Joskus olen mietiskellyt sitä kuinka helposti ihminen syrjäytyy yhteiskunnasta ja alkaa elämään elämää joka ei sitä ole.

Minäkin syrjäydyin nuorena, vai mitenkä asian ilmaiseisin. Tosin omasta halusta, se ehkä kuulostaa hullulta alatukselta ja sitähän se olikin. Minun hullut vuoteni nuoruudessa.

Kokeilin työntekoa. Tykkäsin siitä tilipäivinä oikein paljon ja palveluammatissa työskennellessäni  myös työn tekemisestä. Kuulostaa ehkä hassulta mutta toisia palvellessani tunsin olevani kuin näyttelijä roolihahmossaan. Töihin oli kiva mennä ja sielläpä tapasin päivittäin tuomarit ja juomarit ja niiden jutut.

Mieleen on jäänyt kansantaiteilija Goodman Camaronin etupenkillä pikkusikaari huulessaan ja tukkansa sekaisin.

Kansanedustaja "köpi" joka oli kunnallispolitiikassa mukana ja kun tuli eduskuntavaalit niin intoutui tarjoamaan kahvia ja pullaa saatesanoin: "Muistakaa pojat äänestää oikein niin kyllä minä puolestani muistan teidät".

Vaalit tuli ja meni. Tuli se kerran, sen viimeisen "köpikin". Siinä palvellessani uutukaista kansanedustajaa "köpi" kertoili että nyt en enää pojat ehdi käymään huoltamolla kun tuli se Helsinkiin lähtö. Eikä tullut.

Viinakauppiaskin kävi pesemässä autonsa itse kun nuuka oli. Alennustakin piti sille antaa. Siksi se kuulemma kävikin. Enpä tiedä minkälaista palkkaa silloinen Alko myyjilleen maksoi mutta kai sillä eleli.

Se oli mukavaa aikaa se.

Sitten taisi ryyppy jäädä päälle. Kapakat tuli todella tutuiksi. Työ jäi mutta eihän tarvinnut verojakaan maksaa. Ai niin, eikä huolehtia mistään, ei edes omasta itsestään.

Ravintola Linnanvoudissa Matti Siitoinen lauloi kolmatta linjaa ja niinä aikoina taisin minä jo lipsahtaa jollekkin sellaiselle linjalle joka veisi mukanaan vuosiksi.

Kun se työnteko ei kiinnostanut niin jostakin sitä rahaa oli saatava. Sosiaalitoimistossa oli jonoa ja hakemukseni meni kokoukseen joka olisi kolmen viikon päästä. Silloin kuulemma saisin tietää paljonko saisin elämiseen tarvittavaa rahaa mutta halloota: Minähän olin PA ja koditon.

Viinapäissään tuli monta ahaa-elämystä. Viisaita ajatuksia ja ne viisaudet veivät minut pitkälle matkalle jolla tutuksi tulivat: Kuopion lääni, Sukeva, Oulun lääni, Pelso, Riihimäki, Nokka Helsingissä ja monet muut.

Silloin kun tavalliset ihmiset matkustivat junassa vaikkapa kesälomareissullaan niin saatoin olla mukana siinä veturista seuraavassa harmaassa vaunussa. Se oli vankivaunu. Olin matkalla jostain jonnekkin.

 

Toiset etenivät rehellisessä elämässään vauhdilla. Minä olin lähtökuopissa paikoillaan.

Sukevan vankilassa kuuntelin radiosta kuinka nuoruuden ystäväni Kari Tapio lauloi ja jollakin muulla kerralla saatoin kuulla Kirkan ja Sansetin levyä. Tiesin että siinä soitti studiomuusikkona eko taustalla. Eko oli ystäväni.

Minunkin elämä muuttui täysin toisenlaiseksi jo yli kolmekymmentä vuotta sitten.

Palasin assosiaalisesta "elämästä" sosiaaliseen ja oikeaan elämään takaisin. Sitä en ole katunut.


 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla