Paavo ja Sointu Juopperi ovat olleet yhdessä 45 vuotta. Yhdessä he muuttivat Ruotsiin ja takaisin, yhdessä siivoavat Rovaniemen rappuja, yhdessä Tukholman metrojakin on siivottu. "Siellä meitä oli 50 eri maasta ja mukavaa oli".

Kello on neljä aamuyöllä, sopiva aika nousta sängystä.

Herätyskelloa ei tarvita, sillä Paavo Juopperin, 64, sisäiset viisarit on viritetty tarkoiksi. Kahvinkeitin porisee. Lapin Kansa aukeaa. Keittiöön astuu vaimo Sointu, 63, ja pian lähdetään yhdessä töihin. Rappuja on hyvä luututa silloin, kun muu Rovaniemi vielä nukkuu.

Aikainen herääminen on peruja lapsuudesta. Isovanhempiensa kanssa kasvanut Paavo muistaa, kuinka vaari nousi aina aamuyöstä, sytytti tulen ja keitti kahvit. Siihen tuoksuun oli hyvä herätä ja katsella ikkunasta Ounasjoen ylle hiljalleen nousevaa aurinkoa. Lyhyt yöuni oli tuttu juttu myös naapurikylä Rattosjärven Soinnulle, 13-lapsisen perheen tyttäristä vanhimmalle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Toisensa pari tapasi Meltauksessa Eilan baarissa. Naimisiin mentiin vuoden kuluttua ensitapaamisesta Paavon päästyä armeijasta. Sitten koitti Ruotsiin lähtö, sillä siellä oli tiedossa töitä. Takakontti ja ikkunalauta täyttyivät häälahjoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Siinä oli kaikki meän tavarat, Sointu muistelee.

Kyydin antoi häälahjaksi Paavon serkku, taksikuski Arvi Juopperi.

Amerikkalaisen neuvo oli hyvä

Arvin antamasta kyydistä Ruotsiin on jo 44 vuotta, mutta ystävyys ja muistot ovat säilyneet.

Sointu tekee huolellista työtä. Imuri käy läpi jokaisen nurkan, ja pölyliina pyyhkii pienimmänkin esineen. Ollaan Arvi ja Signe Juopperin kotona. Signe toipuu lonkkaleikkauksesta, joten Paavon Puhdistuspalvelu on kutsuttu hätiin.

Kotisiivouksia pariskunta tekee enää vain poikkeustapauksessa, sillä 30 taloyhtiötä lukuisine rappuineen ja saunoineen työllistävät jo riittämiin. Lisäksi Paavo saavutti eläkeiän puolitoista vuotta sitten, joten työmäärää on vähennetty pikkuhiljaa.

– Tarjouspyyntöjä satelee. Mielelläänhän sitä töitä tekisi mutta on jouduttu kieltäytymään, Sointu sanoo.

Pariskunta ei ole elämässään töitä kaihtanut. Aherrettu on muun muassa metallitehtaalla, puistoissa ja Tukholman metrossa.

– Metrossa meitä työntekijöitä oli 50:stä maasta. Kaikkien kanssa tuli hyvin toimeen, Paavo kertoo ja naurahtaa muistaessaan amerikkalaisen työkaverinsa neuvon: ”Istu aina kun voit.”

Ruotsissa syntyivät myös parikunnan lapset Mona, Marika ja Janne.

Pankki tyrmäsi lainapyynnöt

Perhe palasi Suomeen 1980-luvulla, kun Marika aloitti yläkoulun ja Paavo halusi lähemmäksi ikääntyviä isovanhempiaan.

Vuonna 1987 pariskunta marssi pankkiin tarkoituksenaan perustaa oma siivousalan yritys. Ajatuksen omasta firmasta Paavo oli saanut Ruotsissa, kun siivouskeikalla matot neuvottiin pesemään heittämällä päälle ämpärillinen vettä. Tämän voisi tehdä paremminkin, Paavo muistaa pohtineensa.

Lainaa yrityksen perustamiseen ei pankilta herunut, ei toisellakaan yrittämällä. ”Taasko te olette täällä”, oli virkailija todennut jo ennen kuin oli sanottu käsipäivää.

Yritys aloitettiin omilla siivousvälineillä. Isoimmillaan yritys työllisti yli kymmenen ihmistä ja asiakkaina oli taloyhtiöitä, ravintoloita, toimistoja ja myymälöitä.

Määräaikaisina ja satunnaisina apukäsinä heillä on ollut ja on edelleen opiskelijoita, omia lapsia, vävyjä ja lapsenlapsia. Lähisuvussa ei liene ketään, joka ei olisi saanut ansioluetteloonsa merkintää Paavon Puhdistuspalvelusta.

20 000 askelta saunaan

Työpäivä alkaa olla paketissa. Paavo ja Sointu tapaavat keskustassa sijaitsevalla autotallilla, ”firman pääkallopaikalla”. Taustalla hehkuu Rovaniemen maamerkki, vinoköysisilta Jätkänkynttilä. Kuten Soinnun ja Paavon rakkaus, sillan pilarit roihuavat yötä päivää vuodesta toiseen.

Palatessaan töistä kotiin moni vastaavassa rytmissä elävä saattaa painaa pään hetkeksi tyynyyn, mutta Paavo hörppää kahvit ja vaihtaa ylleen lenkkivaatteet. Urheilullinen elämäntapa alkoi jo kouluaikana, jolloin hän harrasti tavoitteellisesti hiihtoa. Meriittejäkin kertyi, kuten Suomen mestaruus Hopeasompa-kilpailuissa 14-vuotiaana.

– Aikuisiän kynnyksellä liikunta jäi. Juoksuharrastus alkoi kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun painoa oli ehtinyt kertyä 120 kiloa ja pelkkä portaiden nousu tuotti vaikeuksia.

Nykyään Paavo lenkkeilee kolme kertaa viikossa. Välillä kelit ja polvivaivat estävät juoksun, mutta onneksi liikuntaa saa töissäkin yllin kyllin, keskimäärin 20 000 askelta päivässä. Ja pääsi lenkille tai ei, sauna lämpiää joka päivä.

– Ilman saunaa en voisi elää, Paavo toteaa ja heittää lisää löylyä.

Saunan jälkeen Paavo kattaa pöydän ja pariskunta istuutuu nauttimaan Soinnun valmistamasta nieriästä ja perunamuusista. Keskustelu puikkelehtii aiheesta toiseen.

– Met pystymmä puhumaan kaikesta ja tekemään mitä vain yhdessä. Koskaan ei riidellä, korkeintaan tingataan, Paavo hymyilee ja kehuu Soinnun joustavuutta.

Joustoa onkin tarvittu, sillä leijonanosan Paavon arjesta vie vapaaehtoistoiminta jääkiekon parissa.

Lapin suurin kiekkohullu

Lappi Areenan käytävät ovat sokkeloiset, mutta Paavo tuntee ne kuin omat taskunsa. Hän on ollut mukana Rovaniemen Kiekon toiminnassa siitä asti, kun perheen kuopus Janne veti hokkarit jalkaan.

– Valmentaja kirvasi ja hermoili ennen harjoitusten alkua, että pitääkö hänen kaikki tehdä. Mie huikkasin, että sano miten voin auttaa.

Siitä on nyt 22 vuotta. Matkan varrelle on mahtunut niin huoltajan kuin joukkueenjohtajan tehtäviä, sekä Jääkiekkoliiton leirejä että pelireissuja aina Kanadaan asti.

Nykyisin Paavo toimii RoKin huoltopäällikkönä ja Lapin aluehuoltajana sekä naisten edustusjoukkueen huoltajana. Hän on pisimpään seuran toiminnassa mukana ollut henkilö, kaikkien paikkakuntalaisten tuntema isähahmo, jota tervehditään myös hallin ulkopuolella.

– Viime viikolla ylitin lenkillä Jätkänkynttilän siltaa, kun vastaantuleva pieni poika osoitti minua ja huusi ”Rokiiiii”, Paavo kertoo.

Huoltajan tehtävät vaihtelevat. Työhön kuuluu pelipaitojen pesua, juomapullojen täyttöä, pelaajien lapsista huolehtimista harjoitusten aikana ja tietenkin luistinten teroitusta.

Vaikka tekniikka on vuosien varrella kehittynyt, Paavo luottaa edelleen vanhaan käsikäyttöiseen teroittimeensa. Niin tekevät pelaajatkin.

– Paljon on pelaajia, jotka pyytävät teroitusta minulta eivätkä oman joukkueensa huoltajilta, sillä pelaajat ovat tottuneet miun työnjälkeen pienestä pitäen, Paavo kertoo.

Rahaa työstä ei saa, kaikki tehdään niin sanotulla toppatakkiedulla, rakkaudesta lajiin. Erityisen poikkeuksellinen Paavo on siinä mielessä, että yleensä seuratoiminnassa mukana olevilla on oma lehmä ojassa eli oma lapsi harrastamassa.

RoKin toiminnanjohtajan Seppo Pörhölän mukaan koko Lapista ei löydy Paavon lisäksi yhtä merkittävässä roolissa olevaa vapaaehtoista kiekkohullua.

– Paavo on seuran korvaamaton selkäranka. Aina valmis pyyteetön kaveri, Seppo Pörhölä kuvailee.

"Tällaisia ihmisiä ei enää synny. Kun nykynuorilta pyytää jotain, ensimmäiseksi kysytään, paljonko siitä saa rahaa."

Pörhölä ei tiedä, kuinka seura voi koskaan kiittää Paavoa tarpeeksi, vaikka diplomeja ja tunnustuksia on toki sadellut Jääkiekkoliitolta asti. Ehkä jäädyttämällä paidan kattoon, kuten huippupelaajien kohdalla on tapana uran päättyessä?

– Se on selvä, että huoltajan paita jäätyy kattoon, koska kun Paavo lähtee, hallissa ei pysy enää sähköt päällä, Pörhölä vitsailee.

Vihdoin lomalle - eläkkeelle

Rovaniemi voi olla ensi syksynä Juopperien osalta historiaa, kun Sointukin pääsee eläkkeelle.

Asuntoilmoituksia on jo selattu. Kiikarissa on Oulu ja sen lähialueet, sillä siellä asuu suurin osa lapsista ja lapsenlapsista.

Iltaohjelmaan kuuluu myös lomamatkan suunnittelu.

– Minne lähemmä sitten lomalla?

– Miehän sannoin, että tehhään vaan töitä.

– Mona ja Marika suuttuvat, se on jo sovittu, että he tulevat päästämään meiät.

Loma on pariskunnalle harvinaista herkkua. Kovin työkausi sijoittuu kesään, jolloin kolmen kuukauden aikana on vain yksi vapaapäivä: juhannus. Ja silloin kun tarjoutuu tilaisuus, lomailu ei välttämättä huvita. Vuosi sitten oli tarkoitus matkustaa Budapestiin, liputkin jo varattiin.

– Ei jaksettukaan lähteä. Oli kaikkea muuta. Mutta entä jos nyt lähettäis Saariselälle? Voitaisiin samalla käydä moikkaamassa isääsi, Sointu sanoo.

Paavon isä Pentti asuu Sodankylässä. Hän lähti teille tietymättömille Paavon ollessa seitsenvuotias ja seuraavan kerran Paavo tapasi hänet vasta kaksi vuotta sitten.

Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla