Keikkatyö eläkkeellä ei aina kannata. Tarkista tästä, miltä näyttävät työnsaannin mahdollisuudet ja milloin homma lyö leiville.

1.    Kartuttaako työnteko 63–65-vuotiaana eläkettäni? Kannattaako työkeikkailu?

– Kokopäiväinen työ 65-vuotiaaksi asti on eläkkeen karttumisen kannalta taloudellisesti kannattavinta. Osittainenkin työnteko eläkkeellä 63–65-vuotiaana kartuttaa eläkettä, mutta vain kolmasosan siitä mitä työskentely ilman eläkettä, vaikka palkka olisi sama. Toki pienikin lisäys on hyvä, kertoo kehityspäällikkö Marjukka Hietaniemi Eläketurvakeskuksesta.

Jos saa palkkaa esimerkiksi 3000 euroa kuukaudessa, eikä nauti samalla eläkettä, eläke kasvaa noin 10 euroa jokaiselta lisätyöskentelykuukaudelta. Jos saa samaan aikaan vanhuuseläkettä, uutta eläkettä kertyy runsaat 3 euroa lisäkuukautta kohden. Elinaikakerroin pienentää näitä karttumia hieman, mutta kuinka paljon, se riippuu syntymävuodesta.

– Osa-aikaeläkkeellä olevalle karttuu uutta eläkettä työstä kuten sellaiselle, joka ei ole vielä eläkkeellä.  Osa-aikaeläkkeen saaminen edellyttää, että työntekoa vähennetään entiseen verrattuna tietyissä rajoissa.

Osallistu keskusteluun: "Miten pärjäätte osa-aikaeläkkeellä?"

Hietaniemi korostaa, että työsuhteen pitää päättyä oikeasti, jotta voi laillisesti saada vanhuuseläkkeen 63-vuotiaana. Saman työnantajan leivissä voi jatkaa, mutta eri ehdoilla. Osa-aikaeläkkeen voi saada jo 61 vuoden iässä.

Eläkevalmentaja neuvoo: Näin pärjäät, kun työt loppuvat

Vain yrittäjä voi nostaa yrittäjäeläkkeensä ja silti jatkaa entiseen malliin.

Syksyllä 2015 eduskuntaan menevässä vuoden 2017 eläkeuudistusta koskevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan vanhuuseläkeikärajojen nousua.

Osa-aikaeläke poistuu ja tilalle tulee osittainen varhennettu vanhuuseläke. Kaikki karttumisprosentit yhdenmukaistuvat. Jatkossa, siirtymäkauden jälkeen, eläkettä karttuu samalla tavalla oli sitten eläkkeellä tai ei, jos eduskunta hyväksyy esityksen.

2. Kuinka paljon eläkeläisiä on töissä?

– Suurin osa eläkeläisistä ei käy töissä. Nykyisin vanhuuseläkkeelle voi jäädä joustavasti 63 vuoden iän täyttämisen jälkeen. Eläkkeen rinnalla tehty työ kartuttaa uutta eläkettä 68 vuoden iän täyttämiseen saakka. Vanhuuseläkkeen valintaiässä olevista 63–67-vuotiaista lähes 90 prosenttia on eläkkeellä. Tästä 350 000 eläkeläisen joukosta käy töissä noin 10 prosenttia, kertoo kehityspäällikkö Jari Kannisto Eläketurvakeskuksesta.

– Suurimmat työssä käyvien eläkeläisten ammattiryhmät  ovat hoiva-alalla, kuljetusalalla, kiinteistönhoidossa sekä kaupan alalla. Näiltä aloilta löytyy paljon tilapäistä ja osa-aikaista työtä, mikä tuntuu kiinnostavan eläkeläisiä eniten. Moni eläkeläinen ei enää eläkkeellä halua kokoaikatyötä vaikka sitä ehkä joillekin olisi tarjolla.

Eläkkeellä työskentely on lisääntynyt jonkin verran. Vuoden 2007 lopussa työssä kävi 21 000 vanhuuseläkkeen valintaiässä olevaa ja vuoden 2013 lopussa heitä oli 35 000. Kasvun taustalla on kaksi syytä: työskentelyn yleistyminen ja suurten ikäluokkien eläköityminen.

Kannisto toteaa, että vaikka lukumääräinen kasvu on huomattava, ikäluokkien kokoon suhteutettuna muutos on pieni: 63–67-vuotiaiden eläkkeensaajien osuus työeläkevakuutetuista on noussut vuoden 2007 jälkeen 7,5 prosentista prosenttiyksikön verran.

–  Kasvu näyttäisi myös hiipuvan eikä eläkeläisten työnteko enää yleisty. Varmasti synkkä taloustilanne heijastuu myös eläkeläisten työntekomahdollisuuksiin, Kannisto sanoo.

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.