Kroatian Dubrovnik sopii vaikka pitkän viikonlopun matkakohteeksi. Listasimme kuusi pätevää syytä reissata sinisen meren ja ruskeiden kattojen kaupunkiin.

1. Hissillä ylös

Dubrovnikin parhaimmat näkymät avautuvat kaupungin pohjoispuolella sijaitsevalta 405 metriä korkealta Srd-vuorelta. Huipulle pääsee parhaiten kaapelihissillä. Se aloitti toimintansa jo 1969, mutta tuhoutui Dubrovnikin pommituksissa 1991. Paikalle rakennettiin uusi hissi kaksi vuotta sitten.
Kaapelihissi liikennöi puolen tunnin välein. Varaudu odotteluun, liikkeelle lähtö voi viivästyä, jos matkustajia on odottelemassa vain vähän. Vuorelle kulkee kaapeleiden varassa kaksi oranssia lasikabiinia. Yhteen mahtuu kerrallaan 30 ihmistä.

Hissi lähtee sulavasti liikkeelle, mutta puristan tiukasti kaidetta, kun punaisten kattojen meri syöksyy kohti. Maisemaa on hauska katsoa ylävinkkelistä; valkoiset talot, punaiset katot ja vihreinä pilkahtavat puutarhat muodostavat kauniin kokonaisuuden. Asutus harvenee nopeasti, kohta näkyy enää pieniä männynkäppyröitä. Matkaan kuluu aikaa nelisen minuuttia.

Hissin päätepisteessä on näköalaravintola ja matkamuistomyymälä. Koska olemme Dalmatian alueella, myynnissä on tietysti dalmatialaiskoirien kuvilla somistettuja solmioita ja pikku pussukoita. Hengästyttävän avaraa maisemaa pääsee ihailemaan ulkoterassiltakin. Tuuli on kipakka, hiukset ja huivi lepattavat.

Vuorelta on mahtavat näkymät Dubrovnikin vanhaankaupunkiin, saaristoon ja silmin kantamattomiin merelle. Vanhakaupunki muureineen on helppo tunnistaa. Samoin iso, vehreä Lokrumin saari, joka sijaitsee kymmenen minuutin venematkan päässä vanhastakaupungista. Lokrum on suojeltu luonnonpuisto ja siellä sijaitsee muun muassa kasvitieteellinen puutarha. Paikalliset kutsuvat Lokrumia Rakkauden saareksi, siellä käydään uimassa ja retkeilemässä.

Kirkkaalla säällä Srd-vuorelta pystyy kuulemma näkemään jopa yli 60 kilometrin päähän. Eipä ihme, että vuorelle rakennettiin puolustuslinnake Fort Imperial jo Napoleonin aikaan 1800-luvun alussa. Linnoitus sijaitsee jonkin matkan päässä näköalatasanteelta.

Vuori linnoituksineen oli merkittävässä osassa myös Kroatian itsenäisyyssodassa 1991–1995. Linnoituksen yhdessä siivessä sijaitsee sodan vaiheista kertova museo. Vuoren rinteessä, näköalatasanteen alapuolella, on suuri muistoristi, joka on rakennettu Bracin saarelta saatavasta valkoisesta kalkkikivestä.

Srd on suosittu ulkoilukohde, ja ylös pääsee kiipeämälläkin. Moni tekeekin niin, että ottaa hissikyydin vain ylös ja palaa alas kävellen, aikaa kuluu puolisen tuntia.

Kaapelihissi, lähtöasema Petra Kresimira 4. Avoinna klo 9–24. Lähtöaseman läheisyyteen kulkevat paikallisbussit 5, 8 ja 10.
http://www.dubrovnikcablecar.com/

2. Portilta satamaan

Astun sisään Dubrovnikin vanhaankaupunkiin vievästä jyhkeästä Plevna-portista. Edessä on pieni aukio, jonka laidalla on Suuri Onofrion kaivo. Vanhaakaupunkia halkovan viivasuoran Stradun-kadun toisessa päässä häämöttää kellotorni, ja sieltä löytyy myös Pieni Onofrion kaivo.

Tuhat vuotta sitten Stradunin paikalla oli kapea ja matala salmi. Se erotti toisistaan eteläpuolella Lausin saarella asuvat roomalaiset ja mantereen puolella asuvat slaavit. Salmi peitettiin 1000-luvulla, ja Dubrovnik alkoi muotoutua vuorten ja Adrianmeren väliselle kaistaleelle.

Lähden kävelemään Stradunia kohti 1400-luvun kellotornia ja sen takana sijaitsevaa pikku satamaa. Kadun valkea, kiiltäväksi hankautunut pinta melkein häikäisee silmiä. Kaikkialla kiinnittää huomiota siisteys: ei roskan roskaa missään.

Kadun molemmin puolin on houkuttelevia pikkuliikkeitä ja kahviloita. Paikalliset suosittelevat Uje-liikettä, jossa myydään oliiviöljystä valmistettuja tuotteita, mausteita, kuivattuja hedelmiä ja muita Välimeren herkkuja.

Kesällä vanhankaupungin kadut, kujat, kirkot ja aukiot muuttuvat musiikki- ja teatteriesitysten näyttämöksi. Dubrovnikin kesäfestivaaleja on vietetty vuodesta 1949.

Houkutus on suuri poiketa Stradunilta lähteville kapeille kujille. Pohjoispuolella ne alkavat heti nousta jyrkkinä portaikkoina ylös vuorenrinnettä. Kujilla on pubeja, pikkuliikkeitä, pieniä terasseja, istutuksia, pyykkejä kuivumassa, ihmisiä tulossa ja menossa. Siellä täällä törmää muistokirjoituksiin vuoden 1991 piirityksestä ja pommituksesta.

Silmäilen kujista jyrkimmän, 160 askelman Palmoti´cevan ahtaudesta ylös kohti Srd-vuorta. Piskuisena laatikkona vasten vuorenrinnettä erottuu köysiradan gondoli, joka punnertaa ihmiskuormansa kanssa huipulle.

Stradunin itäpäässä saavun aukiolle, jonka reunassa on keskiaikaisen ritari Orlandon pylväs. Jalustaan on kaiverrettu Orlandon kyynärän pituinen mitta. Sitä käytettiin ennen kaupankäynnissä. Onhan Suomessakin käytetty kyynärää, mutta oliko se Orlandon, sitä en tiedä.

Pylvään takana kohoaa Dubrovnikin suojeluspyhimykselle Pyhälle Blasiukselle omistettu kirkko 1700-luvulta. Blasius varoitti paikallisia asukkaita venetsialaisten hyökkäyksestä, ja vuodesta 972 häntä on juhlittu pyhimyksenä. Hän esiintyy patsaana kirkon seinässä ja muuallakin kantaen kainalossaan kaupungin pienoismallia.

Jatkan aukiolta kohti Gunduliceva-toria ja pienvenesatamaa. Ohitan upean goottilais-renessanssityylisen 1500-luvun Sponzan palatsin, jossa nykyisin säilytetään 1100-luvulta saakka periytyviä kaupungin arkistoja. Aamumarkkinat pidetään yleensä Gundulicevalla, mutta nyt ne ovat poikkeuksellisesti satamassa. Myynnissä on käsitöitä, messinkiesineitä, astioita, koriste-esineitä ja säilykkeitä ja kuivatuotteita.

Istahdan Lokanda-kalaravintolan terassille ihailemaan näkymiä. Oikealla Pyhän Johanneksen linnoitus ja Merimuseo sulkevat sataman suojiinsa. Vastapäätä näkyvässä 1600-luvun Lazaretissa pidettiin merimiehiä ja kulkijoita ruton pelosta karanteenissa, nykyisin siellä järjestetään konsertteja ja pidetään työpajoja.

Lokanda Peskarija. Avoinna päivittäin klo 8–24.  www-mea-culpa.hr

3. Satamasta muurille

Kapeat portaat vievät ylös tasanteelle, jossa mies myy pääsylippuja vanhankaupungin muurille. Jyhkeiden muurien rakentaminen aloitettiin 700-luvulla, ja niitä on pidetty hyvässä kunnossa. Miehen työpaikalta avautuvat mahtavat näköalat, mutta ehkä hän on jo tottunut niihin.

Itse en tahdo tottua huimaukseen muurin harjalla. Kapeaa kulkuväylää reunustavat paikoin vain matalat reunat, ja korkeuserojen vuoksi on noustava monet jyrkät portaat.

Iloinen lapsilauma pyrähtää vastaan kuin huviretkellä. Heidän ohittaessaan otan tukea muurista. Ajattelen, että jos tämä on lapsille noin helppoa, minunkin pitää kerätä itseni.

Kun muuri jatkaa nousemistaan portaikko portaikolta, mietin jo paluuta lähtöpisteeseen. Sitten saan rohkeuden puuskan ja katson alas vanhaankaupunkiin. Punaisten tiilikattojen mosaiikki hehkuu auringossa, ja kirkkojen tornit pistävät esiin kujien labyrintistä. Kaunista kuin mikä.

Yksinäinen pulu kujertaa läheisen tornin kärjessä. Sitä ei näytä pelottavan, niinpä kaivan esiin kameran ja ikuistan näkymiä. Etsimen läpi liki 30 metrin pudotus alas ei tunnu niin huimaavalta.

Reitin puolivälissä on korkea torni, jonka aukoissa nuoret miehet roikkuvat kohtaloa uhmaten. Tytöt ovat jääneet viisaasti odottamaan alas portaikkoon. Jätän tornin suosiolla väliin ja huokaisen, kun muuri alkaa vähitellen laskeutua kohti Pile-porttia.

Matka satamasta Pile-portille on puoli kierrosta. Kaksi kilometriä pitkän muurin voi kiertää myös kokonaan, jolloin pääsee ihailemaan Adrianmerelle avautuvia maisemia.

Muuri on avoinna klo 9–19.30. www.citywallsdubrovnik.hr

4. Drinkki jyrkänteellä

Luulen jo eksyneeni kapeiden ja mutkittelevien kujien labyrinttiin, kun huomaan vaatimattoman kyltin. Siinä on nuoli ja teksti: Cold drinks with the most beautiful view.

Kuulin sattumalta vanhankaupungin eteläreunan jyrkänteelle viritetystä Buza-baarista, josta aukeavat huimat näköalat Adrianmerelle. Se oli koettava.
Perille ei kuitenkaan ole helppo löytää, mutta sitä enemmän sinne haluan. Viimein edessäni aukeaa korkeiden muurien suojassa kulkeva katu, jonka puolivälistä aukeaa portti muurin ulkopuolelle. Sana buza tarkoittaa aukkoa.

Laskeudun kapeat portaat terassille, jossa ihmiset nauttivat juomistaan ja lämpimästä auringonpaisteesta vitivalkoisten varjojen alla. Baarista pääsee laskeutumaan myös uimaan.

Dubrovnikin sataman suunnasta lähestyy iso purjevene, joka tekee kunniakierroksen Buzan edessä. Taustalla kohoaa Lokrumin saari pinja- ja sypressimetsineen. Tästä kun lähtee veneellä länteen, seuraava etappi on Italia.

Buza on piilossa, virvokkeet ylihintaisia ja vessa lähinnä välttävä, mutta maisemat ovat mahtavat. Iltaisin lamppujen valossa tunnelma jyrkänteen reunalla on maaginen.

Café Bar Buža, Od Margarite. Avoinna joka päivä klo 9–02. www.cafebuza.com

5. Entisaikojen rohtoja

Stradun-kadun länsipäässä Pile-portin tuntumassa on vanha fransiskaaniluostari, jossa sijaitsee 1317 perustettu apteekki. Sitä pidetään yhtenä Euroopan vanhimmista vielä toiminnassa olevista. Nähtävänä oleva kalustus on 1400–1500-luvuilta. Keskellä luostaria kukoistaa vehreä sisäpuutarha.

Apteekki-museossa voi tutustua entisaikojen farmaseuttisiin välineisiin ja rohtoihin. Itse sisäänkäynti komeine kaarikäytävineen ja rautaportteineen on vilkaisun arvoinen. Apteekista voi myös ostaa vanhojen reseptien mukaan valmistettuja tuotteita.

Placa 2. Avoinna joka päivä klo 9–18.

6. Venematkan päässä

Cavtat, antiikin ajan Epidaurum, on pieni kaupunki Luka-lahden rannalla viitisentoista kilometriä Dubrovnikista etelään. Kaupungissa on kaunis rantakatu palmuineen, ravintoloita, joitakin hotelleja ja kirkkoja sekä kroatialaisen kuvataiteilijan Vlaho Bucovacin (1855–1922) kotimuseo.

Parhaiten Cavtat tunnetaan lahden vastarannan rinteeseen levittäytyvästä Croatia-hotellista, joka on rakennettu 1973 ja saneerattu 2008. Se on entisen Jugoslavian pitkäaikaisen johtajan Josif Broz Titon näkemys majapaikasta, jonne kehtaa majoittaa valtiollisia vieraita.

Seinät ovat paksut, käytävät superleveät ja kokoontumistilat mahtipontiset. Isot ravintolat muuttuvat kesäisin vielä isommiksi, kun laajat terassit otetaan käyttöön. Hellyttävän retro 1970-luvun disko topattuine kuuppatuoleinnen ja pastelliväreineen on säilytetty kompleksin uumenissa. Ulkona levittäytyy japanilainen puutarha.

Kesäaikaan lahdelle ankkuroivat kauniit ja rikkaat isoine jahteineen. Paikalliset ihmiset sekä Dubrovnikissa että Cavtatissa listaavat mielellään, ketkä kuuluisuudet ovat etsiytyneet heidän luokseen voidakseen olla rauhassa ihailijoiltaan. Lista on komea: Rihanna, John Malkovich, Morgan Freeman, Francis Ford Coppola...

Cavtatin valtti on 40 minuutin venetaksiyhteys suoraan Dubrovnikin sydämeen. Matka maksaa 30 kunaa, neljä euroa. Jos haluaa välttää ruuhkaisia rannikkoteitä ja Dubrovnikin pysäköintiongelmia, kannattaa majoittua Cavtatiin ja tehdä sieltä retkiä Dubrovnikiin.

Hotel Croatia, Frankopanska 10, Cavtat. Puh. +385 20 475 555. 480 huonetta ja 7 sviittiä. www.hotelcroatia.hr

11 faktaa Dubrovnikista

  1. Sijainti: Etelä-Kroatiassa Adrianmeren rannalla.
  2. Asukasluku:  Noin 20 000. Koko Kroatiassa noin 5 miljoonaa asukasta.
  3. Kieli:  Kroatia. Englannilla ja saksalla pärjää.
  4. Uskonto:  Valtaosa roomalaiskatolisia.
  5. Paras aika matkustaa:  Kevät ja syksy. Keskikesällä ruuhkaista.
  6. Liikkuminen paikan päällä:  Vuokra-auto, paikallisbussit, venetaksit.
  7. Aikaero Suomeen:  –1 tunti.
  8. Suuntanumero:  +385-20.
  9. Raha:  Kuna. Hintataso lähellä Suomen tasoa.
  10. Muuta: Cilipin lentokenttä sijaitsee 20 kilometriä Dudrovnikista etelään. Taksi kentältä Dubrovnikin keskustaan noin 270 kunaa, 40 €.
  11. Lisätietoja:  Dubrovnikin turistitoimisto sijaitsee vanhankaupungin läntisen Pile-portin tuntumassa. Puh. +385 20 323 877.