Haaveena ihanat rannat ja rento meininki? Ota suunnaksi sukeltajien suosikkisaari Koh Tao

Pieni koira kahlaa terhakkaana rantavedessä ja tutkii pohjaa. Olisiko siellä rapu?

Vesi välkkyy läpinäkyvänä valkoista ­hiekkaa vasten, syvemmällä se näyttää smaragdin­vihreältä. Suloisen lämpimässä vedessä voisi ­lilliä loputtomasti, tämä kylpyvesi ei viilene.

Mustat mainalinnut säksättävät ja livertävät palmuissa kuin satakielet. Kumea bu-bu-bu-ääni kuuluu sarvinokalle. Sen kuulee usein, mutta isoa sademetsän lintua näkee harvoin.

Huikeat maisemat

Heilun puolelta toiselle ja pidän kiinni kaiteesta. ­Taksin avolavan penkillä olen kuin huvipuiston vemputtimessa. Sade on ­uurtanut hiekkatiehen syvät railot. Nelivetoauto matelee ylös mäkeä, skootterilla ei ole asiaa tälle tielle.

Määränpää Ao Tanote on idyllinen lahti ­saaren itärannalla. Majoitusta tarjoaa muutama pieni bungalow-kylä. Osa mökeistä sijaitsee hiekka­rannan tuntumassa, joihinkin majoihin ­päästäkseen ­täytyy kiivetä rinnettä korkealle.

Maisema on huikaiseva, ranta jää kauas alapuolelle. Lähellä pyörii merikotka nosteessa kuin purjelentokone.

Saireen ranta sopii rauhaa kaipaavalle, kun suuri osa matkailijoista harrastaa sukellusta merellä.

Sukelluskoulun oppilailla on lyhyt matka vedenalaiseen ­luokkahuoneeseen. Pullot selässä painutaan suoraan koralliriutalle.

Iltaravintolana rustiikki katos, jykevät pöydät, puupenkit. ­Pureskelen sitkeää limetinlehteä, joka löytyi curryn joukosta. ­Mausteena on myös pätkä sitruunaruohoa ja viipale galanga-juurta. Näitä mausteita ei ole tarkoitus syödä, mutta ne antavat raikkautta.

Kilpikonnasaari

Vihreä paratiisi Koh Tao on jyrkkärinteinen saari Thaimaanlahdella. Tao tarkoittaa kilpikonnaa. Saaren muoto näyttää kilpikonnalta naapurisaari Phanganilta saavuttaessa, niin kertoo opaskirja. Kilpi­konnat myös munivat rannoilla ennen kuin matkailijat ­pesiytyivät vaalealle hiekalle.

Saari on kartasta katsottuna pieni, mutta se tuntuu isolta. ­Saaren ympäri ei ole tietä, vaan kullekin rannalle johtaa tie kukkuloiden yli. Lahdenpohjukoista löytyy hienoa hiekkaa, muualla maisemaa ­hallitsevat muhkeat kivenjärkäleet.

Nousuveden aikana vesi yltää miltei mökkien rapuille.

Kaikki laivat saapuvat länsirannalle Mae Haadiin. Tämä muutaman korttelin kokoinen, kolmen pankin kaupunki vilkastuu aina laivojen saapuessa ja lähtiessä. Vilkas Saireen ranta, saaren pisin, alkaa Mae Haadin pohjoispuolelta. Rakennusmaa on siellä tasaista, joten ranta on täyttynyt majapaikoista ja ravintoloista.

Aamukävely muuttuu kahlaamiseksi, vesi yltää miltei mökkien rapuille. On nousuveden aika. Veden laskiessa ravintoloiden apupojat levittävät taas pöydät hiekalle.

Chalok Baan Kao on etelärannan vilkkain kylä. Se sopii hyvin lapsiperheille, sillä niemet suojaavat lahtea tuulilta ja ranta on matala. Iltakymmeneltä on jo rauhallista.

Herkkuja ruokakärryistä

Pysähdyn kujan varrelle värikkäälle hedelmätiskille, joukossa myös porkkanoita. Se ei olekaan hedelmäkauppa vaan pirtelöbaari. Juoma surautetaan isoon pahvimukiin, jäätä on turhankin paljon.

Pannukakkukärryltä voi valita makean tai suolaisen täytteen letulleen.

Hiiligrilli savuaa mopokärryssä, kokki kääntelee pulleita makkaroita. Vihreäpilkkuinen on parasta, mausteista ja tulista, lähes yhtä hyvää kuin Chiang Maissa. Kokin vaimo onkin ­kotoisin pohjoisesta. Pariskunta valmistaa joka päivä ­kolmea erilaista makkaraa ja myy ne heti tien varressa.

Ruokakärryt ovat thaimaalainen ilmiö. Kärryt ovat ­työnnettäviä tai mopon sivuvaunuun rakennettuja pienoiskeittiöitä. Pannukakkukärry tulee illalla vakipaikalleen. Ohuen ­taikinan sisään voi valita makean tai suolaisen täytteen, vaihtoehtoja on kymmeniä. Mikä on suosituin?

– Nutella banana, vastaa nuori mies empimättä ja sutii makealta tuoksuvaa ­suklaa­tahnaa banaaniviipaleille.

Viattomalta näyttävä papaijasalaatti voi olla tulinen.

Rantaravintolat houkuttelevat maisemillaan, mutta sisämaasta ­löytyy paikallisempaa tunnelmaa. Perinteistä mietoa nuudeliruokaa, pad thaita, saa joka paikasta.

Kun tilaan pad thai kungin, mukaan tulee viisi isoa katkarapua. Puristan lautasen reunalla olevasta limetin­lohkosta mehun nuudelien päälle. Ripottelen sekaan vielä chili­jauhetta, kalakastiketta ja hieman sokeria. Maku on harmoninen.

"Panen pääni veteen ja olen kuin akvaariossa."

Sukeltajan suosikkikohde

Taolla ei tarvita kauluspaitaa, ellei asu hienossa loma­kylässä. Rento vaatetus nuorentaa jokaisen.

Thaimaassa on yleistä, että jalkineet jätetään oven ulkopuolelle, jopa rannan tyylikkäimmässä ravintolassa. Lankkulattialla lomalainen tassu­ttelee pöytään äänettömästi paljain varpain. Ilmiö ei ole luksusta vaan arkipäivää. Kätevimpiä ovat sandaalit, jotka voi helposti potkaista jalostaan.

Pieni Nang Yuan on pärjännyt hyvin saariäänestyksissä. ­Kaksi ­valkoista hiekkakannasta yhdistää kolme minisaarta toisiinsa. ­Kannakset ovat kapeimmillaan, kun vuorovesi on korkealla. Hiekasta en anna huippupisteitä, sillä se on paikoitellen karkeaa korallimurua.

Panen pääni veteen ja olen kuin akvaariossa. Parvi keltamustia ­litteitä kaloja lähestyy ja ui tyylikkäästi ohitseni. Hopeakylkisiä pikku­sinttejä näkyy tuhansia aivan rantavedessä, parvi vaihtaa hetkessä suuntaa. Syvemmällä suosikkini papukaijakala rouskuttaa korallia ja ulostaa sen hiekkana. Vuodessa yksi kala saa aikaan 90 kilon kasan.

Ranta hiljenee iltapäivällä, kun päiväretkeläisten alus lähtee.

Itäisen poukaman suositussa sukelluskohteessa, Japanilaisessa puutarhassa, on aina paljon aluksia odottelemassa. Lahdenpohjukka voi olla mustanaan märkäpukuisia sukelluskoululaisia.

Postikorttien maisemat kuvataan eteläisen saaren huipulta. Näköalapaikalle kiipeäminen ei ole helppoa, sillä betoniportaiden ­päättyessä viimeiset metrit täytyy kiipeillä kivien lomassa.

Nang Yuanille pääsee päiväksi pitkähäntäveneellä. Ranta hiljenee iltapäivällä, kun Samuilta saapuneiden päiväretkeläisten alus lähtee.

Snorklaamaan voi lähteä suoraan rannalta. Taksina ­toimiva pitkä­häntä­vene vie Nang Yuanin saarelle.

Tarkkana majoituksen kanssa

Vasara alkaa kalkuttaa aamukahdeksalta. Puiset mökit rapistuvat nopeasti tropiikissa. Vanhoja puretaan, uusia rakennetaan. Betonimylly pyörii: seos on suosittu materiaali kaikissa pinnoissa.

Työmaista tulee mieleeni Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä. Työ­menetelmät ovat samat kuin Suomessa 1950-luvulla, lähes kaikki tapahtuu miesvoimin ja käsipelillä. Suurin osa työntekijöistä tulee mantereelta ja Burmasta, saarella on asukkaita vain vähän.

