Kotikirkkoni kellot soivat
ne kutsuvat kuuntelemaan
ikuisesti kestävää sanaa,
sen valossa vaeltamaan.
Kotikirkkoni tornit katsoo
ylös taivaan korkeuteen ,
kuin tietä näyttäen meille
Isän kotiin ylhäiseen.
Kotikirkkoni risti viittoo
luo ristinkantajan,
se kirkkaammin loistaa silloin
kun yössä vaellan.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Monelaista se nähnyt on aikaa,
monta vaihetta vaikeaa,
vaan vielä sen kellot kaikaa,
yhä rauhaa se julistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
