Nang Yuanin kolmen saaren kokonaisuus on elämys: valkoista hiekkaa, kirkasta vettä, värikkäitä kaloja ja pyöreitä kivenjärkäleitä.
Nang Yuanin kolmen saaren kokonaisuus on elämys: valkoista hiekkaa, kirkasta vettä, värikkäitä kaloja ja pyöreitä kivenjärkäleitä.

Thaimaan Koh Taon rantabaareissa ja mökkikylissä rentoutuu toden teolla. Saarelta löydät maukasta ruokaa ja sukeltajan paratiisin.

Pieni koira kahlaa terhakkaana rantavedessä ja tutkii pohjaa. Olisiko siellä rapu?

Vesi välkkyy läpinäkyvänä valkoista ­hiekkaa vasten, syvemmällä se näyttää smaragdin­vihreältä. Suloisen lämpimässä vedessä voisi ­lilliä loputtomasti, tämä kylpyvesi ei viilene.

Mustat mainalinnut säksättävät ja livertävät palmuissa kuin satakielet. Kumea bu-bu-bu-ääni kuuluu sarvinokalle. Sen kuulee usein, mutta isoa sademetsän lintua näkee harvoin.

Huikeat maisemat

Heilun puolelta toiselle ja pidän kiinni kaiteesta. ­Taksin avolavan penkillä olen kuin huvipuiston vemputtimessa. Sade on ­uurtanut hiekkatiehen syvät railot. Nelivetoauto matelee ylös mäkeä, skootterilla ei ole asiaa tälle tielle.

Määränpää Ao Tanote on idyllinen lahti ­saaren itärannalla. Majoitusta tarjoaa muutama pieni bungalow-kylä. Osa mökeistä sijaitsee hiekka­rannan tuntumassa, joihinkin majoihin ­päästäkseen ­täytyy kiivetä rinnettä korkealle.

Maisema on huikaiseva, ranta jää kauas alapuolelle. Lähellä pyörii merikotka nosteessa kuin purjelentokone.

 Saireen ranta sopii rauhaa kaipaavalle, kun suuri osa matkailijoista harrastaa sukellusta merellä.
Saireen ranta sopii rauhaa kaipaavalle, kun suuri osa matkailijoista harrastaa sukellusta merellä.

Sukelluskoulun oppilailla on lyhyt matka vedenalaiseen ­luokkahuoneeseen. Pullot selässä painutaan suoraan koralliriutalle.

Iltaravintolana rustiikki katos, jykevät pöydät, puupenkit. ­Pureskelen sitkeää limetinlehteä, joka löytyi curryn joukosta. ­Mausteena on myös pätkä sitruunaruohoa ja viipale galanga-juurta. Näitä mausteita ei ole tarkoitus syödä, mutta ne antavat raikkautta.

Kilpikonnasaari

Vihreä paratiisi Koh Tao on jyrkkärinteinen saari Thaimaanlahdella. Tao tarkoittaa kilpikonnaa. Saaren muoto näyttää kilpikonnalta naapurisaari Phanganilta saavuttaessa, niin kertoo opaskirja. Kilpi­konnat myös munivat rannoilla ennen kuin matkailijat ­pesiytyivät vaalealle hiekalle.

Saari on kartasta katsottuna pieni, mutta se tuntuu isolta. ­Saaren ympäri ei ole tietä, vaan kullekin rannalle johtaa tie kukkuloiden yli. Lahdenpohjukoista löytyy hienoa hiekkaa, muualla maisemaa ­hallitsevat muhkeat kivenjärkäleet.

Nousuveden aikana vesi yltää miltei mökkien rapuille.

Kaikki laivat saapuvat länsirannalle Mae Haadiin. Tämä muutaman korttelin kokoinen, kolmen pankin kaupunki vilkastuu aina laivojen saapuessa ja lähtiessä. Vilkas Saireen ranta, saaren pisin, alkaa Mae Haadin pohjoispuolelta. Rakennusmaa on siellä tasaista, joten ranta on täyttynyt majapaikoista ja ravintoloista.

Aamukävely muuttuu kahlaamiseksi, vesi yltää miltei mökkien rapuille. On nousuveden aika. Veden laskiessa ravintoloiden apupojat levittävät taas pöydät hiekalle.

Chalok Baan Kao on etelärannan vilkkain kylä. Se sopii hyvin lapsiperheille, sillä niemet suojaavat lahtea tuulilta ja ranta on matala. Iltakymmeneltä on jo rauhallista.

Herkkuja ruokakärryistä

Pysähdyn kujan varrelle värikkäälle hedelmätiskille, joukossa myös porkkanoita. Se ei olekaan hedelmäkauppa vaan pirtelöbaari. Juoma surautetaan isoon pahvimukiin, jäätä on turhankin paljon.

Pannukakkukärryltä voi valita makean tai suolaisen täytteen letulleen.

Hiiligrilli savuaa mopokärryssä, kokki kääntelee pulleita makkaroita. Vihreäpilkkuinen on parasta, mausteista ja tulista, lähes yhtä hyvää kuin Chiang Maissa. Kokin vaimo onkin ­kotoisin pohjoisesta. Pariskunta valmistaa joka päivä ­kolmea erilaista makkaraa ja myy ne heti tien varressa.

Ruokakärryt ovat thaimaalainen ilmiö. Kärryt ovat ­työnnettäviä tai mopon sivuvaunuun rakennettuja pienoiskeittiöitä. Pannukakkukärry tulee illalla vakipaikalleen. Ohuen ­taikinan sisään voi valita makean tai suolaisen täytteen, vaihtoehtoja on kymmeniä. Mikä on suosituin?

Nutella banana, vastaa nuori mies empimättä ja sutii makealta tuoksuvaa ­suklaa­tahnaa banaaniviipaleille.

Viattomalta näyttävä papaijasalaatti voi olla tulinen.
Viattomalta näyttävä papaijasalaatti voi olla tulinen.

Rantaravintolat houkuttelevat maisemillaan, mutta sisämaasta ­löytyy paikallisempaa tunnelmaa. Perinteistä mietoa nuudeliruokaa, pad thaita, saa joka paikasta.

Kun tilaan pad thai kungin, mukaan tulee viisi isoa katkarapua. Puristan lautasen reunalla olevasta limetin­lohkosta mehun nuudelien päälle. Ripottelen sekaan vielä chili­jauhetta, kalakastiketta ja hieman sokeria. Maku on harmoninen.

"Panen pääni veteen ja olen kuin akvaariossa."

Sukeltajan suosikkikohde

Taolla ei tarvita kauluspaitaa, ellei asu hienossa loma­kylässä. Rento vaatetus nuorentaa jokaisen.

Thaimaassa on yleistä, että jalkineet jätetään oven ulkopuolelle, jopa rannan tyylikkäimmässä ravintolassa. Lankkulattialla lomalainen tassu­ttelee pöytään äänettömästi paljain varpain. Ilmiö ei ole luksusta vaan arkipäivää. Kätevimpiä ovat sandaalit, jotka voi helposti potkaista jalostaan.

Pieni Nang Yuan on pärjännyt hyvin saariäänestyksissä. ­Kaksi ­valkoista hiekkakannasta yhdistää kolme minisaarta toisiinsa. ­Kannakset ovat kapeimmillaan, kun vuorovesi on korkealla. Hiekasta en anna huippupisteitä, sillä se on paikoitellen karkeaa korallimurua.

Panen pääni veteen ja olen kuin akvaariossa. Parvi keltamustia ­litteitä kaloja lähestyy ja ui tyylikkäästi ohitseni. Hopeakylkisiä pikku­sinttejä näkyy tuhansia aivan rantavedessä, parvi vaihtaa hetkessä suuntaa. Syvemmällä suosikkini papukaijakala rouskuttaa korallia ja ulostaa sen hiekkana. Vuodessa yksi kala saa aikaan 90 kilon kasan.

Ranta hiljenee iltapäivällä, kun päiväretkeläisten alus lähtee.

Itäisen poukaman suositussa sukelluskohteessa, Japanilaisessa puutarhassa, on aina paljon aluksia odottelemassa. Lahdenpohjukka voi olla mustanaan märkäpukuisia sukelluskoululaisia.

Postikorttien maisemat kuvataan eteläisen saaren huipulta. Näköalapaikalle kiipeäminen ei ole helppoa, sillä betoniportaiden ­päättyessä viimeiset metrit täytyy kiipeillä kivien lomassa.

Nang Yuanille pääsee päiväksi pitkähäntäveneellä. Ranta hiljenee iltapäivällä, kun Samuilta saapuneiden päiväretkeläisten alus lähtee.

Snorklaamaan voi lähteä suoraan rannalta. Taksina ­toimiva pitkä­häntä­vene vie Nang Yuanin saarelle.
Snorklaamaan voi lähteä suoraan rannalta. Taksina ­toimiva pitkä­häntä­vene vie Nang Yuanin saarelle.

Tarkkana majoituksen kanssa

Vasara alkaa kalkuttaa aamukahdeksalta. Puiset mökit rapistuvat nopeasti tropiikissa. Vanhoja puretaan, uusia rakennetaan. Betonimylly pyörii: seos on suosittu materiaali kaikissa pinnoissa.

Työmaista tulee mieleeni Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä. Työ­menetelmät ovat samat kuin Suomessa 1950-luvulla, lähes kaikki tapahtuu miesvoimin ja käsipelillä. Suurin osa työntekijöistä tulee mantereelta ja Burmasta, saarella on asukkaita vain vähän.

Samassa bungalow-kylässä voi olla neljä eri-ikäistä, -tyylistä ja -tasoista vaihtoehtoa. Hintaan vaikuttaa paljon se, riittääkö tuuletin vai haluaako ilmastoinnin.

Monet mökit on rakennettu jyrkille rinteille. Rappuja riittää. 

Hyvällä onnella voi löytää lomakylän, jossa voi asua ­edullisesti ­vanhassa mökissä mutta käytössä ovat hieno uima-allas ja rannan­ lepotuolit. Hienoimmat loma-alueet tarjoavat luksusta oman ­poukaman äärellä.

Monet mökit on rakennettu taitavasti jyrkille rinteille kiven­möhkäleiden väleihin. Rappuja riittää. Kartasta katsottuna mökki voi näyttää olevan rannalla, mutta todellisuudessa uimarannalle on ­hikinen kiertotie.

Kun varaa majoitusta, kannattaa lukea netistä muiden kävijöiden tuoreet kommentit. Niistä paljastuu, onko vieressä työmaa, meluisa baari tai päriseviä mopoja. Majoitusta riittää valittavaksi, paitsi ei huippusesongin aikaan.

Huonetta ei välttämättä tarvitse varata koko lomaksi etukäteen. Perillä voi löytää mieluisemman paikan. Jos saaren toisella puolella käy kova aallokko, toisella puolella on aivan tyyntä.

Varo mopohuijareita!

Mopoja ja skoottereita vuokrataan joka puolella. Jos ei osaa ajaa mopolla, Taolla ei kannata alkaa opetella. Rannoille johtavat jyrkät pikkutiet ovat sateiden huuhtomina usein huonokuntoisia.

Mopon vuokrauksessa esiintyy myös huijausta, asiasta varoitetaan saarella. Naarmut tulevat kalliiksi. Ei auta, vaikka itse käsittelisi ajo­peliä varoen. Mopoa voidaan tarkoituksella vahingoittaa, kun sen ­jättää hetkeksi parkkiin.

Pankkiautomaatteja nököttää joka kulmalla, täällä käytetään käteistä. Lähes kaikki tarvikkeet ja ruokatavarat tuodaan mantereelta, joten saaren hintataso on kalliimpi kuin mantereella.

Vedestä on pulaa, ja sadevesi otetaan katoilta talteen. Muoviroska on ongelma, se täyttää kaatopaikan. Matkailijan kannattaa kaupassa ­kieltäytyä turhista kasseista.

Paperilyhtyjä lähetetään taivaalle tyyninä iltoina.
Paperilyhtyjä lähetetään taivaalle tyyninä iltoina.

Toiveita taivaalle

Tuli leviää vahakartongissa, lämmin ilma nostaa jo paperi­lyhtyä. Odotamme, että polttoainerengas palaa ­tasaisesti. Lopulta päästämme irti, ja tuuli vie lyhtymme hetkessä meren ylle. Ylemmäs ja ylemmäs tummalle taivaalle, kunnes polttoaine on ­palanut ­loppuun.

Lucky balloonin lähetys kuuluu iltahuveihin. ­Lyhdyt ovat vanhaa perinnettä, niitä lähettämällä toiveet toteutuvat. Ei tarvitse paljoa arvailla, mitä toiveita varten uudet punaiset sydänlyhdyt ovat.

Rantabaareissa löhöillään kaislamatoilla ja nojaillaan tyynyihin.

Vilkkainta iltaelämää vietetään Saireella. Itä- ja pohjoispuolen ­rannoilla ei ole tietoakaan länsipuolen huvituksista.

Rantabaareissa löhöillään kaislamatoilla ja nojaillaan tyynyihin. Tulitemppuilijat kiertävät pitkin rantaa. Iltaohjelmassa voi olla pubikierros, ladyboy-kabaree ja bileet aamuyöhön saakka. Vaikka baareja on vieri vieressä ja pää täyttyy jumputuksesta, rauhalliset mökkikylät uinuvat yön hiljaisuudessa.

Naapurisaari Phanganille järjestetään erikoiskyytejä kuuluisan Full Moon Partyn aikaan. Taolla järjestetään vastaavasti puolikuun juhlia.

Sadekuuron jälkeen ilma on kostea ja lämmin – kuin kylvyssä olisi. Ilma, meri ja aurinko, siinä on kauneuskuuria kylliksi.

Miten perille

  • Lähimmät lentokentät ovat Chumphon ja Koh Samui. Finnairin meno-paluu­lennot Samuille alkaen 900 €, vaihto Bangkokissa.
  • Hyvät laivayhteydet Samuilta ja Chumphonista, useita yhtiöitä. Pika-aluksella 2 tuntia, lippu 15 €.

Hyvä tietää

  • Pankkiautomaatteja on suurimmissa kylissä. Osta puhelimeen paikallinen sim-kortti esimerkiksi 7-­Eleven-kaupasta. Wifi toimii hotelleissa ja ravintoloissa, nettikahviloita on.
  • Maalaisjärjellä ­pärjää, ­suurin riski on liikenne. Pimeällä ota mukaan tasku­lamppu. Ole tarkkaavainen uidessa ja snorklatessa, pitkähäntä­veneillä ajetaan joka puolella. Juo vain pullovettä ja suojaudu hyttysiltä. Lue ulko­ministeriön turvallisuustiedote: www.formin.fi
  • Tuuliennuste netistä hakusanoilla Windguru Koh Tao
  • www.kohtaoinfo.tv

Mitä maksaa

  • Majoitus 2 hh, yksi yö: vaatimaton 12 €, keskitaso 30 €, luksus 100 €.
    Vesipullo 1,5 litraa, kaupassa 0,40 €.
    Thairuoka alkaen 2 €.
    Pizza 6 €.
    Iso olut ravintolassa 2 €.
    Kuorittu ananas rannalla 1,50 €.
    Taksikyyti alkaen 7 €.
    Mopon päivävuokra 4 €.
    Taksivene Saireelta Nang Yuanille, meno-paluu 8 €/hlö, lisäksi saaren
    pääsymaksu 2,50 €.
    Päivän snorklausretki 18 €.
    Jalkahieronta 7 €.
    Pyykinpesu 1 €/kg.
    Varvassandaalit 2–5 €.
    Rantamekko 7 €.
    Sim-kortti + puheaikaa 2 €.

Plussat
+ Kirkas vesi, hyvät sukellusmahdollisuudet.
+ Rento ilmapiiri.
+ Varsin tasainen sää ympäri vuoden.
+ Helppo yhdistää Koh Samuin ja Phanganin-matkaan.

 Miinukset
– Matka vaatii vaivannäköä.
– Kaikki laivat eivät kulje kovalla tuulella, joten aikatauluun pitää jättää pelivaraa.
– Ei julkista liikennettä.
– Fine dining ja shoppailu rajallista.

 

 

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.