Dekkarikirjailija Kalevi Puonti työskenteli vuosia huumepoliisina: "Jari Aarnion rikoksista oli se hyöty, että minusta tuli esikoiskirjailija 58-vuotiaana"

Iltavuoro poliisin huumetoimistossa on päättynyt kymmeneltä. Rikosylikonstaapeli Kalevi Puontilla on edessä junamatka kotiin Riihimäelle.

Junassa Kalevi selaa vaunun penkille jäänyttä iltapäivälehteä. Hän silmäilee uutiset nopeasti, mutta takasivujen seuranhakusivuilmoitukset pysäyttävät.

"Raitis mies etsii huumorintajuista ja hellää naista kumppaniksi teatteriin, metsään, arkeen."
"Savuton mies toivoo kumppania, joka tykkäisi mökkeilystä ja elokuvista."

Kymmenet ilmoitukset saavat miettimään ihmisten rakkaudenkaipuuta. Kale kaivaa taskustaan kynän ja vihkon ja alkaa kirjoittaa sanoja.

Riihimäelle tullessa laulu on valmis.

Ilman naista mies on,

vaikka onkin moitteeton.

Lehteen siis viestin vien,

Jospa on se onneen tie.

Kotikadulla kuljen

Nyt Kalevi, tutummin Kale, seisoo kotinsa portailla ja katselee Riihimäen entisen lasitehtaan tiluksia.

– En ole edennyt pitkälle elämässäni, hän sanoo ja viittoo kädellään jonnekin kotitalonsa taakse.

Kale, 59, on syntynyt kilometrin päässä nykyisestä kodistaan. Lapsuudenkotiin on 400 metriä. Muutamaa vuotta lukuun ottamatta hän on asunut aina tällä samalla alueella.

Kalen isä oli Riihimäen lasitehtaalla töissä koko ikänsä. Kun isä jäi eläkkeelle tehtaan työnjohtajana, hän sammutti valot lähtiessään. Tehdas suljettiin lopullisesti.

Kovin pitkälle en ole elämässä edennyt.

Kalen nykyinen koti on remontoitu lasitehtaan entiseen ruokalaan. Ikkunalaudoilla ja hyllyjen päällä on pitkissä riveissä tehtaalla tehtyjä värikkäitä lasiesineitä.

– Avopuolisoni niitä kerää. Lasia on löytynyt Riihimäeltä hyvin, mutta nyt helsinkiläiset ovat keksineet tulla tänne tyhjentämään kirpputorit.

Alakerrassa on työhuone. Siellä Kale kirjoittaa huumeista ja väkivallasta, ja siellä soi rakkaudenkaipuinen iskelmä. Kale on niiden asiantuntija.

Niin monta unetonta yötä

Kalesta tuli poliisi puolivahingossa. Armeijasta sai päivän vapaata poliisikouluun hakemista varten, eikä nuori mies voinut vapaapäivää vastustaa.

Valmistumisen jälkeen 1980-luvun puolivälissä Kale pääsi töihin Vantaan poliisiin.

– Tutkin ensin kaikenlaisia pikkurikoksia, sellaisia hillovarkauksia. Halusin silti alusta alkaen rikospoliisiksi. Partiopoliisin homma ei kiinnostanut. En ole koskaan ollut painijatyyppi, mutta puhejudossa olen ammattilainen.

Puhejudossa olen ammattilainen.

Vantaan poliisilaitoksella kävi välillä Helsingin huumepoliiseja hakemassa pidätettyjä. Kale seurasi heitä kiinnostuneena.

– Huumepuolen jätkät marssivat sisään tähden elkein, puvuntakin hihat käärittyinä. He olivat kuin Miami Vice -sarjasta.

Kun Helsingissä aukesi poliisin paikka, Kale haki sitä. Hänestä tuli huumetutkija.

– Enhän minä silloin kunnolla ymmärtänyt edes hasiksen ja amfetamiinin eroa. Olin poikakerholainen Riihimäeltä, ei siinä maailmassa kukaan tiennyt huumeista.

Pian hän tiesi huumeista paljon. Kale oli töissä Pasilan poliisitalossa ja huumerikosten parissa yli 30 vuotta. Esimiehenä oli ensin Torsti Koskinen. Myöhemmin Helsingin huumepoliisin johtoon valittiin Jari Aarnio.

– Pidin Jaria Suomen parhaana huumepoliisina. Hän oli ilmiömäinen kuulustelija.

Kun Viro itsenäistyi vuonna 1991, Suomeen tuotavat huumausainemäärät kasvoivat valtavasti.

Aarnio oli ilmiömäinen kuulustelija.

Työpäivät poliisissa pitenivät, ja Kale oli mukana suurissa takavarikoissa. Vahvimmin mieleen ovat silti jääneet huumekaupan lieveilmiöt.

– Kadulla pyörivät huumekauppiaat ovat yleensä ressukoita, jotka myyvät huumeita toisille ressukoille. Kun kuulustelin heitä, he olivat usein pelokkaita kuin peurat ajovaloissa.

Vuosien aikana Kale oppi tuntemaan asiakkaitaan. Monelle ainoa omainen tuntui olevan viranomainen. Joissain perheissä Kalella oli asiakkaita kahdessa sukupolvessa.

– Yksikään huumeidenkäyttäjä ei halua omalle lapselleen samaa elämää. Moni tuttu käyttäjä soitti minulle ja pyysi kovistelemaan lastaan, jonka epäili liikkuvan huonoissa porukoissa. Poliisi ei voi ottaa ketään kiinni syyttä, mutta vieroitushoitoon olemme varmaan ohjanneet enemmän ihmisiä kuin kukaan muu Suomessa.

Surullisinta Kalen mielestä oli nähdä omaisten usein perusteeton usko ja luottamus. Oli viisikymppisiä miehiä, joille iäkäs äiti toi putkaan puhtaat vaatteet ja kertoi poliiseille, että kyllä se nyt varmaan tästä parantaa tapansa.

– Näin monta kertaa, että kun kukaan muu ei enää usko, äiti luottaa ja toivoo.

Leipä monen soittajan

Raskaan työn lisäksi Kalella oli kevyt musiikki. Hän oli soittanut ja laulanut teinistä lähtien bändeissä ja orkestereissa. Kun laulaminen jäi, Kale alkoi auttaa muita muusikkoja ja tehdä sanoituksia.

– Musiikki auttoi minua tasapainottamaan elämää. Kun näin työssäni paljon pahuutta, teki hyvää vapaa-ajalla miettiä laulun sanoissa rakkautta.

Työ huumepoliisina oli vuorotyötä, ja iltavuoroja oli paljon. Päivisin Kalella oli aikaa musiikille. Hän haki Universal-levy-yhtiön osa-aikaista iskelmämusiikin tuottajan työtä.

Tuottajana Kale huolehti, että levytys pysyy budjetissa ja aikataulussa ja oli miettimässä, miltä kappaleiden pitäisi kuulostaa ja mitä soittimia ja kikkoja kokeiltaisiin.

– Marita Taavitsaisen kanssa valitsimme hänen levylleen laulun, jonka nimi oli André. Marita voitti sillä Syksyn sävel -kisan ja levyä myytiin 80 000 kappaletta. Ajattelin hetken, että minultahan onnistuu kaikki. Aika pian se luulo karisi.

1990-luvun lopulla Kale perusti oman tuotantoyhtiön. Sen ensimmäinen artisti oli Arja Koriseva.

– Hänen levynsä myi mukavasti, mutta Pizza Enricon huumorilevystä tuli jättimenestys. Juoksin Enricon kanssa läpi tv-ohjelmat Ajankohtaisesta Kakkosesta Talousuutisiin.

Kotona Kalella oli kaksi lasta ja työpäivissä kaksi työtä, yksi huumepoliisina ja toinen musiikin parissa. Kodin ja töiden välissä hän kirjoitti sanoituksia. Kalen sanoittama Suudelmia ja shampanjaa -kappale voitti Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun.

Taustalla yön hiljaisuus,

tunteilla on tilaisuus.

Onnen löysin kanssas uudestaan,

en voi sitä unhoittaa.

Harmaat pilvet taivas sai

Kahdeksan vuotta sitten huumetoimiston maailma pysähtyi, kun Jari Aarnio otettiin kiinni huumekaupasta epäiltynä.

– En osaa selittää epäuskoani, kun työpaikalleni ryntäsi kollegoja luotiliivit päällä tekemään kotietsintää.

Toimiston työntekijöiden oli mahdoton hyväksyä ajatusta, että pidetty ja menestynyt päällikkö olisi syyllistynyt rikoksiin. Kalekin uskoi, että kyseessä on Keskusrikospoliisin järjestämä ajojahti.

– Vaikka meitä nyt pidettäisiin yksinkertaisina tai tyhminä, niin puolustimme loppuun asti päällikköämme, luotimme häneen niin. Oma oloni on vielä nyt vuosien jälkeenkin petetty.

Poliisi teki yllättäen kotietsinnän työpaikalleni.

Kale on miettinyt paljon, miksei hän epäillyt Aarniota missään vaiheessa. Usko loppui vasta, kun Aarnion kotipihalta löytyi suuri rahakätkö.

– Silloin aloin ajatella, että jos joku haluaa Jarin lavastaa, niin pienempikin summa olisi riittänyt.

Poliisin 70 hengen huumeyksiköstä vain pieni osa oli kuulunut Aarnion lähipiiriin. Silti Kalesta tuntui, että koko yhteisö oli mustamaalattu ja sen tekemä tärkeä työ nollattu.

Hän haluaisi tietää, mikä sai Aarnion tekemään rikoksensa. Ymmärsikö esimies, mitä hänen toimintansa aiheutti koko huumepoliisille?

– Tuskin Jari minulle vastaisi. Hän on valinnut sen tien, ettei tunnusta mitään.

Aarnio on valinnut sen tien, ettei tunnusta mitään.

Myllerryksen keskellä Kale pyysi esimiehiltään lupaa aloittaa blogin, jossa kertoo, mitä huumepoliisi tekee. Hän halusi näyttää, että huumetoimistossa työskentelee yhä huippuihmisiä.

Kale kirjoitti blogia vuoden verran. Hän ei tiedä, saavuttivatko tekstit tavoitettaan, mutta ne innostivat hänet kirjoittamaan.

Kalen Pasilan myrkky -dekkarisarjan ensimmäinen dekkari Manni ilmestyi viime vuonna. Nyt tekeillä on jo neljäs kirja.

– Kaikesta Aarnioon ja huumepoliisiin liittyvästä karmeudesta oli se hyöty, että minusta tuli esikoiskirjailija 58-vuotiaana.

Mies nuhteeton, ilman seuraa on

Viimeiset vuodet huumepoliisissa olivat vaikeita. Koko toimisto oli epäiltynä. Kaleakin kuulusteltiin useita kertoja. Lopulta hän pyysi siirtoa petososastolle ja erikoistui romanssihuijauksiin.

Romanssihuijaukset noudattivat usein samaa kaavaa: amerikkalaiseksi upseeriksi esittäytyvä mies ottaa suomalaiseen uhriin yhteyttä Facebookissa, viestittely etenee nopeasti rakkaudeksi ja sitten alkavat rahanpyynnöt.

Näin hirvittäviä ihmiskohtaloita.

– Näin hirveän surullisia kohtaloita. Jotkut uhrit olivat lähettäneet ulkomaille kaikki säästönsä, satojatuhansia euroja. Kuvio on julmetun taitavasti rakennettu. Se työ viimeistään opetti, että rakkaus todella on sokea.

Rakkauskirjehuijaukset ovat järjestäytynyttä rikollisuutta. Huijaustehtaat ovat usein Nigeriassa tai Gambiassa, jossa nuoret työntekijät istuvat isossa peltihallissa hyvän nettiyhteyden äärellä ja kirjoittavat viestejä valmiin käsikirjoituksen mukaan.

Uhreilta saadut rahat päätyvät kuitenkin veroparatiiseihin varsinaisille päätekijöille.

Rahoja saadaan tuskin koskaan takaisin. 

– Huijarit pärjäävät, koska yksinäisyys ja rakkaudenkaipuu vaivaavat niin monia. Kaikki eivät uskoneet tulleensa huijatuiksi vielä silloinkaan, kun rahat olivat kadonneet taivaan tuuliin. He halusivat uskoa rakkaudentunnustuksiin, joita eivät olleet saaneet vuosikausiin – tai ehkä koskaan.

Romanssihuijauksissa menetettyjä rahoja saadaan vain harvoin takaisin. Oma rooli poliisina oli Kalen mielestä paljolti sielunhoidollinen.

– Huumepoliisina ajattelin, että paha ei saa aina palkkaansa, mutta usein kuitenkin. Huijausrikoksissa niin ei valitettavasti käy.

Vielä musta kuulet

Viime jouluna Kale jäi eläkkeelle poliisin työstä. Eläköityminen 58-vuotiaana ei tullut hänestä hetkeäkään liian aikaisin, niin kuluttavaa työ oli.

Aamuisin Kale lukee tunnin uutisia padiltaan. Hän haluaa eläkkeelläkin pysyä kärryillä huumemaailman tapahtumista, ja lisäksi lehdistä voi yhä saada laulun aiheita.

Kalen säveltämistä ja sanoittamista kappaleista suurin hitti on yhä se huumepoliisin iltavuoron jälkeen junassa Pasilan ja Riihimäen välillä syntynyt laulu. Siitä tuli vuonna 1998 Yölintu-orkesterin Tositarkoituksella-levyn nimikappale.

– Laulu selvästi tavoitti jotain oleellista ihmisten kaipuusta. Rakkaus –tai vielä useammin erot – ne ovat laulujen tärkeimmät aiheet.

Omat hämärähommansa Kale lopetti eläkkeelle jäätyään. Ne liittyivät sauvakävelyyn.

– Nyt eläkeläisenä kehtaan käydä sauvakävelemässä päivälläkin. Monta vuotta harrastin sitä vain pimeällä.

Väliotsikot ovat lainauksia Kalevi ”Kale” Puontin sanoittamista tai tuottamista lauluista.

Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 20/2021.