Airi Laakkonen on 65-vuotias energia-asiantuntija, jonka opiskelut veivät hetkeksi jopa luksuselämän pariin Kaliforniaan.

Sähkönkäytön neuvoja, projektipäällikkö, sähkönmynnin tukitiimin vetäjä. Ja paljon muuta. Peräti 40 vuotta sähköalan töissä oikeuttavat Airi Laakkosen kantamaan sähköalan Grand Old Ladyn titteliä. Samalla hänestä on tullut tinkimätön asiakaspalvelija.

– Monen mielestä sähköasiat ovat vaikeita. Juuri siksi tarvitaan asiantuntijaa, joka jaksaa kertoa sähköasioista ymmärrettävästi, sanoo Vattenfallin energia-asiantuntijan tehtävästä tänä syksyä eläkkeelle jäänyt  Airi.

– On puhuttava ihmisenä ihmiselle. Tämä ajatus on kulkenut mukanani kaikissa tehtävissäni.

Työ on tuonut tunnustusta. Airille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali kultaristein vuonna 2011.

Mutta miten Airi päätyi sähköalalle, vaikka aikoi kotitalousopettajaksi?

Luksusta rapakon takana

Kun Airi Laakkonen valmistui Helsingin kotitalousopettajaopistosta, koululla oli sopimus yhdysvaltalaisten miljonääriperheiden kanssa. Neljä valmistunutta pääsi vuodeksi luksustalouksiin kotiavuksi.

Airi päätyi vuonna 1973 opiskelukaverinsa kanssa Los Angelesiin.

– Järjestimme pankkiiriperheen hienoja illallisia ja vastasimme vaatehuollosta. Palveluskunta oli erikseen, me olimme kuin perheenjäseniä. Saimme taskurahaa, luottokortin ja auton. Lomilla kuljimme perheen mukana Aspenista Meksikoon.
Kokemus oli parikymppiselle herajokelaistytölle upea.

– Suomeen palattuani tein kotitalousopettajan sijaisuuksia. Pian kuulin Hämeen Sähkössä avautuvasta sähkönkäytön neuvojan paikasta. Siihen aikaan kaikilla suurimmilla paikallisilla sähköyhtiöillä oli neuvoja kuluttajien apuna.

Tehtävästä selvitäkseen piti ymmärtää fysiikkaa ja kemiaa, tietää teoriassa ja käytännössä, miten ruokaa valmistetaan fiksusti ja ymmärtää, kuinka vaatehuolto toimii. Niinpä monet neuvojista olivat kotitalousopettajia tai -teknikoita.

Työ tuntui heti omalta. Airi järjesti neuvontatilaisuuksia esimerkiksi martoille ja maatalousnaisille.

– Selostimme sähkölaitteiden ominaisuuksia ja opetimme niiden tehokasta käyttöä. Pulsaattorikoneiden tilalle tulleet automaattipesukoneet herättivät ihmetystä. Kerralla pestävän pyykin ja tarvittavan pesuaineen määrä mietitytti. Sitäkin epäiltiin, kuluttaako linkoaminen vaatteita, Airi muistelee.

– Moni emäntä oli tottunut puuhellaan ja ohutpohjaisiin kattiloihin. Sähköhellaa varten tarvittiin paksu- ja tasapohjaisia kattiloita, jotka olivat hellanlevyn kokoisia. Sähköuunikin vaati totuttelua: oli ylä- ja alalämpöä, ja lämpötilaa pystyi säätelemään.

Vattenfall osti Hämeen Sähkön vuonna 1996. Airin työt jatkuivat.

Sähkösyöppö vai ei?

Energiansäästövinkit nousivat arvoonsa, kun energiakriisi iski vuonna 1975. Kriisiä seuranneella nousukaudella uusia sähkölaitteita tuli markkinoille pilvin pimein. Ihmiset alkoivat kiinnostua energiatehokkuuden lisäksi ympäristöasioista.

– Sähkölaitoksilla oli neuvontatiloja, joihin maahantuojat antoivat uutuuslaiteitaan esittelykäyttöön. Siellä saattoi näyttää, miten ruuan-
valmistusta rytmittämällä säästää. Rakennutin Hämeen Sähkön tiloihin sähkötaulun, joka näytti reaaliajassa, miten laitteet kuluttivat, Airi kertoo.

Usein Airi on saanut korjata vääriä käsityksiä. Moni pitää vaikkapa uunia sähkösyöppönä.

– Sitä se ei ole, kunhan toimii järkevästi. Leivoin juuri 1,75 litran leipätaikinan, josta tuli 8 leipää ja 14 sämpylää. Tavallinen uuni kulutti sähköä 2,5 kWh, mikä maksoi sähkönsiirtoineen ja veroineen 35–40 senttiä. Puolen litran taikinasta saisi noin 30 pikkupullaa. Niiden paistaminen kuluttaisi sähköä 1,52 kWh, ja se maksaisi 25–30 senttiä. Itse tehty ruoka tulee eineksiä edullisemmaksi.

Kodin suurimmat sähkösyöpöt ovat yleensä saunan kiuas, valaistus sekä kylmä- ja viihdelaitteet.

– Sähkölaitteet ovat hyviä apureita, niistä kannattaa ottaa ilo irti. Tuhlaaminen ei silti  kannata. Säästöt syntyvät pikkunikseillä, Airi sanoo.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.