Vantaalainen Onni Taponen, 78, luopui omakotitalostaan ja elää tyytyväisenä kerrostalossa. Luopuminen tapahtui hyvillä mielin.

"Asun elämäni ensimmäistä kertaa kerrostalossa. Tämä kaksi vuotta sitten tehty järjestely tuntuu oikein hyvältä.

Aikaisemmin asuin omakotitalossa, jonka olin yhdessä vaimoni Kaarinan kanssa rakentanut. Jäin leskeksi vuonna 2000. Talon ja suuren pihan hoitaminen alkoi tuntua liian raskaalta. Rinnetontista saattoi hyvin lohkaista puolet myytäväksi. Se teinkin vuonna 2011. Lapset eivät vastustaneet myyntiä.

Nykyisen vaimoni Sirkan tapasin viitisen vuotta sitten. Naimisiin menimme helmikuussa 2014 ja ostimme heti kolmion Vantaalta.

Talon ja suuren pihan hoitaminen alkoi tuntua raskaalta.

Sirkan ja minun yhteinen toive oli päästä lähelle Tikkurilaa ja hyvien ulkoilumaastojen äärelle. Kävimme katsomassa toistakymmentä huoneistoa, kunnes Sirkka tykästyi kolmioon Simonkylässä. Minäkin viihdyn. Ikkunoista on näköala, jota harvassa talossa on.

Asunnon hinta oli mielestäni kohdallaan. Taloon oli tulossa kaksi isoa remonttia, jotka oli jo huomioitu hinnassa. Nyt tuntuu, että olisin voinut hiukan vielä tinkiä lisää hinnasta, koska remonttikuluja tuli enemmän kuin oli arvioitu.

Ajatus muutosta pienempään asuntoon oli ollut minulla mielessä jo pitkään. Kiinteistökauppojen ansiosta se tuli mahdolliseksi ilman, että kotitaloa tarvitsi myydä. Lähtöä helpotti sekin, kun tiesin, ettei kotitalo ei jäisi tyhjäksi. Olin jo hyvissä ajoin kysynyt pojaltani, voisiko hän ajatella muuttavansa takaisin lapsuudenkotiinsa perheensä kanssa.

Lähtöä helpotti, kun tiesin talon jäävän hyvään hoitoon.

Elämä kerrostalossa on mukavaa ja kevyempää, kun ei itse tarvitse huolehtia asuintalostaan. Omakotitalossa oli paljon työtä sisällä ja ulkona kesät talvet. Talvella piti heti aamulla lapioida polku postilaatikolle, nyt saan Hesarin aamulla oven väliin. Se on hienoa.

Päivän liikunnat saamme Sirkan kanssa sauvakävelylenkeiltä. Meillä on oma uusi perunamaa puolen kilometrin päässä. Ja vaikka matkaa vanhaan kotitaloon on vain on vain kymmenen kilometriä, Simonkalliosta tulee useammin lähdettyä konserttiin tai teatteriin.

Talo on edelleen minun ja perikunnan nimissä, mutta se on nyt poikani ja hänen perheensä valtakuntaa. Taloudellista hyötyä tärkeämpää minulle on se, että tiedän, että taloa hoidetaan hyvin ja se pysyy kunnossa."

Kysely

Mikä on paras asumismuoto?

Omakotitalo
Omakotitalo
53.8%
Kerrostalo
Kerrostalo
34.6%
Rivitalo
Rivitalo
11.5%
Ääniä yhteensä: 26

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.