Tavallinen arki on ikävystyttävää. (H-S 24.2.2020). Olemmeko kadottamassa terveen yhteyden arkeemme. Ovathan jopa luovuustutkijat löytäneet yhteyksiä tylsyyden tunteen ja luovuuden välillä. Tylsyyttä tarvitaan rytmittämään elämää.  Mikä meitä siis vaivaa.

Arjen haasteet työssäkäyvillä, työttömillä, opiskelijoilla ja jopa pikku- koululaisilla eivät ole todellisuudessa muuttuneet niin radikaalisti, että viidessätoista vuodessa arjen nyt tylsäksi kokee kaksinkertainen määrä ihmisiä. 

Erikoistutkija Pääkkösen kommenttiin siitä, että ikävystyttävä arki tuntuu paradoksaaliselta ottaen huomioon teknologian kehityksen 2000-luvulla, kiteyttää minulla vastakkaisen argumentin. (H-S 24.2.2020). Teknologia ei ole todellakaan tuonut vain valoa ja onnea arkeen.

On nähtävissä, että reaaliaikainen sosiaalinen media myös osaltaan vieraannuttaa juuri tarvitsemastamme tapahtumattomasta arjesta. Haemme sisältöä ja viihdykettä tylsiin hetkiin, ikävään arkeen.  

Näin suoraviivaista diagnoosi tuskin on, mutta ainakin yksi selkeä muutos viidentoista vuoden takaiseen. Viihdytämme jo alle vuoden ikäisiä vauvoja, saadaksemme heidän tylsyyttä tasattua ja saadaksemme omaa rauhaa rasittavasta arjesta. 

Ei ihme, että näemme nousevan brändin kaikessa elämystarjonnassa niin lähipalveluina kuin matkailussa. Olemme kadottaneet oma-aloitteisen kyvyn sietää hiljaisuutta ja tekemättömyyttä. Levottomuus, hetkisyys, hälinä ja kaikkialle kaiken aikaa ehtiminen, vaatii ihmisen perustaitojen uudelleen oppimista.

Samalla olemme kadottaneet kyvyn nauttia vaatimattomista, mutta merkityksellisistä elämäämme vahvistavista asioita. Metsästä, luonnosta, yhdessäolosta, kasvotusten ihmissuhteista, hiljaisuudesta, tekemättömyydestä jne. Lista on pitkä ja täysin kustannusvapaa. Ensin tulee kuitenkin hetkeksi itse pysähtyä tylsään arkeen ja uskaltaa kohdata sen yksinkertainen viihdyttävyys.  Paras lahja myös lapsenlapsillemme. Nauttia yhteisestä ei yhtään tylsästä, kiireettömästä, innostavasta ja luovuuteen inspiroivasta  arjesta.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ihmettelijä. 

Espoosta ja heti alkuun. Blogin kuvan teksti Loistotyypistä johdattaa sukunimeeni. Ei käsitykseen  omasta eriyisestä loistokkuudesta :).   Vaan ainutkertaisiahan me kaikki.

Niin ikäkään ei ole irrottanut ihmettelystä. Siksi myös tämä blogi. Ihmettelyä itseä lähellä olevista teemoista. 

Olen ison perheen äiti, eilisten pienten, nyt jo neljän aikuisen nuoren äiti. Onni on olla myös  isoäiti. Kaksi työuraa tehnyt, terveydenhoito -ja sosiaalialaa. Lastenjärjestötyötä, lapsen oikeuksien ja osallisuuden toteuttamista, yrittäjyyttä, tutkimusta, kehittämistä.

Luottamustehtävissä teatterikasvatus, kuvataidekasvasvatus. Vapaa-ajassa tiivis perheyhteys, kirjallisuuden opinnot, kulttuuri, matkat, elämää rakkaissa paikoissa.

Mm. näitä teemoja elettyinä ja teemoja tännekin ihmettelyyn. Jalat maassa, luovuus ja kauneus kaikkialla. Arjen ihanuutta, kuvin ja sanoin.     

Yhteysterveisin emaili: opitaanyhdessa@gmail.com

Hae blogista