
Eija, 64, pelkää aikuisten tyttäriensä purkauksia ja on heidän seurassaan varpaillaan. Arvostuksen puute vie äidin voimat. Psykologi Mikael Saarisella on ratkaisu varsin yleiseen tilanteeseen.
”Minusta tuntuu, etten enää jaksa kolmen aikuisen tyttäreni ainaista riitelyä ja sättimistä. Olen heidän seurassaan varpaillani ja punnitsen sanani tarkkaan. Jos sanon jotain väärin, alkaa tappelu. Pelkään heitä.
Kun lapset asuivat vielä kotona, puutuin usein heidän nahisteluunsa, mutta jouduinkin syntipukiksi. Yksissä tuumin he alkoivat haukkua minua. Mieheni ei välittänyt tilanteesta, vaan viihtyi illat ja viikonloput töissään ja menoissaan. Olin lähes yksinhuoltaja ja lapset saivat määrätä tahdin. Tyttäreni saattoivat huutaa minulle: Turpa kiinni akka, sinä et määräile ja komentele meitä. Tunsin itseni huonoksi ja tunnen yhä. Koen, että tyttäret ovat ylemmällä tasolla ja minä alemmalla.
”En ole heille minkäänlainen auktoriteetti. Minun kanssani ei kuulemma voi keskustella.”
Eripuran johtohahmo on nelikymppinen esikoiseni, joka yleensä aloittaa riidat. Yritän ymmärtää häntä, sillä hänellä ei ole omaa perhettä. Komenteleeko hän minua, koska on itse onneton?
Minusta tuntuu, että olen tehnyt kaikkeni lasten eteen ja rakastanut heitä tasapuolisesti. Miehenkin kanssa menee hyvin. Liittoomme on kestänyt 40 vuotta.
Haluaisin puhua tilanteesta tyttärieni kanssa, mutten uskalla. Pelottaa, että he alkavat sättimään", Eija kirjoittaa.
Näin tilannetta kommentoi psykologi Mikael Saarinen
”Kirjeesi perusteella haluat välttää ristiriitoja. Varot ja pelkäät tilanteita, joissa jollekulle voi tulla paha mieli. Sellaisesta asetelmasta seuraa ennen pitkää ongelmia, kuten nyt on käynyt.
Suhteenne parantamiseksi sinun kannattaa tutkia tunteitasi, säädellä niitä ja harjoitella jämäkämpiä vuorovaikutustaitoja. Tyttäriesi sättiessä ajaudut pelonsekaiseen tunnekuoppaan. Miksi? Onko menneisyydessäsi jotain, mikä saa sinut pelkäämään suuttumusta näin voimakkaasti? Voisitko suhtautua asiaan leppoisammin etkä riidan tullen heittäytyä ahdistavien tunteiden ja voimattomuuden vietäväksi?
Voit piirtää itsellesi tunnekartan, johon kirjoitat alas ahdistavat tunteesi. Ylös kirjoitat tilanteen sellaisena kuin toivoisit sen menevän. Pyri sitä kohti. Kun tyttäresi dominoivat, hallitsevat sinua, on oma valintasi antaudutko alistamiseen vai pidätkö rauhallisesti puolesi.
”Kaipaat kunnioitusta osaksesi, joten sinun on lisättävä omaa jämäkkyyttäsi.”
Voit harjoitella etukäteen tilanteita, joissa riitanne puhkeavat. Totutun käytösmallin muuttaminen on yllättävän vaikeaa, siksi harjoittelu kannattaa. Mieti käytöksellesi uusi käsikirjoitus.
Kun riita tai sättiminen alkaa, nimeä oma tunteesi: olen väsynyt, ahdistunut tästä. Kerro se tyttärille ääneen. Kerro myös toiveesi: haluaisin jutella asiasta rauhallisesti. Pyydä tyttäriltäsi, voisivatko he käyttäytyä näin. Kerro ääneen, että tarvitset rauhallista ja turvallista yhteyttä heihin.
Kun lapset ovat pieniä, kasvattajan yksi tehtävä on rajojen asettaminen. Jostain syystä näin ei ole käynyt tyttäriesi suhteen. Tässä suhteessa sinun on armahdettava itseäsi äitinä. Itsesi tai tyttäriesi syyttely lisää vain ongelmia.
Tarvitset tukea rajojesi asettamisessa. Yksin jo jaettuja pelinappuloita on hankala asetella uudelleen. Voisiko puolisosi tulla tueksesi? Pyydä sitä häneltä, tuskin hän kieltäytyy. Kun riitatilanne seuraavan kerran puhkeaa, tuen kanssa pasmasi eivät mene niin sekaisin. Auktoriteettiaseman sijaan saatat saavuttaa läheisyyden tyttäriesi kanssa."
Näin tilannetta kommentoi perheterapeutti Sirpa Salo
”Luimme kirjeesi tiimimme kanssa. Kirjoitat, että tunsit ja tunnet yhä itsesi huonoksi. Miksi? Mielestämme sinulla on aihetta olla tyytyväinen siihen, että hoidit lapsesi vastuullisesti aikuisiksi. Tyttärien nuoruuden kapinavaihe painaa mieltäsi, mutta siitä voisimme jopa vähän onnitella sinua. On tervettä, että lapset uskaltavat kapinoida. Nyt vaikuttaa vain sille, että murrosiän irtaantumisvaihe on jäänyt päälle. On aika päästää irti, puolin ja toisin.
Sinä ja aikuiset tyttäresi olette nyt neljä erillistä yksikköä. Voitte elää omaa itsenäistä elämäänne, vaikka olisittekin tekemisissä.
”Malttakaa olla puuttumatta liikaa toistenne asioihin.”
Äitinä pyri hyväksymään se, että linnut ovat kivuliaitten vaiheiden jälkeen lentäneet pesästä. Sinulla on nyt lupa vapautua elämään omaa elämääsi. Myös aikuistuneille lapsille on hyvä nähdä, että äiti nauttii elämästään. Se vapauttaa heitäkin.
Hanki päiviisi uutta sisältöä, omia ystäviä ja harrastuksia. Tyttäriesi sijaan sinun tulisi keskittyä parisuhteesi hoitamiseen ja asettaa se etusijalle. Sinun ja miehesi kasvatustehtävä on tehty. Nyt on teidän yhteinen aikanne. Iloitse siitä, että teillä menee hyvin.
Jos tilanteesi ei helpotu, voisit mennä juttelemaan perheterapeutin kanssa. Tilanne, josta kirjoitat on luultavasti enemmän sinun kuin tyttäriesi sydämen päällä. Hyötyisit varmasti siitä, että avaisit asiaa kasvotusten jonkun kanssa. Terapeutti osaisi kysyä monia tarkentavia kysymyksiä, antaa näkökulmaa ja auttaa tilanteen selkiytymisessä.