Pappi ristii vauvan, vihkii avioparin, siunaa vainajan ja siinä välissä kahvittelee, saarnaa pöntöstä ja toisinaan munaa itsensä.
Tutustuin hotelliaamiaisella itäsuomalaiseen rouvaan. Huomasimme, että meillä on yhteinen tuttava, jonka minä tunsin nuoruudestani ja hän kotiseurakuntansa pappina.
Kerroin aikoinaan ihmetelleeni tuttumme ammatinvalintaa. Rouva kertoi minulle, ettei miehen ura ollutkaan mennyt ihan putkeen.
Miten pahasti pappi voi epäonnistua? Keräsin kokemuksia:
- Pappi kiirehtii: "Laskekaa kukat äkkiä. Puolta tuntia enempää en seiso haudalla."
- Siunaustilaisuudessa pappi käyttää vainajasta väärää nimeä ja jatkaa sen käyttöä, vaikka etupenkistä nousee herra ja sanoo: "Se olen muuten minä."
- Pappi istuu pitäessään puheen muistotilaisuudessa. "Tuli tunne, ettei hän kunnioita kuollutta."
- Puheripuli. "Siunauspuhe oli niin vuolas, ettei siitä jäänyt mitään mieleen."
- Poistuu keskuudestamme. "Pappi kuoli kesken siunaustilaisuuden."
- Änkytys. "Minusta on toisaalta mukavaa, että meidät vihki ihminen eikä robotti."
- Sekoilu. Pappi kysyy sulhaselta: "Haluatko ottaa mieheksesi (morsiamen nimi)?"
- Pappi unohtaa mikrofonin päälle vihkitoimituksen jälkeen. "Juhlaväki kuunteli papin turhanpäiväisiä jaarituksia sakastista, kun morsiuspari käveli alttarilta."
- Pappi kastaa lapsen väärän nimiseksi. "Puolikuuro pappi väänsi lapsen sukunimestä toisen etunimen tyyliin Maija Meikäläis Meikäläinen."
- Tylsyys. "Valitsimme papin, joka tunsi meidät, mutta vihkipuhe oli yhtä kohottava kuin tiskiaineen tuoteseloste."
- Humala. "Pappi sammui pöytään."
- Tilannetajun puute. "Vanhoillinen pappi jäi juhlaan liian pitkäksi aikaa. Kukaan ei uskaltanut olla oma itsensä hänen seurassaan."
Armoa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Lähteenä nimettömät haastattelut, naimisiin.info, vauva.fi
Seuraa meitä Facebookissa
