Selaa kuvia oikealla olevasta nuolesta. Viimeisenä jonossa on video, jossa Matti soittaa sippiviulua.
Selaa kuvia oikealla olevasta nuolesta. Viimeisenä jonossa on video, jossa Matti soittaa sippiviulua.

2191319

Matti Väliahdet, 67,  ja hänen poikansa Pertti, 27, ovat eläneet kahdestaan jo yli 20 vuotta. Siksi he ymmärtävät toisiaan, vaikkei yhteistä kieltä olekaan.

Eteisessä nenään tuoksuvat heti sokerimunkit. Rovaniemeläinen Matti Väliahdet on pistänyt pöydän koreaksi.

– Innostun aina leipomisesta. Munkkeja paistan niin, että pakkanen pullottaa niitä. Syksyisin leivon pipareita myyjäisiin myös vähän enemmän.

Se vähän enemmän tarkoittaa noin 2000–3000 piparkakkua sesongissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Minulla pitää olla aina jotain puuhaa ja projektia, ne tuovat mielekästä sisältöä elämään, Matti hymähtää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aavistuksen Pertin selän takana seisoskelee Pertti Väliahdet, Matin poika.

– Pertti ei puhu, mutta ymmärtää hyvin, Matti toteaa ja nostaa Pertille peukalon pystyyn. Se tarkoittaa, että kaikki on hyvin.

Menee hetki, ennen kuin myös Pertin peukalo nousee.

Huolten täyttämä lapsuus

Matti ja Pertti ovat asuneet kahdestaan jo yli 20 vuotta. Itse asiassa siitä lähtien, kun Pertin äiti kuoli.

– Pertin lapsuus oli aikamoista huolien täyttämää aikaa. Hänellä todettiin syntymän jälkeen down-syndrooman lisäksi vakava sydänvika ja monta muuta sairautta. Samaan aikaan vaimoni Toini taisteli vakavan sairauden kanssa.

Toini hävisi taistelun pariin kertaan leikatulle aivokasvaimelle. Hän kuoli, kun Pertti oli viiden, vain pari kuukautta ennen kuin tämä oppi kävelemään.

– Minulle oli alusta asti selvää, että hoidan Pertin itse ja niin olen tehnyt. Vuoden kävin vielä töissä, mutta sitten jäin kotiin ja aika on kulunut hyvin näinkin.

Sippiviulu helpottaa väsynyttä

Oikeastaan elämä Pertin omaishoitajana on Matista yllättävän vapaata.

– Voimme aloittaa päivän vaikka menemällä saunaan, jos mieli tekee. Pertin tarpeet ovat loppujen lopuksi aika pienet. Hän viihtyy arkisissa askareissa ja kiinnostuu aina vuoron perään jostakin. Nyt hän pitää ilmapalloista ja enkeleistä.

Silti omaishoitajan byrokratiaviidakko ja ainainen avustusten hakeminen on välillä Matista hyvinkin uuvuttavaa. Mikään ei tule avustettavalle automaattisesti.

– Olen ollut jo pitkään mukana erilaisissa vapaaehtoisjärjestöissä, sillä samanlaisissa elämäntilanteissa olevien kanssa kokemusten jakaminen tuo omaan elämään hurjasti voimaa.

Matin sisko on Pertin varaomaishoitaja, ja arkisin Pertti käy aamupäivät päivätoiminnassa muutaman kilometrin päässä kotoa.

Kun Matilla on pari kertaa kuussa vapaapäivä, hän yleensä käyttää ne juuri vapaaehtoistöihin tai johonkin puuhailuun.

"Pienestä turhautumisesta kumpusi aikoinaan idea rakentaa sippiviulukin."

– Tykkään tehdä käsillä ja ideoida kaikenlaista. Pienestä turhautumisesta kumpusi aikoinaan idea rakentaa tällainen sippiviulukin. Tukkikämpillähän sippiviulu rakennettiin aikoinaan laudanpätkästä, peltitölkistä ja rautalangasta, mutta minä rakensin tähän pohjan luudasta. Se sopii hyvin omaishoitajille, joten olen soitellut sippiviulullani Lapin äidin kehtolaulua useissa tilaisuuksissa, Matti hymyilee ja alkaa soittaa tekelettään.

Yhden kielen avulla huoneeseen leviää tyynnyttävä kehtolaulu ja Pertti nostaa jälleen peukalonsa ylös. Kaikki on hyvin.

Lue lisää Matti ja Pertti Väliahteen elämästä ET-lehdestä 16/2015. Voit tilata lehden myös täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla