
Maarianhaminalainen Hannele Ögård-Forsman on taiteen, käsityön ja kulttuurin sekakäyttäjä ja suurkuluttaja. Hän voi virkata tuntikausia tai jymähtää taidemuseoon ihailemaan maalauksia koko päiväksi.
Hannele Ögård-Forsman, 66, tekee paljon vapaaehtoistyötä ahvenanmaalaisen taiteen parissa. Hän on taideseuran sihteeri ja organisoi taidematkoja ja -maalausleirejä jäsenille. Erityisen kiinnostava reissu tehtiin Tukholman saariston taiteilija-ateljeisiin.
– Puuhaan myös innolla Önningebyn taidemuseon ystävissä. Viimeksi taittelimme porukalla vanhoista julisteista museomyymälään kasseja. Olen myös joskus galleria Skarpansissa ”päivystämässä”, Hannele kertoo.
Ahvenanmaalaiset puhuvat käyvänsä mantereella, kun piipahtavat vaikka Turussa. Hannele käy usein Haminassa tapaamassa äitiään ja siskoaan Kata Ögårdia.
– Meillä oli Katan kanssa lokakuussa yhteisnäyttely Haminassa. Hän maalaa, mutta minä sytyn myös tekstiileistä ja arkipäiväisestä kierrätysmateriaalista. Ompelen esimerkiksi postimerkin kokoiselle kangaspalalle nappeja, lukonosia tai pyöränventtiilin. Sitten yhdistän näitä kankaalle vaikka 50 kappaletta.
Maarianhaminan kulttuurielämä on vilkkainta talvella.
Hannele asuu puolet vuodesta torpassaan Byttbölen kylässä 20 kilometrin päässä Maarianhaminasta.
– Kesäisin hoidan siellä puutarhaa, talvisin käyn lähes joka päivä ateljeessani maalaamassa ja tekemässä käsitöitä. Talvella asun kaupungissa, koska kulttuurielämä on täällä silloin vilkkainta.
Romanttisia ulkoilmamaalauksia
Maisemamaalari Victor Westerholm kutsui kesällä 1886 taiteilijaystäviään kesäasuntoonsa Ahvenanmaalle. Pian he perustivat Önningebyn taiteilijasiirtokunnan, joka toimi lähes 30 vuoden ajan. Vuonna 1992 vanhassa navetassa avattiin Önningebyn taidemuseo.
– Taidemaalari Kjell Ekström pyörittää sitä vapaaehtoistyönä apunaan museon ystävät, joihin minäkin kuulun. Viehättävässä museossa järjestetään myös musiikki-, runo- ja lauluiltoja.
Ihana Oopperan kummitus
– Tykkään 60-luvun musiikista, erityisesti Beatlesistä. Suosikkibiisini on There’s a place. Olen myös oopperafani, ja olen nähnyt Oopperan kummituksen kahdesti Tukholmassa ja kerran Lontoossa
Ahvenanmaalla Kulttuuriyhdistys Katrina järjestää elokuvateatteri Bio Savoyssa oopperanäytöksiä, joissa näkee livekuvaa suoraan New Yorkin Metropolitanista.
– Käyn usein musikaaleissa ja teatterissa Tukhomassa, koska bussiyhtiöt järjestävät edullisia matkoja iltapäivänäytöksiin ja iltalaivalla ehdimme kotiin.
Kirjoittaminen on terapiaa
Kun Beatlesit esiintyivät Ruotsin televisiossa 1964, Hannele lähetti heille fanipostia.
– Osoitteeni julkaistiin fanilehdessä ja aloin saada kirjeitä ympäri maailmaa. Sain 500 kirjettä, ja jatkoin kirjoittamista 50 ihmisen kanssa. Minulla on yhä noin 10 kirjekaveria.
Nykyään hän kuuluu Maarianhaminan eläkeläisten kirjoittajaryhmään, ja kirjoittaa lisäksi puutarhaseuran lehteen puutarhamatkoista ja eläkeläisten lehteen lapsuusmuistoista.
Isäni sai rintamalle 150 rakkauskirjettä eri naisilta.
– Vanhat kirjeet inspiroivat taideprojektin. Isäni sai sotaan viiden vuoden aikana 150 rakkauskirjettä eri naisilta, suomeksi ja ruotsiksi! Suunnittelen niistä kirjaa. Nimeksi tulisi Min far – Don Juan.
Käsillä tekemisen iloa
Hannle maalaa akryyli- ja vesiväreillä, tekee grafiikkaa ja kollaaseja, sitoo kirjoja ja innostuu paperimassatöistä.
– Kudon myös mattoa, virkkaan torkkupeittoja ja kirjon sekä ompelen tekstiilejä. Käsityö on ihanaa, paras tapa rentoutua.
Ahvenmaan taideseura järjestää vuosittain taidemuseon kanssa kierrätystapahtuman. Vuosien mittaan teemana ovat olleet paperi, polkupyörä, maito- ja mehutetrat, sateenvarjot, sukat ja muoviset puutarhatuolit.
Matkalle, ah!
– Matkoilla tykkään erityisesti puutarhoista ja hautausmaista. Kiinnostavin hautausmaa on Highgate Cemetary Lontoossa. Suomen upein puisto on Kotkan Sapokan vesipuisto. Oma puutarhani on auki Avoimet puutarhat -tapahtumassa kesäkuun lopulla.
Hannele on monta vuotta suunnitellut kesämatkoja Keuhkovammayhdistyksen jäsenille esimerkiksi Riikaan, Gotlantiin ja Bornholmin saarelle.
– Kun siskoni täyttää 70, lähdemme Toscanaan maalaamaan maisemia.
Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2015. Kulttuurikulkuri-sarjassa kulttuurin suurkuluttajat ympäri Suomen kertovat omista suosikeistaan.