Samassa bungalow-kylässä voi olla neljä eri-ikäistä, -tyylistä ja -tasoista vaihtoehtoa. Hintaan vaikuttaa paljon se, riittääkö tuuletin vai haluaako ilmastoinnin.

Monet mökit on rakennettu jyrkille rinteille. Rappuja riittää. 

Hyvällä onnella voi löytää lomakylän, jossa voi asua ­edullisesti ­vanhassa mökissä mutta käytössä ovat hieno uima-allas ja rannan­ lepotuolit. Hienoimmat loma-alueet tarjoavat luksusta oman ­poukaman äärellä.

Monet mökit on rakennettu taitavasti jyrkille rinteille kiven­möhkäleiden väleihin. Rappuja riittää. Kartasta katsottuna mökki voi näyttää olevan rannalla, mutta todellisuudessa uimarannalle on ­hikinen kiertotie.

Kun varaa majoitusta, kannattaa lukea netistä muiden kävijöiden tuoreet kommentit. Niistä paljastuu, onko vieressä työmaa, meluisa baari tai päriseviä mopoja. Majoitusta riittää valittavaksi, paitsi ei huippusesongin aikaan.

Huonetta ei välttämättä tarvitse varata koko lomaksi etukäteen. Perillä voi löytää mieluisemman paikan. Jos saaren toisella puolella käy kova aallokko, toisella puolella on aivan tyyntä.

Varo mopohuijareita!

Mopoja ja skoottereita vuokrataan joka puolella. Jos ei osaa ajaa mopolla, Taolla ei kannata alkaa opetella. Rannoille johtavat jyrkät pikkutiet ovat sateiden huuhtomina usein huonokuntoisia.

Mopon vuokrauksessa esiintyy myös huijausta, asiasta varoitetaan saarella. Naarmut tulevat kalliiksi. Ei auta, vaikka itse käsittelisi ajo­peliä varoen. Mopoa voidaan tarkoituksella vahingoittaa, kun sen ­jättää hetkeksi parkkiin.

Pankkiautomaatteja nököttää joka kulmalla, täällä käytetään käteistä. Lähes kaikki tarvikkeet ja ruokatavarat tuodaan mantereelta, joten saaren hintataso on kalliimpi kuin mantereella.

Vedestä on pulaa, ja sadevesi otetaan katoilta talteen. Muoviroska on ongelma, se täyttää kaatopaikan. Matkailijan kannattaa kaupassa ­kieltäytyä turhista kasseista.

Paperilyhtyjä lähetetään taivaalle tyyninä iltoina.

Toiveita taivaalle

Tuli leviää vahakartongissa, lämmin ilma nostaa jo paperi­lyhtyä. Odotamme, että polttoainerengas palaa ­tasaisesti. Lopulta päästämme irti, ja tuuli vie lyhtymme hetkessä meren ylle. Ylemmäs ja ylemmäs tummalle taivaalle, kunnes polttoaine on ­palanut ­loppuun.

Lucky balloonin lähetys kuuluu iltahuveihin. ­Lyhdyt ovat vanhaa perinnettä, niitä lähettämällä toiveet toteutuvat. Ei tarvitse paljoa arvailla, mitä toiveita varten uudet punaiset sydänlyhdyt ovat.

Rantabaareissa löhöillään kaislamatoilla ja nojaillaan tyynyihin.

Vilkkainta iltaelämää vietetään Saireella. Itä- ja pohjoispuolen ­rannoilla ei ole tietoakaan länsipuolen huvituksista.

Rantabaareissa löhöillään kaislamatoilla ja nojaillaan tyynyihin. Tulitemppuilijat kiertävät pitkin rantaa. Iltaohjelmassa voi olla pubikierros, ladyboy-kabaree ja bileet aamuyöhön saakka. Vaikka baareja on vieri vieressä ja pää täyttyy jumputuksesta, rauhalliset mökkikylät uinuvat yön hiljaisuudessa.

Naapurisaari Phanganille järjestetään erikoiskyytejä kuuluisan Full Moon Partyn aikaan. Taolla järjestetään vastaavasti puolikuun juhlia.

Sadekuuron jälkeen ilma on kostea ja lämmin – kuin kylvyssä olisi. Ilma, meri ja aurinko, siinä on kauneuskuuria kylliksi.