Syöpään sairastunut Anu Vuorinen:

Oli ilta, ja Anu Vuorinen, 57, oli käymässä yöpuulle. Yhtäkkiä rinnassa tuntui kova vihlaisu.

Tuona kauhujen iltana Anu Vuorinen pomppasi pystyyn ja tunnusteli kädellään vasenta rintaansa.

– Tunsin siellä ison kyhmyn. Muistan hyvin sen pysäyttävän tunteen, jonka löydös minussa herätti. Vähän aikaa pohdittuani soitin tädilleni, joka oli sairastanut rintasyövän pari vuotta aikaisemmin. Hän rauhoitteli minua ja kehotti varaamaan viipymättä lääkäriajan.

Otettiin mammografia, ultraääni ja koepalat. Jo alussa huomattiin, että myös kainalossa on muutoksia. Millaisia, sitä ei heti osattu sanoa.

– Kauheinta oli, kun en tiennyt, onko se syöpää, ja jos on, niin onko se levinnyt. Puolentoista viikon kuluttua lääkäri soitti ja kertoi, että syöpäähän tämä on. Kenenkään ei pitäisi saada diagnoosia puhelimessa. Itku siinä pääsi.

Diagnoosista on nyt 10 vuotta.

Lue myös: Apua, onko tämä syöpää!

Hoidot ottivat koville

Vuorisen koko vasen rinta jouduttiin poistamaan. Kasvain oli suuri, viiden ja puolen sentin kokoinen ja syöpätyyppi ärhäkkää mallia. Kasvain oli lähettänyt etäpesäkkeitä puoleen kainalon neljästätoista imusolmukkeesta. Kainalo tyhjennettiin.

Leikkauksen lisäksi Vuorinen sai hoidoksi sekä solunsalpaajia että säde- ja hormonihoitoa.

– Solunsalpaajia sain normaalin satsin, eli kuusi kertaa. Reagoin niihin pohjamutia myöten, kivut olivat lähes sietämättömiä. Samaan aikaan hyvä ystäväni kävi läpi samoja hoitoja; hän oli pari päivää väsynyt, ei muuta.

Anu Vuorisella oli lääkäreiden mukaan 60 prosentin mahdollisuus selvitä syövästään.

– Ennusteen kuultuani istuin nojatuoliini ja mietin hautajaiseni valmiiksi. Kävin tarkkaan läpi, mitä lauletaan tai keitä kutsutaan. Kuukau­sien vieriessä sain elämänsyrjästä uudestaan kiinni. Saattaahan tästä selvitäkin, ajattelin.

Anu Vuorinen puhuu syöpäputkesta ja siitä, millaista on tulla sieltä ulos. Hoitoja saadessaan moni on yksin ja hoitojen loputtua jää tyhjän päälle – siten kävi hänellekin.

– Onneksi löysin vertaisiani Rintasyöpäyhdistyksestä, jossa toiminkin monta vuotta aktiivisesti. Toisaalta rakastamani työ helpotti elämääni rintasyövän jälkeen. Uskoin silti liikaa itseeni ja siihen, että jaksan samalla vauhdilla kuin ennen sairastumistani. Minulle kehittyi salakavalasti ensin työuupumus, sitten syvä masennus. Reumani paheni, ja jouduin lopulta jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.

"Uskoin liikaa itseeni ja siihen, että jaksan samalla vauhdilla kuin ennen sairastumistani. "

Huumorista voimaa

Eläkkeellä hänellä oli aikaa pohtia elämäänsä.

– Oivalsin, että minun on korkea aika alkaa pitää itsestäni huolta. Hyvää oloa ammennan kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Tällä hetkellä into­himonani on käpyvirkkaus. Mieheni kanssa matkustelemme paljon.

Anu Vuorinen on toiminut jo vuosia vertaistukihenkilönä rintasyöpäpotilaille. Hän toteaa, että vain syövän sairastanut voi aidosti auttaa toista syöpäpotilasta.

– Etenkin alussa potilas on hädissään, ja päässä risteilee kymmeniä kysymyksiä. Minun tehtäväni on kuunnella, valaa rohkeutta ja kertoa, että syövästä voi selviytyä.

Vuorinen sanoo olevansa onnekseen positiivinen luonne. Hän tuumii, että olisi tuskin jaksanut ilman naurua.

– Heitin alusta saakka aika kovaakin huumoria sairaudestani. Ei se kaikille avautunut, mutta minua se voimaannutti. Opin elämään ”tässä ja nyt”. Asiat muuttivat muotoaan, läheiset ihmiset tulivat läheisemmiksi ja hyvänpäiväntutut putosivat pois.

Elintaso menetti merkityksensä, elämisen tasosta tuli sitäkin tärkeämpää.

Hän tietää shokeeraavansa monia sanoessaan, että ”syöpä oli minulle oikeastaan ihan hyvä juttu”.

– Sairaus antoi tietynlaista syvyyttä elämään. Vaikka tautihistoriaani mahtuu myös paljon inhottavia asioita, olen henkisesti nyt eri ihminen kuin mitä olin aiemmin.

Suosittelemme: Saitko syöpädiagnoosin? Ota selville ainakin nämä asiat

Anu Vuorinen o.s. Kauttu x 3

  1. Syntynyt 1957 Äänekoskella, asuu Vantaalla.
  2. Perhe: Aviomies, poika ja koira.
  3. Harrastukset: Valokuvaus, kirjoittaminen, käsityöt ja matkustaminen.

Rintasyöpä x 7

  1. Lähes joka kahdeksas nainen sairastuu tautiin elämänsä aikana.
  2. Kolmasosalla sairastuneista ei ole tunnettuja riskitekijöitä.
  3. Perimmäistä syytä rintasyövän syntyyn ei tunneta. Varhainen kuukautisten alkamisikä lisää jonkin verran riskiä, samoin myöhäiset vaihdevuodet, lapsettomuus tai ensimmäinen synnytys yli 30-vuotiaana. Imetyksellä on rintasyövältä suojaavaa vaikutusta.
  4. Vähäinen liikunta ja ylipaino erityisesti vaihdevuosi-iässä ja sen jälkeen ovat sairastumisvaaraa lisääviä tekijöitä.
  5. Vain 5–10 prosenttia rintasyövistä on perinnöllisiä.
  6. Yhdeksän kymmenestä on elossa viiden vuoden kuluttua sairastumisesta.
  7. Tavallisin oire on kiinteä kyhmy. Muita merkkejä voivat olla nännistä erittyvä kirkas tai verinen neste, rinnan punoitus ja turvotus sekä nännipihan ihottuma.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys 5/2015 -lehdessä.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.