”Nuorempi siskopuoleni vältteli tapaamista. Viimein saimme sovittua treffit kahvilaan”, Heikki Valtanen kertoo.
”Nuorempi siskopuoleni vältteli tapaamista. Viimein saimme sovittua treffit kahvilaan”, Heikki Valtanen kertoo.

Heikki Valtanen sai tietää isänsä henkilöllisyyden vasta seitsemänkymppisenä. 

Heikki Valtanen, 71, Tampere:

”Sana isä ei sovi suuhuni vieläkään. Kun Reinon, biologisen isäni, henkilöllisyys vuosi sitten selvisi, en tuntenut mitään erityistä. Olen lapsesta asti oppinut koteloimaan kaiken, mikä liittyy isättömyyteeni.

Jossain syvällä tiedon puute on kuitenkin painanut ja heittänyt varjonsa. Nyt olen vaimonkin mielestä hieman vapautunut.

Taannoin kävin Kalevankankaan veteraanilehdossa katsomassa kymmenisen vuotta sitten kuolleen Reinon muistolaattaa ja huomasin, että hänen kuolinpäivänsä on sama kuin minun syntymäpäiväni. Sen koomin en ole haudalla käynyt.

Mitä muuta hän oli kuin vähän hunsvotti?

Yritän nyt täydentää sitä kuvaa, mikä tästä varreltaan pitkästä ja tanssitaitoisesta miehestä on tähän mennessä minulle muodostunut. Mitä muuta hän oli kuin vähän hunsvotti?

Äitini tavatessaan Reino oli naimisissa ja armeijan palveluksessa. 23-vuotias äitini työskenteli osuuskaupan kirjanpitäjänä. Muista olosuhteista en tiedä, koska suhteen aiheuttama pettymys ja häpeä sulkivat äidin suun hänen kuolemaansa asti.

Kirjeen osoitetiedot johdattivat minut Vampulan väestörekisterin tietoihin, ja vyyhti alkoi purkautua.

Mysteeri alkoi purkautua, kun löysin äidin jäämistöstä käsilaukun ja laukun sisältä kirjeen, jonka oli kirjoittanut Reinon ensimmäinen vaimo. Siinä mainittiin myös minut. Tuon kirjeen osoitetiedot johdattivat minut Vampulan väestörekisterin tietoihin, ja vyyhti alkoi purkautua.

Reinon ensimmäisestä lyhyeksi jääneestä avioliitosta minulla on itseäni vähän vanhemmat sisko- ja velipuoli. Toisen liiton Reino solmi heti erottuaan, ja siitä minulla neljä vuotta nuorempi sisarpuoli. Tällä 'isän tytöllä' olisi Reinosta eniten kerrottavaa, mutta juuri hänelle isän sivuraiteiden paljastuminen on ollut vaikein pala.

Vanhemman siskopuolen tapasin jo aiemmin, ja hän naurahti, että DNA-testiä ei tarvita, sukunäkö on niin ilmeinen, ääntä myöten.

Viime syksynä olin ensimmäisessä virallisessa sukutapaamisessa.

Tämän siskopuolen luona näin ensimmäisen kuvan Reinosta nuorena sulhasena. Nuoremmalta siskoltani sain kuvan, jossa Reino viettää 80-vuotisjuhliaan. Siihen väliin mahtuu paljon elämää, ja juuri siitä haluaisin kuulla, arjen teoista ja valinnoista.

Viime syksynä olin ensimmäisessä virallisessa sukutapaamisessa. Juhlatila oli lähellä paikkaa, jossa Reinon lapsuuskoti sijaitsi. Ennen tilaisuuteen lähtöä vaimo sanoi, että olen rohkea kun menen.

Tapasin juhlassa kymmenkunta serkkuani ja kaksi tätiäni. Tunnelma oli rento ja vahvisti tunnetta, että tämä uusi suku on lisäarvo. Viime ystävänpäivänä sain toiselta tädiltä kortin, johon oli painettu: 'Olet niin hyvä tyyppi! 'Kovasti se mieltäni lämmitti.”

Lue myös: