Airi Laakkonen on 65-vuotias energia-asiantuntija, jonka opiskelut veivät hetkeksi jopa luksuselämän pariin Kaliforniaan.

Sähkönkäytön neuvoja, projektipäällikkö, sähkönmynnin tukitiimin vetäjä. Ja paljon muuta. Peräti 40 vuotta sähköalan töissä oikeuttavat Airi Laakkosen kantamaan sähköalan Grand Old Ladyn titteliä. Samalla hänestä on tullut tinkimätön asiakaspalvelija.

– Monen mielestä sähköasiat ovat vaikeita. Juuri siksi tarvitaan asiantuntijaa, joka jaksaa kertoa sähköasioista ymmärrettävästi, sanoo Vattenfallin energia-asiantuntijan tehtävästä tänä syksyä eläkkeelle jäänyt  Airi.

– On puhuttava ihmisenä ihmiselle. Tämä ajatus on kulkenut mukanani kaikissa tehtävissäni.

Työ on tuonut tunnustusta. Airille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitali kultaristein vuonna 2011.

Mutta miten Airi päätyi sähköalalle, vaikka aikoi kotitalousopettajaksi?

Luksusta rapakon takana

Kun Airi Laakkonen valmistui Helsingin kotitalousopettajaopistosta, koululla oli sopimus yhdysvaltalaisten miljonääriperheiden kanssa. Neljä valmistunutta pääsi vuodeksi luksustalouksiin kotiavuksi.

Airi päätyi vuonna 1973 opiskelukaverinsa kanssa Los Angelesiin.

– Järjestimme pankkiiriperheen hienoja illallisia ja vastasimme vaatehuollosta. Palveluskunta oli erikseen, me olimme kuin perheenjäseniä. Saimme taskurahaa, luottokortin ja auton. Lomilla kuljimme perheen mukana Aspenista Meksikoon.
Kokemus oli parikymppiselle herajokelaistytölle upea.

– Suomeen palattuani tein kotitalousopettajan sijaisuuksia. Pian kuulin Hämeen Sähkössä avautuvasta sähkönkäytön neuvojan paikasta. Siihen aikaan kaikilla suurimmilla paikallisilla sähköyhtiöillä oli neuvoja kuluttajien apuna.

Tehtävästä selvitäkseen piti ymmärtää fysiikkaa ja kemiaa, tietää teoriassa ja käytännössä, miten ruokaa valmistetaan fiksusti ja ymmärtää, kuinka vaatehuolto toimii. Niinpä monet neuvojista olivat kotitalousopettajia tai -teknikoita.

Työ tuntui heti omalta. Airi järjesti neuvontatilaisuuksia esimerkiksi martoille ja maatalousnaisille.

– Selostimme sähkölaitteiden ominaisuuksia ja opetimme niiden tehokasta käyttöä. Pulsaattorikoneiden tilalle tulleet automaattipesukoneet herättivät ihmetystä. Kerralla pestävän pyykin ja tarvittavan pesuaineen määrä mietitytti. Sitäkin epäiltiin, kuluttaako linkoaminen vaatteita, Airi muistelee.

– Moni emäntä oli tottunut puuhellaan ja ohutpohjaisiin kattiloihin. Sähköhellaa varten tarvittiin paksu- ja tasapohjaisia kattiloita, jotka olivat hellanlevyn kokoisia. Sähköuunikin vaati totuttelua: oli ylä- ja alalämpöä, ja lämpötilaa pystyi säätelemään.

Vattenfall osti Hämeen Sähkön vuonna 1996. Airin työt jatkuivat.

Sähkösyöppö vai ei?

Energiansäästövinkit nousivat arvoonsa, kun energiakriisi iski vuonna 1975. Kriisiä seuranneella nousukaudella uusia sähkölaitteita tuli markkinoille pilvin pimein. Ihmiset alkoivat kiinnostua energiatehokkuuden lisäksi ympäristöasioista.

– Sähkölaitoksilla oli neuvontatiloja, joihin maahantuojat antoivat uutuuslaiteitaan esittelykäyttöön. Siellä saattoi näyttää, miten ruuan-
valmistusta rytmittämällä säästää. Rakennutin Hämeen Sähkön tiloihin sähkötaulun, joka näytti reaaliajassa, miten laitteet kuluttivat, Airi kertoo.

Usein Airi on saanut korjata vääriä käsityksiä. Moni pitää vaikkapa uunia sähkösyöppönä.

– Sitä se ei ole, kunhan toimii järkevästi. Leivoin juuri 1,75 litran leipätaikinan, josta tuli 8 leipää ja 14 sämpylää. Tavallinen uuni kulutti sähköä 2,5 kWh, mikä maksoi sähkönsiirtoineen ja veroineen 35–40 senttiä. Puolen litran taikinasta saisi noin 30 pikkupullaa. Niiden paistaminen kuluttaisi sähköä 1,52 kWh, ja se maksaisi 25–30 senttiä. Itse tehty ruoka tulee eineksiä edullisemmaksi.

Kodin suurimmat sähkösyöpöt ovat yleensä saunan kiuas, valaistus sekä kylmä- ja viihdelaitteet.

– Sähkölaitteet ovat hyviä apureita, niistä kannattaa ottaa ilo irti. Tuhlaaminen ei silti  kannata. Säästöt syntyvät pikkunikseillä, Airi sanoo.