Kuvassa on Noor, Rial, Marikka ja Saif-vauva.
Kuvassa on Noor, Rial, Marikka ja Saif-vauva.

Marikka Bergman, 46, nauttii työstään Vihdin Riuttarannan vastaanottokeskuksen apulaisjohtajana.

- Lapset mekastavat, leikkivät ja riitelevät. Tämä on kuin iso melukylä, jossa kommunikoidaan sujuvasti monen kielen sekamelskalla.

”Olin tehnyt toimittajan töitä 20 vuotta, kun lehtialalle tuli yhtäkkiä valtava työttömyys. Kaipasin jotain uutta. Menin työvoimatoimiston laajoihin kartoituksiin, joissa tutkitaan sopivaa alaa. Kaikki käyrät osoittivat minulla sosiaalialaa, vaikka en ollut koskaan edes ajatellut sitä. Se kuulosti tylsältä, mutta selvitin, että oli mahdollista opiskella englannin kielellä sosionomiksi. Se kuulosti mielekkäämmältä, koska englanti on toinen kotikieleni.

Minun kurssillani suurin osa on ulkomaalaisia, sillä opiskelen nimenomaan monikulttuurisuustyöhön.Opinnot ovat jonkin aikaa jäissä, koska olen kokopäivätöissä apulaisjohtajana Vihdin seurakunnan Riuttarannan vastaanottokeskuksessa. Tämä on kirkon pyörittämä, ja asenne asukkaisiin on lämpimämpi kuin ns. perinteisissä paikoissa. Tunnemme kaikki nimeltä, ja puuhamme paljon yhdessä. Meillä on tarpeeksi henkilökuntaa ja paljon vapaaehtoisia kirkon myötä.

Yleensä vastaanottokeskuksissa neuvotaan pitämään valtava etäisyys asiakkaisiin, täällä meininki on vähän toinen, sillä työtämme ohjaavat kirkon diakoniatyön arvot. Vastaanottokeskuksen johtaja Päivi Tapaninen on nimenomaan diakoniatyön johtaja.

Työntekijöille tulee olemaan raskasta, kun tämä yksikkö lopetetaan huhtikuun lopussa. Kukaan ei tiedä, mihin asukkaat päätyvät. pitkäänkin voi pyöriä mielessä mitä kävi sille tai tuolle asiakkaalle. Etenkin lasten kohtalot koskettavat.

Jatkan kesällä opiskelua ja teen opinnäytetyötä. Tämä työ on sydämen kutsumus.

Sekaisin arabiaa, farsia ja suomea

Täällä asuu perheitä ja lapset mekastavat, leikkivät ja riitelevät. Tämä on kuin iso melukylä jossa kommunikoidaan jo sujuvasti kaikkien mahdollisten kielten sekamelskalla. Lapsi voi puhua sekaisin arabiaa, farsia, englantia ja suomea, ja kaikki ymmärtävät. Lasten suosituin leikki on bussi, sillä bussilla meiltä lähdetään aina kivoihin paikkoihin.

Temperamenttiero suomalaislapsiin on valtava. Hoidan usein 2-vuotiasta Rialia, jotta hänen äitinsä pääsee suomen tunneille. Ihana riiviö! Joulun alla syntyi irakilaisperheelle Saif-vauva.

Olen oppinut asukkailta sen, että etenkin epävarman, ahdistavan, traumaattisenkin elämäntilanteen keskellä on tärkeää tanssia. Aina kun mahdollista."

He itse aloittivat discoperinteen meillä yksinkertaisesti pistämällä kännykkämusiikit jo toisena iltana täysille ja hyppäämällä pöydille.
Jo ihan pienet taaperot ovat uskomattomia tanssimestareita, ja oma viehätyksensä on "naistentansseissa" jotka pidämme miesten silmien ulottumattomissa suljetussa tilassa. Siellä huivit lentävät pois ja joka rouvasta kuoriutuu napatanssimestari. Huomattuamme, miten paljon näissä kulttuureisa rakastetetaan tanssimista, olemme säännöllisesti järjestäneet discoja aina kun siihen on pienikin syy, ja ainahan sellainen löytyy....

Kuulostaa kliseeltä, mutta olen täällä oppinut ihmisen kohtaamisen ihmisenä. En ole yhtään parempi kuin muut, ja on vain kohtalon oikku etten ole itse asiakkaideni asemassa. Hymyileminen ja ystävällisyys ei maksa mitään.”  
 
 

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.