Kaksikymppisestä Ami Aspelundista oltiin tekemässä suurta iskelmätähteä. Ami kieltäytyi hyvistä neuvoista ja halusi kulkea toisenlaisen, vapaamman tien. Tiestä tuli kova, mutta oma.

– On ihana olla tässä iässä, on niin hyvät näköalat.

Ami Aspelund, 61, ei puhu Tenholan kotitalonsa vanhojen lasiruutujen takaa avautuvasta kylämaisemasta, vaikka vähän siitäkin. 

Hän tarkoittaa hyvillä näköaloilla itseymmärrystä, sukupolvien ketjun tajuamista, oman rajallisuuden hyväksymistä ja muutamia unelmia, jotka ovat vielä toteutumatta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Tässä iässä voi jo sanoa, että kuulkaas nyt, mamma tietää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Soulia geestä ja Apinamies

Vaan eipä tiennyt tyttö vuonna 1972, mihin kaikkeen johtaisi päähänpisto nousta lavalle Made in Finland -yhtyeen keikalla. 

"Astuin bändin eteen ja sanoin pojille kaksi sanaa: soulia geestä."

Lukion toisluokkalainen oli lähtenyt kaveriensa kanssa kuuntelemaan Dannyn taustabändiä Vaasan opiskelijaklubille KY:lle. Illan mittaan muut tytöt alkoivat tyrkkiä Amia lavalle: "Nyt meet laulamaan, sulla saattaa olla mahdollisuuksia."

– Lopulta keräsin rohkeuteni, astuin bändin eteen ja sanoin pojille kaksi sanaa: ”Soulia geestä”. Muistan yhä rumpali Lyly Rajalan epäilevän ilmeen, että katotaas nyt miten lyyli pärjäilee.

Pian keikan jälkeen soi puhelin ja langan toisessa päässä oli Danny. Hän tarjosi bändiläisten kehujen siivittämänä Amille paikkaa kesäkiertueellaan. Ami kuitenkin laittoi lukiosta selviytymisen Danny Show’n edelle.

– Danny sanoi, että palataan ensi kesänä asiaan. Ja niin tosiaan tapahtui.

Kun kirjoitukset olivat ohi, Ami suuntasi suoraa päätä Helsinkiin ja äänitysstudiolle, jossa häntä odotti tuottaja Jaakko Salo apureineen ja tuore käännös Big Fat Orungamanista eli Pertsa Reposen suomentama Apinamies.

– Siinä vaiheessa ei jännittänyt yhtään, minähän tiesin miten homma tehdään. Ei nää papat tässä…

Papat eli Jaakko Salo ja Veikko Samuli olivat tuolloin 43- ja 27-vuotiaat. 

– Jaakko Salo toppuutteli minua: "Malttia nyt Ami. Jos annat minun tuottaa tämän, ehdit kyllä muutakin."

"Elämässä pitää olla iloa, naurua ja vakavuutta, muttei synkkyyttä", Ami Aspelund sanoo.
"Elämässä pitää olla iloa, naurua ja vakavuutta, muttei synkkyyttä", Ami Aspelund sanoo.

Tätä en ainakaan halua

Kesän 1973 aikana Ami Aspelund näki Danny Show’n matkassa Suomen Lappia ja Kainuuta myöten. Syksyn tullen paljastui, ettei kesäkiertue antanut aivan täydellistä kuvaa artistin arjesta. 

Ohjelmatoimisto oli myynyt Apinamies-hitin vauhdittamana Amia keikoille sinne tänne. Koska hänellä ei ollut omaa orkesteria, paikalla odotti joku paikallinen bändi.

– Kun kaivoin nuotit laukustani, yhtye alkoi pudistella päätään. Kukaan ei lukenut nuotteja. Vastakysymys kuului, etten sattuisi laulamaan iskelmää, humppaa tai tangoa. Ensimmäinen talvi alalla oli minulle täydellinen shokki: tätä en ainakaan halua!

Apu löytyi menneisyydestä. Ami oli laulanut jo lukioaikana Kari Kuusamon yhtyeessä. Helsinkiin muutettuaan Kuusamo oli ehtinyt hankkia kansalliset kannuksensa Kirkan bändissä. 

"Isän tangonainen oli sen ajan drag-show'ta."

Kunnianhimoiset vaasalaiset perustivat Cascade-yhtyeen, joka keskittyi Suomeen 1970-luvulla rantautuneeseen yökerhoviihteeseen. 

Cascade-yhtyettä seurasivat Amin, Kari Kuusamon ja Håkan Strengin yhteiset ravintolashow’t. Ami sai tehdä kaikkea sitä mitä halusikin: vaihtaa tyylistä toiseen, näytellä ja viihdyttää. 

Hän seurasi luontevasti edesmenneen isänsä Carl Erikin ”Cee Een” jalanjälkiä. Tämä parimetrinen maanmittari oli Vaasan seudulla tunnettu hauskuuttaja, jonka yksi roolihahmo oli kohtalokas tangonainen. Isän esiintymisvietti tarttui koko sisarusparveen, sillä myös isosisko Monicasta ja pikkuveli Lassesta tuli laulajia.  

– Isän tangonainen oli sen ajan drag-show’ta.

"Menit sitten häviämään"

1980-luvulla Ami löysi itsensä yhä suuremmilta areenoilta. Hän voitti Itä-Saksan Rostockin laulufestivaalin ja sijoittui Euroviisuissa 11. sijalle Fantasiaa-kappaleellaan. Belgian Knokke Cupissa Amista leivottiin "Euro Top Star". 

Suomessa kilpailujen tasoa ja vaativuutta ei aivan ymmärretty.

– Kyllä se paluu Euroviisuista oli vähän sellainen, että menit sitten häviämään.

"Yhtäkkiä asuin pikkuyksiössä ja mietin, että tähänkö mä juutuin."

Euroviisuissa Münchenissä Amikin oli viimein sellaisen paikan edessä, että häntä jännitti.

– Psyykkasin itseni siten, että laulan suomeksi ja suomalaiselle yleisölle – viis kaikesta muusta. Se ajatus auttoi pahimman yli, vaikka itse tilaisuudesta en muista juuri mitään.

1980-luvun tuottelias kausi huipentui Edith Södergranin runoihin nojaavaan levyyn Framtiden’s skugga

Nimi oli enteellinen. Varjot hiipivät myös Amin elämään ja tulevaisuuteen. 

Ami ja Kari Kuusamo olivat avioituneet vuonna 1980. Vuosien myötä kävi selväksi, että he olivat parempi työ- kuin aviopari. Liitosta syntyi lauluja, muttei lapsia.

Ami ja Kari muuttivat erilleen vuonna 1988 ja erosivat kolme vuotta myöhemmin. Amin avio-, ikä-, ammatti- ja uskonkriisi osuivat kaikki samaan rytinään. 

– Jäin tyhjän päälle. Menetin Karin myötä myös tärkeimmän tukijani ja luottomieheni. Asuin yhtäkkiä pikkuyksiössä Alppilassa ja mietin, että tähänkö mä nyt sitten juutuin.

Kuolema käy uimarannalla

Ami koki olevansa nelikymppisenä ikäloppu viihdyttäjä, eikä aloitteellisia apinamiehiä ollut näköpiirissä. Sitten kuoli oma äiti. 

– Työt olivat vähissä, joten saatoin olla loppuajan hänen luonaan.

"Olen pohjalaanen, jonka koti on nyt Tenholassa", Ami Aspelund sanoo.
"Olen pohjalaanen, jonka koti on nyt Tenholassa", Ami Aspelund sanoo.

Ami Aspelundin äiti Karin kantoi koko elämänsä surua ja syyllisyyttä esikoispoikansa kuolemasta. Perheen esikoinen Per-Erik oli juuri oppinut uimaan ja oli äidin ja kolmevuotiaan Monica-siskon kanssa uimareissulla. 

Kun äidin silmä vältti hetkeksi, Per-Erik sukelsi päänsä kiveen ja jäi veden alle. Kun hänet löydettiin, mitään ei ollut enää tehtävissä.

– Omalla kuolinhetkellään äiti yhtäkkiä havahtui ja kääntyi katsomaan intensiivisesti kaukaisuuteen. En voinut välttyä ajatukselta, että hän pääsi vihdoin kuolleen veljeni luokse ja sai rauhan tunnolleen.

Tuon kokemuksen kautta myös Amin oma kuolemanpelko hellitti. 

Kapteeni kesytti boheemin

Keski-iän kriisiensä keskellä Ami alkoi opiskella musiikkiteatteria ja pantomiimia. Vuonna 1993 hän kokeili uusia oppejaan ansiokkaasti Svenska Teaternin lavalla yhden naisen show’ssa Donna D.

Samoihin aikoihin Amin ystävätär muutti Tammisaareen ja pyysi Amia käymään. Ensivisiitti ei paljoa lupaillut. Satoi räntää, Ami eksyi matkalla ja vannoi, että sai olla viimeinen kerta.

"Olihan se minulle aikamoinen koulu, että pitää suunnitella elämää."

Ami kävi toistamiseen Tammisaaressa kesemmällä. Nyt paikalla oli myös Uudenmaan Prikaatin komendantti Hans Wikström.

Hans osoittautui mukavaksi ja mielenkiintoiseksi, joten Ami päätti antaa hänelle tilaisuuden esitellä kotiseutuaan. Ami ihastui sekä mieheen että Bromarviin. 

– Me molemmat olimme epäonnistuneet aiemmassa liitossamme ja kaipasimme rakkautta ja läheisyyttä. Se meidät yhdisti.

Ami ja Hans avioituivat vuonna 1994. Ami muutti Tammisaareen miehensä ja tämän 180 ruukkukasvin sekaan. Alku ei ollut aivan helppo, kun boheemi ja armeijan kapiainen sovittelivat rytmejään, aikataulujaan ja elämäntapojaan yksiin. 

– Ahaa, pitää syödä säännöllisesti, suunnitella vähän elämää, tulla ajallaan. Olihan se minulle aikamoinen koulu.

Lapsia Ami ja Hans eivät enää hankkineet. 

– Rakastan lapsia, mutta olen hyväksynyt lapsettomuuteni. Voi tietenkin miettiä, onko se osasyy siihen tunteeseen, ettei ole kasvanut oikein koskaan aikuiseksi. Lapsen kautta lankeava vastuu on jäänyt elämässä kokematta.

"Täällä on taisteltu ennenkin"

Tenholan kyläraitin suuri puutalo, jonka vanhimmat osat ovat 1700-luvulta, ilmestyi Amin ja Hansin elämäntarinaan 10 vuotta sitten. He ihastuivat rakennukseen heti ensikäynnillä ja tekivät siitä tarjouksen, mutta hävisivät kisan. Kun talo ilmaantui uudelleen myyntiin, he saivat sen.

Vuonna 2006 alkoi talon ja pihapiirin perinpohjainen entisöinti- ja kunnostushanke, joka jatkuu edelleen piharakennuksissa. 

"Ihminen tarvitsee myös menneisyyden. Pitää olla juuret, muuten tulee kylmä."

– Minun on ollut aina helppo muuttaa uuteen paikkaan, mutta tämä tuntuu vihdoin kodilta. Pidän myös siitä tunteesta, että olemme vain yksi perhe tämän talon pitkässä historiassa. Täällä on taisteltu ja rakastettu ennenkin.

Salista on myös näköyhteys Tenholan 1300-luvulla rakennettuun kivikirkkoon. Amin kirkkotie on pysynyt auki ja kuljettuna.

– Ihminen tarvitsee myös menneisyyden. Perinteestä pitää löytää voima, jotta voi uusiutua.

Amin mukaan tämä periaate pätee yhtä hyvin elämässä kuin taiteessakin. Pitää olla juuret ja henkinen koti, muuten tulee kylmä.

Hiljaa malttia tulee

Amin juuret ovat pohjalaisuudessa, angloamerikkalaisessa musiikissa, kristillisessä uskossa ja estradeilla. 

– Minulla on edelleen palava halu esiintyä. Jos en pääse näyttämölle, tulen sairaaksi.

Ami haluaisi tehdä kypsällä iällä sen, mihin nuorena maltti ei riittänyt.

Viime vuodet Ami on esiintynyt musikaaleissa ja opiskellut laulunopettajaksi Tanskassa. Kokonaisvaltaisen äänenkäytön opiskelu avasi ja laajensi myös omaa ääntä. 

– Olen altto, ja ääneni murtui aina a:n kohdalla ylärekisteriin siirtyessäni. Nyt pystyn laulamaan paljon korkeammalta kuin ennen. 

Kesällä Amia työllistää Turun Samppalinnan kesäteatteri ja syksyllä Imatran kaupunginteatteri. Hän esittää satunnaisesti myös yhden naisen show’ta Hjördistä, jonka Marina Motaleff on käsikirjoittanut ja ohjannut. 

– Siinä yritän todistaa, etten mennyt ihan turhaan sinne Kööpenhaminaan opiskelemaan.

Ami haluaisi tehdä kypsällä iällä myös sen, mihin nuorena maltti ei riittänyt. 

– Kun saisi vielä laulettavakseen hienon, koskettavan iskelmän.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 9/2015.

Ami Aspelund

Syntynyt: 1953 Vaasassa, asuu Tenholassa Raaseporissa.
Ammatti: Laulaja, estraditaiteilija, laulunopettaja.
Perhe: Naimisissa kapteeni evp. Hans Wikströmin kanssa. 
Harrastukset: Tenholan punttisali, luonto, lukeminen, aviomiehen viherpiiperrysten ihastelu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla