Monella on vielä kaapeissaan 1960- ja 70-luvun Marimekko-vaatteita. Kannattaako ne säilyttää vai laittaa rahoiksi nettihuutokaupassa?

Haluaisin tietää Marimekko-mekkoni arvon.

Unikkomekko on 1960- tai 70-luvulta. Sivussa vetoketju kainalossa ja materiaali jämäkkää puuvillaa. Uudenveroisessa kunnossa mielestäni vielä. 

Vienkö kirpparille vai käärinkö silkkipaperiin?

Lue myös: Näin muutat omaisuuttasi rahaksi nopeasti – 8 ammattilaisvinkkiä

Nimimerkki "Retromekko kaupaksi"


Unikko-kuosi on yksi Suomen tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tunnetuimmista brändeistä. Se on koristanut suomen kukkaistyttöjä, sitä on riippunut nuorten parien verhotangoissa ja sen päällä sekä alla ovat saaneet alkunsa monet nyt keski-ikäistyvät ihmiset.

Unikko-kuosin syntyhistoriakin tiedetään tarkoin: Marimekon luoja Armi Ratia tuli puuskahtaneeksi, että hänen yhtiössään ei kukkakuvioita paineta. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri tästä syystä – Maija Isola suunnitteli kokonaisen sarjan kukkakuoseja, joista Unikko nousi kuuluisimmaksi. Siitä on jo yli 50 vuotta, ja Unikko on yhä voimissaan.

Marimekko on yksi harvoista suomalaisvalmistajista, jonka tuotteita on näkynyt edes joskus arvovaltaisissa vintage-huutokaupoissa Ruotsissa isojen maailmanmerkkien rinnalla – joskin huomattavasti niitä halvemmalla tasolla.

Kansainvälistä tunnettuutta ja arvostusta yhtiöllä ja sen tuotteilla on yhä laajemminkin – sen näkee esimerkiksi Herttoniemessä, jossa aasialaisturistit pyörittelevät karttojaan metroaseman seutuvilla löytääkseen yhtiön tehtaanmyymälän.

"Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Kulttimaineestaan huolimatta 1960-luvunkaan Unikko-asuista ei kovin paljon saa. Kirppareilla ja netissä niitä on myynnissä jatkuvasti, ja hinnat ovat yleensä 10–80 euroa. Unikkoja on tehty monen värisinä, mutta väreilläkään ei näytä olevan juuri merkitystä hintoihin. Kunto tietysti merkitsee paljon.

Unikko-asuista ei nettihuutokaupoissa useinkaan selviä, onko kysymyksessä Marimekon tekemä asuste vai Unikko-kuosisesta kankaasta itse ommeltu kolttu tai pusero. Ostajan kannattaa se selvittää, jos pitää sitä merkittävänä asiana.

Koska tämä Unikko-vaate on Marimekon tekemä ja hyväkuntoinen, sen hinta voisi olla 40–80 euroa.

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.