Liisa Tolalle Ihana nainen -päivä oli upea kokemus

Espoolainen Liisa Tola, 69, tuli studiolle ”hömppäkuvaukseen” vähän epäileväisenä, mutta kun meikki ja hiukset on laitettu ja kauniit kuvat otettu, Liisa oli myyty. Lue lisää hemmottelupäivästä sekä katso jutun lopusta myös ennen ja jälkeen -kuvat.

– Ehkä Aija-ystävättäreni näki ränsistyneen ulkomuotoni ja siksi suostutteli minut Ihana nainen -kuvaukseen, Liisa Tola toteaa sarkastisesti ja lisää samaan hengenvetoon, että Aija on hyvä ystävä. Heillä on samanlainen huumorintaju ja he nauravat vapautuneesti niin itselleen kuin toisilleen.

– Ei kai tästä haittaakaan voi olla. Jos vaikka saisin jotain vinkkejä hiustenlaittoon, Liisa kertoo.

"Ystävättäreni näki ränsistyneen ulkomuotoni ja siksi suostutteli minut Ihana nainen -kuvaukseen."

Laihduttaakin pitäisi

Ihana Studiossa Liisan ottavat vastaan Mirkku Merimaa ja Niina Stolt, valokuvaajat, jotka ovat parin vuoden ajan kuvanneet Ihania naisia. Ihana nainen on heille työtä, mutta myös projekti, jolla he haluavat ”parantaa maailmaa yksi nainen kerrallaan”.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Suuri osa suomalaisnaisista ei ole tyytyväisiä vartaloonsa tai kasvoihinsa, ja monella on lisäksi suorastaan vääristynyt käsitys omasta ulkonäöstä. ”Silmäluomet ovat turvoksissa” tai ”pitäisi laihduttaa”, he sanovat. Tämä kuvaussessio on meidän tapamme muuttaa naisen käsitystä itsestään, Mirkku sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämyspäivä alkaa tutustumisella. Yhdessä kartoitetaan kuvattavan toiveet ja puhutaan vaatteista ja tyylistä. Toisinaan päädytään päähenkilön omiin asuihin, joskus lainataan studion varastoista, vaikkapa harmaata tylliä. Meikki ja kampaus tehdään valitun tyylin mukaan.

Haluatko sinäkin päästä Ihana nainen -hemmottelupäivään? Osallistu kilpailuun TÄSTÄ!

Liisa istuu stylisti-meikkaaja-kampaaja Krista Stenbergin käsittelyssä lämpörullat päässä. Kun Liisa on saanut hyvän pohjustuksen, muutaman irtoripsen ja silmien väriä korostavaa sinistä luomiväriä, on hiusten vuoro. Rullat pois, ja Krista alkaa tarmokkaan tupeeraamisen.

Punaa huuliin ja pitsimekko päälle

Krista asettelee Liisan kiharat kauniisti, ja sitten päästään itse asiaan. Studion lattialle on viritetty valkoinen taustapaperi, ja sen edessä Liisa kuuntelee totisena, kun Niina neuvoo sopivaa asentoa.

Kamera laulaa. Niina yrittää houkutella Liisalta hymyä, ja varovainen sellainen alkaa näkyäkin tämän kasvoilla.

– Kohta et näe enää mitään, kun salamavalot välkkyvät niin taajaan, Niina nauraa.

Vaikka Liisa on työroolissaan tottunut olemaan katseiden kohteena, hän ei luonnostaan hakeudu huomion keskipisteeseen. Lapsena oli toisin.

– Minulle on jäänyt mieleen jonkun kotona järjestetyt hääjuhlat, joissa olimme perheen kanssa vieraina. Hyörin ja pyörin siellä innostuneena, mutta äitini hillitsi minua ja huomautti, että Liisa on sellainen, että aina sen pitää olla keskipisteenä. Muistan loukkaantuneeni äidille tosissani, Liisa kertoo.

Liisa ei ole muistoineen yksin. Moni on kokenut lapsena tilanteen, jossa halusi keikistellä ja ottaa kontaktia aikuisiin, mutta vanhemmat hyssyttelivät tai suorastaan kielsivät. Tytöt käyvät läpi 3–5-vuotiaana vaiheen, jossa he ottavat tyttöyttään haltuun ja hakevat – ei niinkään keskipisteenä olemista – vaan rakkauden katsetta.

"Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ihanana ja kauniina."

– Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ihanana ja kauniina. Jos lapsi saa sen kokea, hän sisäistää sen vähitellen ja alkaa katsoa itsekin itseään lempein silmin, sanoo psykoterapeutti ja tietokirjailija Mirja Sinkkonen.

Suomalaisten ankarat sotakokemukset saivat aikaan sen, että naistenkin oli oltava vahvoja, jopa kovia, pärjätäkseen kotirintamalla. Silloin ei ollut sijaa kepeälle keikistelylle, ja sodan jäljet ulottuvat sukupolvien yli tässäkin asiassa. Lisäksi ennen ehkäisyvälineiden yleistymistä naisen oli vaarallistakin olla hehkeä ja haluttu. Avioliiton ulkopuolinen raskaus merkitsi vielä 1950-luvulla häpeää. Tämäkin vaikuttaa naiseuteen liittyviin asenteisiin edelleen, niin kuin psykologi Hannele Törhönen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa 29.11. Ei ihme, että suomalaisnaisen on vaikea iloita naiseudestaan.

Kuin ranskatar

Onneksi meillä on mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin, ja voimme olla ihania myös myöhemmin.

Krista tekee Liisalle toisenlaisen, juhlavamman meikin ja laittaa tälle lainekampauksen. Liisa näyttää aivan ranskattarelta mustassa pitsimekossaan.

Mirkku vie Liisan uudelleen studion puolelle. Taustapaperi on vaihtunut tyylikkääseen tummanharmaaseen. Liisan olemus on jo valmiiksi vapautunut, eikä Mirkun tarvitse juurikaan houkutella kuvattavaltaan hymyjä, hän näyttää vain sopivat asennot.

– Vitsi mikä tyyli! Näin se vain on: jokaisessa meissä asuu pieni huippumalli, Mirkku ihastelee.

Pari päivää kuvauksen jälkeen Liisa lähettää Mirkulle ja Niinalle viestin: ”Oli aivan mahtava päivä se perjantai, ja hykertelin vielä pitkään irtoripsieni kanssa!”

Sisältö jatkuu mainoksen alla