Retkeily tekee hyvää! Eräopas kertoo, mitä jokaisen pitäisi tietää luonnosta

Usein kuulee sanottavan, että suomalaiset ovat vieraantuneet luonnosta. Kaupunkilaistuneet sukupolvet alkavat olla sellaisia, että ei ole ollut mummolaa maaseudulla.

– Se näkyy esimerkiksi niin, että ei osata enää liikkua maastossa luontevasti eikä esimerkiksi ole koskaan lämmitetty puusaunaa, kertoo jämsäläinen eräopas Minna Jakosuo.

Suomen luonnossa on onneksi helppo liikkua, sillä jokamiehenoikeuksien turvin voi kulkea jalan, hiihtäen tai pyöräillen, leiriytyä ja poimia metsän antimia lähes missä tahansa.

– Jokamiehenoikeudet tosin ovat monelta maanomistajaltakin hukassa. Jotkut heistä ovat sitä mieltä, ettei heidän metsäänsä saa leiriytyä. Kyllä saa, kunhan ei aiheuta vahinkoa ja pystyttää teltan riittävän etäälle asumuksista.

Toisaalta retkeilijät voivat kuvitella, että toisen maalla saa katkoa puita ja tehdä tulet. Tulentekoon tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Minna liikkuu paljon luonnossa myös vapaa-ajallaan. Talvisin ovat ohjelmassa hiihtovaellukset ja kesällä Laatokalla melonta. Syksyisin hän suunnistaa rinkka selässä Lappiin. Väliin mahtuu säännöllinen retkeily lähiluonnossa.

– Etsin hiljaisuutta ja rauhaa. Minua vetävät puoleensa paikat, joissa ei näy ihmisen kädenjälki. Luonnossa jokaisella kivellä, puulla ja kasvilla on paikkansa.

Metsä kutsuu Minnaa harva se päivä.

Minna järjestää aikuisten retkeilykursseja pyörittämänsä Erätaival-luontopalvelun kautta. Kurssilla opetellaan erätaitoja, ja yksi vuorokausi yövytään maastoissa teltoissa. Mukaan otetaan erilaisia telttoja ja keittimiä, joilla jokainen voi kokeilla, mikä sopii omiin tarpeisiin.

– Opetan, millaisia varusteiden pitää olla, miten leiriydytään ja kuinka nuotio sytytetään. Kursseilla on kaikenikäisiä. Varttuneemmat haluavat kerrata taitojaan, jotta voivat viedä lapsenlapsensa retkelle, Minna kertoo.

Nykyisin pitää olla koko ajan tavoitettavissa ja puhelimeen tulee jatkuvasti viestejä. Työasioista ei tahdo päästä irti, ja ihminen alkaa kaivata rauhoittumista. Luonnossa virkistyy ja kokee myönteisiä elämyksiä. Myös kunto kohenee.

– Metsässä liikkuminen alentaa sykettä ja verenpainetta ja lieventää masennusoireita. Immuunijärjestelmälle tärkeiden mikrobien ja luonnossa liikkumisen välille on yhteys. Terveysmetsä tarkoittaakin hyvää tekevää luontopaikkaa.

Minna Jakosuon vinkit perusretkeilyyn

1. Aloita läheltä

Lähiluonto on paras paikka harjoitella retkeilytaitoja, kuten kartan lukua ja suunnistamista. Paikka voi olla tuttu polku tai vaikka pururata. Kun tutkii karttamerkkejä ja vertaa niitä maastoon, oppii maaston ja kartan yhteispelin.

Kaupunkiluonto on tärkeä, koska se on ison joukon ihmisiä helppo tavoittaa. Luontoa ovat pienetkin puistot, joihin voi mennä piknikille tai harjoittelemaan retkikeittimen käyttöä.

Jo yksi yö lähimetsässä on elämys. Kun taidot kasvavat, voi siirtyä vaativampiin maastoihin. Kansallispuistoissa on tarjolla monentasoisia opastettuja reittejä. Kohde tulee valita omien kykyjen mukaan. Merkattu reitti ei aina tarkoita tasaista polkua.

Ota etukäteen selvää, mitä maasto vaatii. Hyviä tietolähteitä ovat nettipalvelut luontoon.fi ja retkipaikka.fi. Voit myös soittaa alueen lähimpään luontokeskukseen tai eräyrittäjille.

Kokemattoman pitää edetä pikkuhiljaa ja jättää isot reissut tuonnemmaksi. Yhdellä retkikokemuksella ei välttämättä selviä toisessa paikassa. Suomessa vuodenaika määrittää, mihin kannattaa milloinkin lähteä. Luonnossa ollaan sään armoilla.

– Retkivarusteet kannattaa testata lähiluonnossa, Minna neuvoo.

2. Tunnista lajit

Kaiva muististasi koulun biologiantuntien opit . On mukava tietää, mikä puu on tammi ja mikä lehmus tai erottaa rahkasammal karhunsammaleesta.

Kasvien, lintujen ja hyönteisten tunnistamisessa auttavat oppaat. Niiden avulla selviää, pyrähtikö oksalla kuusitiainen ja raahustiko polulla sontiainen. Opit, että rannoilla kasvaa sekä järviruokoa että järvikaislaa, jotka ovat eri lajeja.

Käärmeitä on Suomessa kolme lajia: myrkyllinen kyy sekä vaarattomat rantakäärme ja vain Ahvenanmaalla esiintyvä kangaskäärme. Sahalaitakuvio ei ole paras keino tunnistaa kyy. Varmimmin lajit erottaa silmistä. Kyyn silmä on punainen, ja mustassa pupillissa on pystysuora rako, kuten kissalla. Rantakäärmeen mustaa pupillia ympäröi keltainen rengas.

Lue myös: Luontokuvaaja Lisse kumoaa uskomuksia käärmeistä: "Kyytä pelätään kohtuuttomasti"

Säätä voi ennustaa lukemalla luontoa. Vanhan sanonnan mukaan voimakas iltarusko tietää huonoa keliä aamuksi.

Linnut yleensä vaikenevat myrskyn edellä. Ja jos pilvimassat alkavat liikkua nopeasti, on aika etsiä telttapaikka.

3. Lue luontoa

Puiden naava kertoo hengitysilmasta. Mitä enemmän naavaa, sitä puhtaampi ilma. Sellaisessa maisemassa on hyvä liikkua.

Luonnonmerkeistä voi määritellä myös ilmansuunnan.

Männyn tuuheimmat oksat kasvavat etelän suuntaan, ja kivien pinnoissa on sammalta pohjoisen puolella, jäkälää aurinkoisella etelän puolella.

Muurahaiskeko kasvaa puun tai kiven eteläpuolella. Jos keon lähellä ei ole puuta tai kiveä, sen loivempi ja pidempi lämmitysseinämä on etelän suuntaan.

Etelän voi määrittää myös perinteisellä viisarikellolla. Kun tuntiviisarin asettaa osoittamaan aurinkoon, etelä on tuntiviisarin ja kello 12:n välissä.

4. Poimi marjat

Luontoa voi ja kannattaa maistaa. Metsämarjat ovat tuttuja kaikille, ja monia muita luonnonkasveja voi hyödyntää ruokana. Opettele tunnistamaan lajit.

Varsinkin sienet on tunnettava hyvin, että osaa varoa myrkyllisiä punaisia ja valkoisia kärpässieniä ja muutamia muitakin lajeja. Syötävät rouskut erittävät valkoista "maitoa", ja herkullisen kantarellin tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristä ja poimuilevasta lakista.

Lue myös: Eräopas Minna Jakosuo: ”Villiyrteistä saa hyvän lisukkeen retkiruualle”

Retkikeitin on perusväline, koska tulentekoon tarvitaan maanomistajan lupa.

5. Pysy kartalla

Vuosittain monet eksyvät marjastus- ja sienestysreissuilla. Kun kulkee katse maahan suunnattuna, mieleen ei jää mitään kiintopisteitä, ja yhtäkkiä huomaa olevansa tuiki tuntemattomassa paikassa.

Pidä aina mukana pieni reppu tai vyölaukku, jossa on evästä, kartta ja niin sanottu avaruuslakana, jos joudut värjöttelemään metsässä yön yli.

Jos huomaa eksyneensä, kannattaa istahtaa kannonnokkaan, syödä ja juoda vähän ja rauhoittua. Ja kuulostella. Auton tai metsäkoneen ääni saattaa johdattaa sinut tien suuntaan.

Gps-paikannin tai älypuhelin sovelluksineen ovat hyviä apuvälineitä, mutta eivät korvaa karttaa ja kompassia.

Lataa puhelimeen 112 Suomi -sovellus. Kun sitä käyttää, hätäkeskus saa saman tien tiedon soittajan sijainnista.

Lue myös: Tämä voi pelastaa henkesi! Näin lataat 112-sovelluksen puhelimeesi – katso video

6. Leiriydy mukavasti

Kuiva kangasmetsä on paras alusta teltalle. Silti kannattaa katsoa, ettei leiriydy notkelmaan, johon sateen sattuessa kerääntyy lammikko.

Leiripaikan lähellä on hyvä olla jokin telttaa korkeampi maastokohta. Silloin ei ole ihan ukkosen tähtäimessä.

Monet haluavat pystyttää telttansa veden äärelle, missä juoma- ja tiskivesi on lähellä. Aamulla teltan ovesta avautuu hieno järvenselkä. Hieno ajatus! Sellaisella paikalla on tosin usein myös tiheää pusikkoa, mikä tarkoittaa hyttysiä.

7. Huolehdi roskista

Vastuullinen retkeily tarkoittaa, että jätteeksi päätyvää materiaalia otetaan mukaan mahdollisimman vähän. Ruokatarvikkeet otetaan pois kaupan pakkauksista ja pakataan siten, että kääreet on helppo kuljettaa takaisin tai polttaa nuotiossa.

Usein tulentekopaikoilla näkee, kuinka lähipuista on katkottu oksia ja revitty tuohta. Oikea luonnon ystävä ei luontoon mitään jälkiä itsestään.

– Etsin metsästä hiljaisuutta ja rauhaa, Minna sanoo.

+ Välineet kuntoon

1. Retkivälineet ovat kehittyneet lyhyessä ajassa huimasti. Teltat ja makuupussit ovat entistä kevyempiä mutta kestävät silti hyvin tuulta ja vettä. Harjoittele varusteiden käyttöä ennen maastoon lähtöä, koska metsä on huono paikka oppia kantapään kautta. Retkelle ei pidä lähteä suoraan kaupan kautta ja ostaa keitintä tai telttaa, jollaista ei ole koskaan ennen käyttänyt.
2. Jalkineet tulee ajaa sisään ennen reissua, jotta välttää hiertymät. Kerrospukeutuminen on tärkeää, sillä vaatteita pitää voida tarvittaessa lisätä tai vähentää. Merinovillaiset alusvaatteet lämmittävät kosteinakin. Päällimmäisenä ovat sateen- ja tuulenpitävät kuorivaatteet. Hyvällä kelillä ne voi ottaa pois ja taas pukea, jos alkaa sataa.
3. Laadukkaat retkeilyvälineet ovat melko arvokkaita. Ennen kuin ostaa itselleen kalliin teltan tai makuupussin, kannattaa vuokrata ja kokeilla vaihtoehtoja. Eräkursseilla voi myös testata monenlaisia varusteita. Luonnolle ei ole hyväksi, jos hankkii halvat ja nopeasti jätteeksi päätyvät vehkeet.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.