M.A. Numminen ja Pedro Hietanen ovat 40 vuoden aikana matkustaneet pitkin maailmaa ja esiintyneet ihan kaikille lapsista murhamiehiin. Homma toimii niin hyvin, ettei aihetta ole ollut edes riidanpoikaseen.

Kaksi tummanpuhuvaa hahmoa vetää matkalaukkuja pitkin junan käytävää. Kun oikeat paikat löytyvät, miehet suorittavat eleettömän koreografian, joka muistuttaa etäisesti jotain itämaista tanssia. Takit viikkautuvat siisteille taitoksille, laukut sujahtavat säilöön, lehti pöydälle, liput viereen. Mustapukuiset miehet istuvat ilman, että sanaakaan vaihdetaan.

M.A. Numminen ja Pedro Hietanen ovat matkalla keikalle Helsingistä Turkuun. Heille juna on sopiva paikka haastattelulle junassa, sillä he ovat pitkällä yhteisellä keikkaurallaan matkustaen merkinneet maailmankartalle jänisten lisäksi myös itsensä.

Keikkoja päiväkodeista mielisairaaloihin

Parivaljakon yhteiskeikkailut alkoivat vuonna 1977. M.A. muistaa keikan vieläkin hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Se tapahtui Jyväskylän Sokos-tavaratalossa. Pedro saapui paikalle räsyisissä farkuissa ja pitkässä tukassa. Asu ei ehkä ollut kaikkein soveliain tavarataloesiintymiseen, mutta ei se soittoa haitannut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siitä alkoi yhteistyö, joka on kestänyt lähes 40 vuotta. Se on sisältänyt levyjä, mutta ennen kaikkea lukemattoman määrän keikkoja.

– 1970-luvun lopusta alkoi kiihkein ajanjakso, silloin keikkoja saattoi olla vuodessa jopa 300. Keikkailimme Suomen lisäksi Ruotsissa ja Saksassa. Kotonaolo oli niinä vuosina aikamoista herkkua, Pedro muistelee.

Reissuarjesta on muotoutunut parivaljakolle jo elämäntapa, jota ilman elämää olisi vaikea kuvitella.

– Jos minun pitäisi jotenkin luonnehtia meitä, niin olemme maailman joustavin duo. Mahdumme pieneen tilaan ja olemme soittaneet vaikka missä ja mitä, M.A. toteaa.

Kaikkein vaihtelevimmat keikkansa duo on mielestään soittanut Ruotsissa.

–  Olemme kolunneet siellä päiväkodeista mielisairaaloihin ja diplomaattikutsuista rock-klubeihin. Vanhusten mielisairaalassa meillä oli vastaanottavainen yleisö. He taisivat samaistua meihin! Myös vankilakeikka oli kiinnostava. Seitsemän lukkoa vedettiin selkiemme takana kiinni, ennen kuin esiinnyimme. Sen jälkeen meiltä pyydettiin vielä spesiaalikonsertti. Sen me soitimme kymmenelle murhamiehelle. He tuntuivat kovasti pitävän kuulemastaan, Pedro hymähtää.

Toisaalta Suomessa miehet ovat huomanneet, että mitä pohjoisemmaksi matkataan, sen värikkäämpiä esiintymiset usein ovat.

– Kerran meillä piti olla keikka Lapin Sevettijärvellä. Pääsimme hirveällä vaivalla esiintymispaikalle paikalliseen kouluun vain ymmärtääksemme, ettei paikan päällä tiedetty keikasta mitään. Koulun opettaja riensi paikalle, komensi ottamaan keittoa ja odottamaan, että hän saisi vähän soiteltua paikallisille. Meni kolme tuntia ja siellä, keskellä ei-mitään, oli tupa täysi.

Lavalle ilman suunnitelmia

Miehet ovat tehneet nyt töitä niin pitkään, että heille on muotoutunut ihan saumaton tapa toimia keikkamatkoilla.

– Olemme esiintyneet yhdessä niin paljon, että meille on muotoutunut saumaton tapa tehdä töitä. Meidän ei tarvitse soitella ja sopia joka asiasta erikseen. Usein hankkiudumme keikoillekin ihan omia aikojamme. Jos matkaamme yhdessä, meidän ei ole pakko istua viereisillä paikoilla. Tämänkin Helsinki–Turku-junamatkan voisimme matkata täydessä hiljaisuudessa, joka kumpuaa yhteisymmärryksestä, M.A. sanoo.

Duolla on myös yksi ylittämätön vahvuus: he eivät ole koskaan riidelleet.

– Jos olemme eri mieltä jostakin, ilmaisemme sen, mutta se ei johda konfliktiin, Mauri Antero jatkaa ja hymyilee. Turku häämöttää ja junan ikkunoiden takana, mutta miehet eivät ole matkan aikana vaihtaneet sanaakaan illan tulevasta keikasta.

– Emme tiedä, mitä tänä iltana Turussa esitämme. Se selviää vasta, kun näemme yleisön. Vedämme pari koekappaletta ja katsomme, miten yleisö reagoi. Jos yleisö on nuorta, silloin käy kaikki. Vanhemmalle väelle emme yleensä edes yritä soittaa Mielitauti-rockia. Mutta ikärajat ovat hämäriä; Jenkan ulkosynnyttimistä kun voi soittaa niin vanhoille kuin nuorillekin.

Koko artikkeli on ilmestynyt ET-lehden numerossa 16/2016.

Pedro & Mauri Antero

Mauri Antero Numminen, 76, on pitkän linjan muusikko, esiintyjä ja kirjailija.

Pedro Hietanen, 67, on muusikko, kapellimestari ja tuottaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla