Ikäihmiset eivät edelleenkään saa riittävästi mielenterveyspalveluita kotikunnistaan. Yhdistystoiminta voi auttaa, mutta riittääkö se?
Kuntia velvoittaa vanhuspalvelulaki, jonka seurannasta Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos raportoi äskettäin lohdullisesti: hoitajia on nyt enemmän, laki näyttää toteutuvan isolta osin.
Mutta yksi iso ongelma kuntatasolla on edelleen. Seurantaraportista käy ilmi, ettei ikääntyvien päihde- ja mielenterveyspalveluita ole edelleenkään riittävästi.
Samaan aikaan ikääntyneiden alkoholisidonnaiset sairaudet ja jopa alkoholin kuluttamiseen liittyvät kuolemat ovat hienoisessa kasvussa, erityisesti naisten osalta.
Lukijakirjeissä karua elämää
Yksi ET-lehden lukija lähestyi toimitusta taannoin kuvauksella Sveitsissä asuvasta sisarestaan. 67-vuotias, yksin asuva sisar on alkanut vaikuttaa "höppänältä". Asian oli havainnut poikakin. Pojan mukaan nainen saa outoja raivokohtauksia, jättää asuntonsa kuukausiksi siivoamatta ja käyttäytyy muutenkin oudosti. Muisti tuntuu kuitenkin pelaavan.
Nainen ei halua apua. Hän ei pidä omaa muuttunutta käytöstään ongelmallisena. Poika oli huolissaan, samoin Suomessa asuva sisar. Mitä aikuiselle ihmiselle voi tehdä? Väkisin hoitoonko?
Toinen lukijakirje sivuaa samaa asiaa. Vanhusten parissa töitä tehnyt hoitaja on havainnut, ettei ikäihmisten yksilöllisyyttä - hänen kokemuksensa mukaan - oteta hoitotyössä riittävästi huomioon, mistä syystä myös monet mielenterveysongelmat joko sivuutetaan, pannaan ikääntymisen piikkiin tai niitä ei havaita ollenkaan.
Apua yhdistystoiminnasta
Mielenterveyden tai päihteiden ongelmista kärsivät hyötyvät yhdistystoiminnasta ja yhteisöistä. Myös sosiaalinen media ja keskustelupalstat auttavat usein, sillä yhteisön tuki on ongelmista kärsivälle tärkeää.
Usein mielenterveyden ja päihteiden ongelmista kärsivät ovat lisäksi yksinäisiä, mitä sitäkin liennyttää yhdistysten ja yhteisöjen ihmisverkosto.
Mutta riittääkö se? Mitä mielenterveyden hoitamisessa pitäisi mielestäsi tehdä toisin?