Useimmat ihmiset pitävät grilliruokaa pahimpana terveysvihollisena, lihottavana mättönä, johon sorrutaan korkeintaan kerran vuodessa kostean baari-illan jälkeen. Koomikko Sami Hedberg sen sijaan ylistää suomalaista grillikulttuuria, vaikka löytää siitä myös korjattavaa.

Samaan aikaan kun Sami Hedberg oli ankaralla laihdutuskuurilla, hän testasi grillejä urakalla viime kesänä. Mies vieraili 12 paikkakunnan grillillä ja nakkikioskilla. Mukana oli kuvausryhmä, ja tänä keväänä televisiossa on pyörinyt Samin tähdittämä Grillit huurussa -sarja.

– Kehitin itse tämän ohjelman formaatin. Tarkoituksena oli esitellä katoavaa suomalaista luonnonvaraa eli grilliperinnettä. Tykkään syödä grilliruokaa, mutta tiedän, ettei se ole kestävän ruokavalion perusta – vaan semmoinen kiva poikkeusjuttu silloin tällöin, Sami kertoo.

Varhaisimmat käristemakkaran tuoksuiset muistot Samilla on jo lapsuusajoilta, kun isä vei hänet grillille.

– Olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni Helsingin Lauttasaaressa. Ensimmäisen kerran taisin olla 7-vuotias, kun pääsin vanhan ostoskeskuksen grillille. Se oli mahtavaa, kun joskus viikonloppuisin kävimme siellä isäni kanssa ja söimme porilaiset tai makkaraperunat, muistelee Sami 1980-luvun loppupuolta.

Lue myös! Sami Hedberg: "Nämä ovat ylivoimaiset grilliherkut x 3"

"Paikallisella grillillä pitkät jonot"

Grillit huurussa -ohjelmassa Sami tapaa paikallisia yrittäjiä sekä julkkiksia. Esimerkiksi Lappeenrannan-jaksossa hänen vieraanaan on laulaja Hanna Pakarinen.

– Sain äskettäin Hannalta viestiä, jossa kuulin, että vierailuni oli tehnyt hyvää Lappeenrannan grillikulttuurille. ”Paikallisella grillillä on nyt niin pitkät jonot, ettei sellaisia ole aiemmin nähty”, referoi Sami palautettaan.

Grillikiertueensa jälkeen Sami on pysäytetty usein kadulla. Kaikki haluavat kuulla, missä oli paras grilliruoka.

"Jo pintaremontilla grillimiljööstä saa viihtyisämmän. Rahakysymys se ei voi olla."

– Emme hakeneet ohjelmassa parasta grilliä. Tärkeää oli tuoda esiin paikallisia yrittäjiä ja heidän ylläpitämäänsä tunnelmaa. Joillakin paikkakunnilla yrittäjä on pysynyt samana 40 vuotta tai perheyritys on saanut äidin jälkeen jatkajan tyttärestään. Varsinkin nämä grillit ovat kaupungin ydinpaikkoja, joissa jaetaan monenlaisia tarinoita. Mitä myöhäisemmäksi kello käy, sitä mielenkiintoisempia asiakkaita grillillä kohtaa.

Sami sanoo yllättyneensä erityisesti siitä, että grilliyrittäjät uskaltavat erottautua ja tehdä omannäköisiäkin annoksia näinä aikoina, kun pikaruokaketjut valtaavat alaa ja houkuttelevat yhä enemmän asiakkaita. Yksi kehitysvinkki hänellä kuitenkin on yrittäjille:

– Jo pintaremontilla grillimiljööstä saisi viihtyisämmän. Rahakysymys se ei voi olla, sillä semmoinen tuunaus ei paljon maksa. Mutta pienikin siistiminen voisi tuoda enemmän asiakkaita.

Grillit huurussa -ohjelmassa Sami toi esiin paikallisia yrittäjiä ja julkisuuden henkilöitä sekä ruoka-annoksia, joita hän teki myös itse.
Grillit huurussa -ohjelmassa Sami toi esiin paikallisia yrittäjiä ja julkisuuden henkilöitä sekä ruoka-annoksia, joita hän teki myös itse.

"8 pihvin purilainen"

Lappeenrannassa Samille tulivat tutuksi atomit ja vedyt, paikalliset lihapiirakat. Tampereella hän nautti tietenkin mustaa makkaraa ja kuumaa koiraa – joka on sokerimunkki makkaralla.

– Yksi eksoottisimmista annoksista oli Torniossa. Siellä maistoin listalta hampurilaista, jossa oli muistaakseni kahdeksan pihviä, Sami naurahtaa.

– Olen sellainen kastikemies ja mieleen jäivät myös salaisten reseptien majoneesit sekä sinapit. Rakastan sitä, kun mausteet tulevat yli hampurilaisesta.

Suosittelemme!
Koomikko Sami Hedbergiä harmittaa: ”Olin jo liian laiha Luokkakokous-Antin rooliin”

"En mitenkään voinut syödä kaikkia"

Viime kesä oli uskomattoman kiireinen Samille. Grillit huurussa -kuvauksien aikana hän teki stand up -keikkoja maailmanennätysvauhdilla, joka tarkoitti viime vuonna 365 esitystä. Päällä oli samaan aikaan elämäntaparemontti ja yli 20 kilon laihdutusurakka.

– Televisiokuvaukset olivat palkintoreissuni. Dieettini kuului joka tapauksessa yksi mässäilypäivä viikossa. Kaikkea ei voi jättää pois eikä olla liian ehdoton, sillä muuten pää räjähtäisi.

Parhaimmillaan – ja tässä dieettitapauksessa pahimmillaan – Sami maisteli kuvauspäivänä yli kymmentä annosta. Hän myöntää, että kaikkia niitä hän ei pystynyt syömään kokonaan.

– Paljon ruokaa jäi yli, mutta keskimäärin söin puolet annoksista. Kun jokaisella grillillä maistelin viisi–kymmenen annosta päivän aikana, en mitenkään voinut syödä kaikkia.  

Katso videolta alla Samin terveiset ET-lehden lukijoille!

2598419

"Ukin taatelikakku oli parasta"

Tällä hetkellä Sami Hedberg haaveilee Grillit huurussa -ohjelman toisesta kaudesta. Mutta miehen omat aikataulut ovat tiukat pitkälle alkusyksyyn: Parhaillaan hän on mukana Luokkakokous 2 -elokuvan kuvauksissa.

Kun Sami on kotona ja ehtii kokata, hän päätyy tekemään usein liharuokia tai keittoja. Hän kehuu oppineensa vanhemmiltaan ”normaalit eloonjäämistaidot, joilla hän pärjää keittiössä”.

"Ukkini teki törkeän hyvää taatelikakkua."

– Vaimoni hoitaa minua paremmin ruokapuolen, mutta maa-artisokkakeitto on uusin oma kokeiluni ja siitä pidän todella paljon. Munakas on myös bravuurini.

Herkku, jota Sami kaipaa eniten ja josta hän puhuu herkällä äänellä, kuului hänen isoisänsä suosikkiresepteihin. Se on kakku, jollaista Samin mukaan ei ole tullut missään vastaan.

– Ukkini teki törkeän hyvää taatelikakkua, mutta sellaista kukaan ei valitettavasti osaa enää valmistaa.  

Katso Grillit huurussa -jaksot Ruutu+-palvelussa (maksullinen).

Osallistu keskusteluun!

Missä sinä olet saanut parasta grilliruokaa? Tai mihin grilliin olet ihastunut?

Kerro kokemuksistasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein