Positiivareiden perustaja Juhani Töytäri on kokenut velkataakan ja elänyt kylähullun maineessa, mutta positiivisuus on pysynyt. Miten?

Positiivari. Onnellinen mies. Positiivisuuden sanansaattaja. Sellaisia nimityksiä Juhani Töytäristä löytyy googlettamalla. Hän perusti vuonna 1982 Positiivarit-kustannusyrityksen, joka alkoi pyöriä yhden sanan ympärillä.

Sama mies paini 1990-luvun laman jälkeen jättivelkojen kanssa. Kolmen miljoonan markan velka tuntui ylitsepääsemättömältä. Töytäri siirsi työhuoneensa kotiin, lastenhuoneen nurkkaan.

– Tunne on samanlainen kuin autoa ajaessa, kun päättää, että vapaa parkkipaikka odottaa määränpäässä. Ja niinhän se odottaa! Kuka tietää, mikä osa ihmisen aivoissa vetää meitä kohti juuri niitä asioita, joihin uskomme ja keskitymme.

Puhumalla pinteestä

Samalla viikolla, kun Juhani päätti selviävänsä velkataakastaan, hän sai puhelun kahdelta suurelta yritykseltä.

– Molemmat halusivat minut puhumaan. Se ratkaisi akuutin rahapulani. Kun mitään muuta myytävää ei ollut, myin aivoni ja puheenlahjani.

Ne puheet aloittivat määrätietoisen velkasumman pienentämisen. Ensimmäiset luennot käsittelivät työyhteisöjä ja Juhanin yrittäjänä oppimia taitoja. Vähitellen vararikon uhka loittoni. Yrityksen täyttäessä 20 vuotta kesällä 2002, se oli velaton.

Tätä nykyä Juhani luennoi myös ilmaiseksi, ja luentosalit ovat aina täynnä.

– Yleensä yleisönä on pääosin naisia, mutta kaikkein parasta on puhua miehille.

"Useimmat miehet pelkäävät tunteitaan niin paljon, että yksikin luento voi olla suuri herätys."

Tunteet ovat tärkeitä, ne kannattaa kokea.

Kylähullun maineessa

Mökin pihassa seisovan Jaguarin rekisterikilvessä lukee You 2. Se on Juhanin lapsuudenaikainen lempinimi, Jutu.

Rautatieaseman vieressä sijaitseva rakennus on kolkko ja harmaa, mutta sisällä vastaan tulee iloisia naamoja. Juhanin pikkusisko Pirjo, vaimo Jaana ja pojat Sami ja Juuso hyörivät varastotilan ja toimiston väliä. On pakkaamista, paitojen painamista ja postiliikennettä. Radio pauhaa.

Juhanin neljästä lapsesta nuorin, Jutta, käy vielä lukiota ja esikoinen, Riikka, pyörittää Tampereella tapahtumatuotantoyritystä. Juhani on suunnitellut Positiivarien menevän perintönä lapsille.

Tietokoneen ääressä istuva vaimo on aamuvirkkuna saapunut toimistolle jo kahdeksalta. Juhani nappaa hänet kainaloonsa. Pari vietti toukokuussa 35-vuotishääpäiväänsä.

– Kertaakaan liittomme aikana Jaana ei ole suuttunut minulle, vaikka olen yllyttänyt häntä huutamaan ja paiskomaan lautasia seinään.

Töytärit muuttivat Helsingistä Lahteen, kun lapsia oli vasta kaksi. Jaana pestautui talonmiehen tehtävään,  johon kuului työsuhdeasunto.

– Jaana hoiti lapsia ja luuttusi rappukäytäviä. Minä liimailin lastenhuoneen pöydän ääressä kehyksiä positiivisia mietelauseita sisältäville tauluille. Olin Lahdessa melkein kylähullun maineessa. Moni seikka menestyksessä on ollut kiinni siitä, että Jaana uskoo minuun, Juhani tuumaa.

Naura itsellesi - selviät paremmin

Juhanin mukaan positiivisuus on ennen kaikkea uskoa omaan voimaan, omiin tunteisiin ja uuteen huomiseen.

Miten positiivisuuden ammattilainen suhtautuu arkisiin kommelluksiin? Eikö huulilta pääse kirosana tai mitan täyttyessä itkun tyrskähdys?

– Montakohan kertaa minäkin olen aamuisin ladannut kahvinmurut suodatinpussin ohi lattialle tai kaatanut puoliunessa juoman tietokoneen näppäimistölle. Sellainen on ihminen, ja se naurattaa. Kyllä itselleen kannattaakin nauraa.

Aidosti positiivinen ihminen ei pelkää myöskään negatiivisia tunteita kuten surua, vihaa ja neuvottomuutta.

Vuosien mittaan Juhani on lukenut entistä enemmän surullisia elämänkohtaloita sähköpostistaan.

– Minä en aina osaa vastata, mutta moni saman kokenut tietää juuri oikeat sanat. Ihmiset haluavat antaa vertaistukea. Me olemme todella hyviä auttamaan toisiamme, se kannattaa pitää mielessä.

Ei tämä ole itsekästä aikaa

Juhanista emme elä itsekkyyden aikakautta. Kysymys on enemmänkin muistamisesta ja unohtamisesta. Jos ei auta toista ihmistä, ei voi muistaa, miltä auttaminen tuntuu.
– Sellaisen rokotuksen sain silloin 30 vuotta sitten, että rakastan taloudellisia ongelmia. Ne pakottavat minut etsimään uusia ratkaisuja ja olemaan itseäni parempi.

– Positiivisuus on toisen ihmisen huomioimista ja yllättämistä. Jos näen bensa-asemalla epävarman nuoren etsimässä autonsa bensaluukkua, menen auttamaan. Jos olen menossa kaupan ovesta sisään, saatan pitää sitä auki takana tulevalle.

Työtä vaikka polvillaan

Ilta laskeutuu mökillä. On aika kirjoittaa aamiaisajatukset ja nauttia sitten lasillinen punaviiniä.

Juhani laittaa rantasaunan lämpiämään. Saunan lauteilla hän istui eräänäkin kesänä, kun nakkasi nivusiinsa epähuomiossa kauhallisen kiehuvaa vettä. Aikuisen miehen karjaisu pelästytti saunomaan tulleen pienen siskonpojan pahasti.

– Eipä siinä voinut muuta kuin todeta, että tälle me vielä jonakin päivänä nauramme. Ja sitten jo alkoikin naurattaa, Juhani muistelee.

Kommelluksen jälkeen hän palasi vielä samana iltana sairaalasta kotiin lähettääkseen Aamiaisajatukset niitä odottaville.

– Kirjoitin  lattialle polvistuneena, kun en pystynyt istumaan. Aamuksi menin takaisin sairaalan osastolle.