81-vuotiaalla Veinillä pitkä ura joulupukkina

"Joulupukkikeikat aloitin 1990-luvun puolivälissä. Meitä oli aluksi muutaman miehen porukka, ja puolet tuotoista lahjoitimme Suomi-Unkari seuran Vantaan osastolle.

Sen jälkeen pukkihommissa menikin 20 jouluaattoa. Parina viimeisenä vuotena en ole enää tehnyt aattona keikkoja, mutta kyllä minä tänä syksynä olen jo kerran käynyt pukkeilemassa, ruokapalkalla.

Vaimoni ja naapurin rouva ostivat poron 90-luvun lopussa. Sen kanssa kävin keikoilla monta kertaa. Kerran poro karkasi. Kaksi päivää se pakoili metsässä, vaikka välillä näimme siitä vilahduksen.

Kotiin se ei osannut tulla. Se tykkäsi mahdottomasti omenista ja sienistä. Kuljin koko ajan omena taskussa.

Kerran olin lentokentällä poron kanssa vastassa amerikkalaista elokuvamiestä Bill Pullmania, joka tuli Suomeen perheineen. Kari Väänänen taisi heitä isännöidä.

Toisella kertaa Vantaan kaupungilta soitettiin, että heillä on vieraana italialaisia opettajia, jotka haluaisivat nähdä joulupukin. Minä heitin nutun niskaan ja lähdin esiintymään. Se oli maaliskuun puolivälissä.

"Olin joulupukkina italialaisille opettajille – maaliskuussa."

Parta minulla on pitkään, välillä lyhyempi, välillä pitempi. Kun lapsilla siinä kuuden seitsemän vanhoina alkaa usko joulupukkiin horjua, he alkavat puhella, että pukilla on naamari ja irtoparta. Silloin otan heidät syliin ja käsken kokeilemaan onko se tekoparta.

Jokainen joulupukkikeikka on jännittävä. Kun ympärillä on pikkulapsia, jotka katsovat silmiin, niin se antaa työlle hohdon. He uskovat niin viattomasti joulupukkiin.”