Verensokeri mitataan, kun epäillään tai hoidetaan diabetesta. Lue, mitkä arvot paljastavat diabeteksen ja mistä tunnistat liian alhaisen veren sokeripitoisuuden.

So­keri on tär­keä ke­hon energian läh­de. Toi­sinaan soke­riai­neen­vaih­dunta voi kui­tenkin häi­riintyä ja soke­riarvot nous­ta liian kor­keiksi. Näin ta­pahtuu esi­mer­kiksi diabe­tek­sessa. Soke­riarvot mita­taankin yleensä diabe­teksen diag­noosin ja hoi­don yhtey­dessä.

Veren­so­kerin mit­taukseen on ole­massa eri­laisia ko­keita. Esi­mer­kiksi B-Gluk ker­too koko­veren glu­koo­siarvon ja fP-Gluk tar­koittaa plas­masta otettua ar­voa. Mo­lempia ko­keita var­ten täy­tyy paas­tota 12 tun­tia en­nen koet­ta.

Mi­ten soke­ri­pi­toisuus mi­tataan?

Näy­te voi ol­la sor­menpää- tai laski­mo­ve­ri­näyte.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vii­tearvot:

  • Koko­ve­ren­kuva (B-Gluk): 3,3–5,3 mmol/l
  • Paastop­lasma (fP-Gluk): ar­vot ovat 10–20 pro­senttia koko­veren ar­voja kor­keammat, siis noin 4,0–6,0 mmol/l.
  • Plasma (P-Gluk): Ei vakiin­tu­neita viitear­voja. Riip­puu syö­dyistä ate­rioista ja diabee­ti­koilla insu­lii­ni­pis­tok­sista ja muis­ta diabe­tes­lääk­keistä.

Mi­ten tu­loksia tul­kitaan?

Diabe­teksen diag­noosiin käy­tetään yleensä paas­ton jäl­keen mi­tattua glu­koo­siarvoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos fP-Gluk on 7,0 mmol/l tai suu­rempi useamman veri­kokeen jäl­keen, poti­laalla on dia­betes.

Jos paas­toarvo on 6,1–6,9 mmol/l, käy­tetään nimi­tystä "suu­ren­tunut paasto­so­ke­riarvo", jo­ka on esi­vaihe aikuis­tyypin diabe­tek­selle (kakkostyy­pin dia­betes). Täl­lainen ar­vo mer­kitsee yleensä si­tä, et­tä poti­laalle voi puh­jeta varsi­nainen dia­betes, el­lei hän tee elä­män­ta­poi­hinsa muu­toksia. Painon­hal­linta ja lii­kunta ovat tehok­kaita aikuis­tyypin diabe­teksen ehkäi­si­jöitä.

Paastog­lu­koosia käy­tetään myös aikuis­tyypin diabe­teksen hoito­ta­sa­painon seuran­nassa. Sen si­jaan nuoruus­tyypin diabe­teksen (ykköstyy­pin dia­betes) hoi­don seuran­nassa ei käy­tetä paastog­lu­koosia. Tä­mä joh­tuu sii­tä, et­tä tyy­pin 1 diabe­teksen hoi­dossa veren­so­ke­rin­mit­tauksia teh­dään useita ker­toja päi­vässä, kos­ka täs­sä diabe­teksen muo­dossa insu­liinia pis­tetään mon­ta ker­taa päi­vässä ate­ria­rytmin mu­kaan.

Muut tutkimukset

Diabe­teksen diag­noosiin on ole­massa mui­takin tutki­muksia, ku­ten soke­ri­ra­si­tuskoe (oraa­linen glu­koo­si­ra­situs, Pt-Gluk-R), jol­la tut­kitaan eli­mistön ky­kyä käyt­tää glu­koosia. Sii­nä veren­so­keri mi­tataan kak­si tun­tia sen jäl­keen, kun nau­tittu 75 grammaa glu­koosia. Jos kah­den tun­nin ar­vo on yli 11 mmol/l, poti­laalla on dia­betes. Jos kah­den tun­nin ar­vo on 7,8–11,0 mmol/l, poti­laalla on heiken­tynyt glu­koosin sie­to.

Diabe­testa voi­daan diagno­soida myös gly­ko­he­mog­lo­biinin (B-GH­bA1C) avulla. Ar­vo an­taa ku­van veren­so­kerin pitkäai­kai­sesta ta­sosta. Jos sen ar­vo on kah­dessa mittauk­sessa 48 mmol/l tai enemmän, ky­seessä on dia­betes.

Kuin­ka usein diabe­testa sairas­tavan pi­tää mi­tata veren­so­ke­riar­vonsa?

Po­tilaan päivä­rytmi ja veren­so­ke­ri­lää­kitys vaikuttavat asiaan. Esi­mer­kiksi rei­pas lii­kunta ja äkil­liset sai­raudet voi­vat mer­kitä lisä­mit­tauksia. Insu­lii­ni­hoidon yhtey­dessä veren­so­keri on yleensä mitat­tava useammin kuin tablet­ti­hoi­dossa.

Seu­rannan toteut­ta­mi­sesta laa­ditaan suunni­telma hoi­tajan tai lää­kärin kans­sa. Jos pi­tää sel­vittää, mi­ten ateria vai­kuttaa ar­voihin, veren­so­keri on mitat­tava en­nen ateriaa ja kak­si tun­tia syö­misen aloit­ta­misen jäl­keen.

Liian al­hainen soke­ri­pi­toisuus

Liian al­haista ve­ren soke­ri­pi­toi­suutta kut­sutaan hypog­ly­ke­miaksi. Hypog­ly­kemia syn­tyy, kun so­keria pois­tuu ve­restä enemmän kuin eli­mistö saa si­tä ruuas­ta tai mak­san varas­tosta.

Lie­vä hypog­ly­kemia ai­heuttaa heiko­tusta, hi­koilua, nälän­tun­netta ja sy­dämen tyky­tystä.

Jos glu­koo­si­pi­toisuus pie­nenee al­le 2,5 mmol/l, poti­laalla al­kaa esiintyä keskus­her­moston oi­reita, ku­ten näkö­häi­riöitä, pu­heen häi­riöitä, kouris­telua ja ta­junnan heikke­ne­mistä. Vaka­vim­millaan hypog­ly­kemia ai­heuttaa sydän­koh­tauksen, koo­man ja kuo­leman.

Veren­so­keri voi las­kea liian alas jon­kin yksit­täisen asian vuok­si, mut­ta usein taus­talla on useampia teki­jöitä. Las­kun taus­talla voi ol­la ruo­kailun viiväs­ty­minen tai jää­minen ko­konaan vä­liin, lii­kunta, lääk­keet ja alko­holi, diabe­tes-lää­ki­tyksen ylian­nostus ja insu­lii­ni­herk­kyyden korjaan­tu­minen. 

Läh­teet: Terveys­kir­jasto, Diabe­tes­liitto

Tarkas­tanut: Si­mo Kok­ko, do­sentti, yli­lää­käri, Pohjois-Savon sairaan­hoi­to­piiri, perus­ter­vey­den­huollon yk­sikkö

Tämä on Potilaan Lääkärilehden tuottamaa aineistoa. Potilaan Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla