskatsaus

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Melanooma on nopeimmin yleistyvä syöpä Suomessa. ET-lehden omalääkäri Risto Laitila neuvoo, missä tilanteissa ihomuutoksia kannattaa mennä näyttämään lääkärille. 

Täältä näet kaikki aiemmat Riston vastaanotolla -videosarjan osat.

Aiemmissa jaksoissa aiheina ovat olleet esimerkiksi: