Ankaranin altailla voi kuntoilla näköalasta nauttien.
Ankaranin altailla voi kuntoilla näköalasta nauttien.

Sloveniassa saa samalla lomalla enemmän. Ranta- ja kaupunkiloman voi yhdistää onnistuneesti lyhyiden välimatkojen ansioista.

Bikiniasuinen jumppari tihkuu virkeyttä. Suuri uima-altaallinen kaikenikäisiä, eri maista tulleita lomailijoita polskuttelee nuoren naisen tahdissa. En ymmärrä sanoja, mutta hyppään sekaan ja toistan naisen näyttämät liikkeet.
Katselen syrjäsilmällä Adrianmeren aaltoja, joihin pitkä laituri työntyy pinjametsikön kattamalta ranta-alueelta. Vaimoani huvittaa: piti tulla Sloveniaan asti, ennen kuin mies taipui vesijumppaan.

Taas käy käsky altaan reunalta ja käännän päätäni. Korkealla rannanpuoleisella kunnaalla näen Ankaranin ikivanhan benediktiiniläisluostarin, jonka kiviseiniä helle leipoo.

Vielä viikko sitten en osannut kuvitella Sloveniaa mainioksi rantalomapaikaksi tai sen pääkaupunkia Ljubljanaa pirteäksi vierailukohteeksi. Vielä vähemmän suunnittelin viettäväni aikaa sosialistisen Jugoslavian mallityöläisten entisessä lomaparatiisissa. Mutta täällä ollaan, tyytyväisenä.

Kiinnostava kohde samalla seudulla: Istrian niemimaa – katso miniopas

Näköala merelle

Ankaranin Adria-lomakeskus sekoittaa hauskasti erilaisia asumis- ja harrastusmuotoja, ja kaikki on ripoteltu sikin sokin sulassa sovussa pitkin laajaa ranta-aluetta.

Vuokrata voi rantahuvilan, asuntovaunupaikan, huoneiston mäntymetsän rivitalosta tai hotellihuoneen tunnelmallisesti kunnostetusta luostarista, jossa sijaitsevat kaikille yhteiset vastaanottotilat. Ranta on aina alle 200 metrin päässä. Oman siistin, toimivan rivitalokaksiomme terassi aukeaa pinjapuistoon. Puiden takaa pilkahtaa meri.

Vain kahden miljoonan asukkaan Sloveniassa on korkeita vuoria, sankkoja metsiä, järviä – ja merta. Rantaviivaa koko maalla on vain 50 kilometriä, mutta laatu korvaa määrän. Rantaelämä täällä Istrian niemimaalla on rauhallista ja kohtuuhintaista, ruokakulttuuri italialaissävytteistä. Historiaa ja luonnonkauneutta on yllin kyllin.

Hellettä pakoon

Pieni maa, lyhyet etäisyydet. Pako helteisestä Ljubljanasta rannalle onnistuu parissa tunnissa: ensin ilmastoidulla bussilla Koperin pikkukaupunkiin, josta taksilla Ankaranin kylään alle vartissa.

Koper on rannikon keskus, josta pääse bussilla vanhoihin kiireettömiin pikkukyliin, kuten Piraniin ja Izolaan. Diskovalot sykkivät britti- ja saksalaisnuorten suosimassa menopaikassa Portorozissa.
Ankaranilla on pitkät perinteet. Jo 1100-luvulla perustettu luostari tiluksineen muuttui terveyslomakohteeksi 1925.

Josip Broz Titon hallitessa 1945–1980 paikkaan pääsi kommunistipuolueen kerma. Lomakeskuksesta löytyy tenniskenttiä, keilarata, kuntosali ja lukuisia uima-altaita. Viikko-ohjelmassa on monen sortin ilmaista zumbaa, pilatesta ja höyry­saunaa.

Luostarin noutopöytään

Lomakeskuksen leirintäalueen kesäkotitelttojen edustat on koristeltu pikkutarkasti kukkaruukuilla. Kaikesta huokuu, että juuri tämä ruutu on meidän perheemme kesämökki – vuodesta toiseen.
Hyvät tavat ovat kunniassa, juopunut örinä ja jump-jump-bassopauhu pannassa. Kun iltaisin napostelemme terassilla lähikaupoista ostamiamme antipastoja, korviimme surisee kaskaiden yölaulun lisäksi vain hiljaista jutustelua.

Tunnelma on selittämättömällä tavalla viaton. Slovenialaiset – nuoretkin – ovat häkellyttävän kohteliaita ja hyväkäytöksisiä.

Kaikkein rennointa on jokiajelu Ljubljanicaa pitkin.

Luostarin rauhallisella sisäpihalla rönsyävät kukkaköynnökset. Munkit luopuivat luostarista jo 1600-luvulla ruttoepidemian jälkeen. Luostarin puutarhan buffet-illalliselle kokoontuu koko alueen seurakunta. Sen kruunaavat kaksi täkäläistä nektaria, ruohonvihreä ja kullankeltainen.

Merenherkkuja ja ankkaa

Istrian lauhassa ilmastossa on viljelty viiniä ja oliiveja vuosisatojen ajan. Ankaranin omimpiin makuihin kuuluu aromikas malvasia-valkoviini sekä seudulle tyypillisistä harmahtavista oliiveista puristettu omaleimainen neitsytoliiviöljy. Sen maku puhkeaa kitalaelle uskomattoman runsaana.

Konstailematon tuore annos rapeita leivitettyjä merenherkkuja, ranskalaisia ja salaattia sekä jääkylmä lasillinen malvasiaa kannetaan eteen kylässä kuin kylässä alle kymmenellä eurolla.

Matkan ykkösannokseksi nousee kuitenkin ljubljanalaisen ulkoilmaravintolan ankkacarpaccio. Rucolakummun päälle on kasattu uhkea annos suussasulavia viipaleita.

– Saako olla tryffeliä, tarjoilija kysyy.

Toki. Hän vuolee annoksen päälle runsaan keon aromikkaita lastuja ja mietin, kuinka paljon annoshinta nousee. Se nousee 50 senttiä tasan kymmeneen euroon.

Jokiajelulle Ljubljanicalle

Suomalaista ja sloveenia yhdistää huokailu, kuinka kalliiksi kaikki on muuttunut. Moni keskusta-asunto muutetaan kesäisin edulliseksi lomakodiksi turisteille. Stari trgin keskiaikaiset talot on remontoitu kalliiksi hotelleiksi.

Kuntolenkin saa kapuamalla Stari trgista nousevaa ja poluksi muuttuvaa jyrkkää mukulakivikujaa korkealla kukkulalla sijaitsevalle linnalle. Rennommin sinne pääsee rinnejunalla.

Kaikkein rennointa on jokiajelu Ljubljanicaa pitkin. Virran mukana lipuu esiin historiaa ja arkea, kirkonkorjaajia ja sillalla soittavia mustalaisorkestereita, kalastusmökkejä ja kahviloita.

Viihtyisin aluksista on Anze Logarin katettu jokilaiva. Laivuri ylpeilee sen olevan rakennettu tarkasti Suomesta saatujen oppien mukaan.

Älä unohda: Tee retki Triesteen

Taksi ajaa 20 minuutissa Slovenian Ankaranista Italian Triesteen. Jatkamme rantatietä vielä kymmenen kilometriä Miramareen.
Rantabulevardin kiville, poukamiin ja sileille laatoille on levitetty tuhansia pyyhkeitä ja aurinkovarjoja niin kuin vain Italiassa osataan: tiiviisti mutta omaa tilaa varjellen. Paninit, pizzat ja gelatot on helppo hakea lähi­kaupoista.

Miramaren linna on kuin sokerileipurin villi uni torneineen. Sen rakennutti Itävallan arkkiherttua Maximilian vuonna 1860. Sittemmin hänet ammuttiin Meksikossa, jonka kruunua hän tavoitteli. Puistossa voi ihailla meriluonnonpuiston elämää: sukeltajia ja merimetsoja.

Katso upeat kuvat:
Kroatia on on houkutteleva kohde niin purjehtijoille kuin maakravuille

Näin pääset perille

  • Suorat lennot Helsingistä Ljubljanaan huhti–lokakuussa, meno-paluu alkaen 240 e. Neljän päivän valmismatka alkaen 420 e.
  • Taksi lentokentältä Ljubljanaan noin 40 e, Airtrail-taksi 25 e.
  • Bussi numero 28 kulkee kentän ja Ljubljanan bussiaseman väliä. Lähtö kerran tunnissa. 20 km, noin 45 min, hinta nelisen euroa.
  • Koperiin bussi Ljubljanasta 13 e, kaksi tuntia. Taksi lentokentältä 120 e, 125 km, 1,5 tuntia. Koperista on Ankaraniin 7 km.
  • Paras aika matkustaa
  • Kesä–lokakuu. Adrianmeri lämpenee hitaasti, joten vesileikeissä tulee vielä toukokuussa vilu. Elokuussa rannat täyttyvät, silloin kaupungissa voi olla väljempää.

SOS

  • Liikenne on maan suurin turvallisuusriski.
  • Ljubljanassa on paljon apteekkeja. Lääkäriasema Lekarna pri Polikliniki, Njegoševa cesta 6k, päivystää ympäri vuorokauden, puh. +386 1 230 6100. Ljubljanan yliopistosairaala, Zaloška cesta 7, sisäänkäynti Bohoričeva ulican puolelta, puh. +386 1 522 5050.
  • Hammashoitoa kaikista terveyskeskuksista ma–la klo 7–19. Su 8–16 ja öisin 21–04 päivystää Ljubljanan pääterveyskeskus, Metelkova ulica 9, puh. +386 1 472 37 18.
  • Suomen kansalainen saa maksutonta julkista terveydenhoitoa näyttämällä Kelasta saatavaa eurooppalaista sairaanhoitokorttia.
  • Ankaranissa lomakeskus Adriassa on tilauslääkäri­palvelu. Izolassa on terveys­keskusta monipuolisempi sairaala, Splošna bolnišnica Izola, Polje 40, puh. +386 5 660 6000.

Hintoja

  • Kaupasta olut 0,5 l, 1 e, kivennäisvesi 1,5 l, 0,25 e.
  • Baarissa kahvi 1,30 e, ­cappucino 1,50 e.
  • Ravintolassa viinipullo 5 e, hyvä illallinen kahdelle 40–50 e.

Raha-asiaa

  • Slovenian valuutta on euro.
  • Automaateista voi nostaa käteistä useimmilla suomalaisilla luottokorteilla. Korteilla voi maksaa ostoksensa valtaosassa liikkeistä.
  • Säästövinkki: Slovenian vesijohtovesi on juoma­kelpoista.

Pääkaupunki Ljubljana x 7

  1. Alle 300 000 asukasta, ison kaupungin palvelut pienessä tilassa ilman ruuhkia.
  2. Yhdistää onnistuneesti keskieurooppalaista kaupunkikulttuuria ja muistumia historiasta, linnoja ja muureja.
  3. Arkkitehtuurissa, ihmisissä ja ruuassa on aavistus Balkania, ripaus Italiaa.
  4. Vehreyttä ja kävelytilaa on runsaasti.
  5. Liikuntarajoitteinen saa apua koko kesän: sähkökäyttöinen minijuna ajelee aamusta iltaan ristiin rastiin vanhankaupungin kävelykaduilla. Kyytiin voi hypätä ilmaiseksi.
  6. Kaupungin symboli on voimaa, rohkeutta ja suuruutta uhkuva lohikäärme. Sen mukaan nimettyä siltaa pidetään Ljubljanan kauneimpana.
  7. Katso lisää: www.visitljubljana.com, www.slovenia.info

3 x Yhdistä kaupunki- ja rantaloma – muut suosikit

  1. Nizza
    Rantakadun edessä aukeaa sileäkivinen kilometrejä pitkä ranta.  Palmurivien takana odottavat kuulujen kasinon  ja ravintoloiden ohella Marc Chagallin ja Henri Matissen maalauskokoelmat.
  2. Barcelona
    Sykettä, muotia, katukahviloita ja trendikästä ruokaa, samoin satamaduunarien paellakuppiloita, hörhöjä ja Antoni Gaudin aina valmistumaisillaan oleva Sagrada Familia -kirkko.
  3. Lissabon
    Jotain Todella Vanhaa. Kaupunki sai nimensäkin jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Ikiaikaisista Alfaman kortteleista on vain lyhyt ratikkamatka Estorilin tai Cascaisin rantaan.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.