Pienpanimolaisuus näyttää koukuttaneen suomalaisia. Myös arkeologi Kimmo Kyllösen, jonka mielestä hyvä olut kuuluu kaikille. Tosin hänen tuotteitaan eivät kaikki ostaisi.

Kimmo Kyllösen puheen tahti kiihtyy. Nyt ollaan hänelle rakkaassa aiheessa, oluessa.

Arkeologiksi opiskellut Kyllönen on harrastanut oluiden maistelua ja tekemistä koko aikuisikänsä. Pari vuotta sitten harrastus muuttui työksi, kun hän oli perustamassa Hopping Brewsters -panimoa. Suomessa eletään tällä hetkellä vahvaa pienpanimobuumia. Uusia yrityksiä syntyy lähes kuukausittain, mutta kaikki joutuvat painimaan saman ongelman kanssa: tuotteita voi myydä vain ravintoloihin tai Alkoon. Pienpanimot odottavatkin oikeutta myydä tuotteita suoraan kuluttajille, samaan tapaan kuin kotimaiset viinitilat tekevät.

– Mottomme on, että hyvä olut kuuluu kaikille.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Meidän tuotteemme ovat sen verran arvokkaita, etteivät teinit tai tapajuopot niitä ostaisi."

Hallitus sai juuri tiukkojen keskustelujen jälkeen sovittua alkoholilain kokonaisuudistuksesta. Lopputulos jakaa mielipiteet. Liberaalimmat kansanedustajat vaativat viinejä maitokauppoihin, tiukemman linjan kannattajat toivoivat keskioluttakin Alkoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Suurin ongelma on, että alkoholikeskustelu on jumittunut. Vapauttamisen kannattajat ja vastustavat ovat toistelevat samoja perustelujaan, eikä keskustelu etene, Kyllönen miettii.

Hänen mielestään Suomessa tarvittaisiin juomakulttuurin kokonaisvaltainen muutos. Säännösten höllääminen ja kiristäminen edestakaisin ei ole mikään ratkaisu.

– Tosiasia on, ettei kaikkia ihmisiä pystytä pelastamaan alkoholilta edes kieltolailla. Sen takia lait pitäisi laatia enemmistön käyttäytymisen mukaan.

Olutharrastajien toiveissa oli saada ainakin vahvat oluet ruokakauppoihin. Heille lakiuudistus on pettymys. Maitokaupoissa saa ensi vuoden alusta alkaen myydä enintään 5,5-prosenttisia oluita. Moni erikoisolut on tuota vahvempaa.

– Oluesta tulee 5–7-prosenttista, kun se saa syntyä luonnollisesti. Keskioluen 4,7 prosentin rajahan on aivan keinotekoisesti keksitty. Suomessa viini on jo sallittu synti. Samaa toivon oluelle.

Vähemmän, mutta laadukkaampaa olutta

Koko juomakulttuuri muuttuu, kun ihmiset juovat vähemmän mutta laadukkaampaa.

Kyllösen kuvaama tilanne vastaa pitkälti sitä ihannekuvaa, jota alkoholilainsäädännön vapauttajat mielellään maalailevat. Entä jos todellisuus on kuitenkin toinen ja laatuoluiden sijaan hyllyt täytetäänkin halvalla A-oluella ja vahvalla lonkerolla? Mitä se tarkoittaisi suomalaisten terveydelle?

Kysytään asiantuntijalta.

Juomatutkijan kanssa kaljalle

Olutravintola Vastarannan Kiiski on tiistai-iltana hiljainen. Salin puolella ukkoporukka puhuu jalkapallosta. Laseissa välkkyy vaalea tsekkiolut.

THL:n erikoistutkija Pia Mäkelä tilaa baaritiskiltä pienen lasillisen pienpanimon porteria ja istuu sivupöytään. Mäkelä on suomalaisen juomiskulttuurin parhaita asiantuntijoita. Hän teki gradunsa alkoholitutkimuksen pioneerin Klaus Mäkelän johdolla. Väitöskirjassaan hän tutki alkoholikuolemia. Sen jälkeen tie vei THL:ään tutkijaksi.

– Tutkijan näkökulmasta isot muutokset alkoholilainsäädännössä ovat tietysti kiinnostavia. Suomessa vuonna 2004 toteutetusta veronalennuksesta tehdään edelleen kansainvälisiä tutkimuksia.

Suuren mittakaavan ihmiskoe – sellaiseksi alkoholiveron jättimäistä pudotusta vuonna 2004 voi hyvällä syyllä kutsua. Eduskunta laski väkevien juomien veroa lähes puolella, oluiden kolmanneksella. Päätöksen takana oli Viron liittyminen EU:n jäseneksi. Alkoholin hintaero Suomen ja Viron välillä oli niin suuri, että poliitikot pelkäsivät tuonnin räjähtävän ilman veromuutosta. Samaan vuoteen osui toinenkin iso muutos, kun vähittäiskaupat alkoivat käydä keskioluen hintasotaa. Keppanasta tuli sisäänheittotuote, jota kaupat myivät halvimmillaan sisäänostohinnalla.

Hinta laski, kulutus nousi – ja kuolleisuus. Halpaa viinaa kitattiin ennätystahtiin. Kulutus lisääntyi jyrkästi aina vuoteen 2007, jolloin puhdasta alkoholia holahti kurkkuihin 12,7 litraa.

Vuonna 2005 alkoholi nousi yhdeksi keskeisimmistä kuolemansyistä syöpien ja sydän- ja verisuonitautien joukkoon.

Suomalaiset juovat yli puolet kaikesta alkoholista oluena. Sen vuoksi ei ole merkityksetöntä, kuinka vahvaa olut on. Ruokakaupassa nelosoluen alkoholisenttilitran hinta tulee olemaan halvempi kuin kolmosoluessa. Pelkona on, että suurkuluttajat optimoivat kulutuksensa neloseksi, mutta eivät vähennä juotujen litrojen määrää. Se nostaa alkoholin kokonaiskulutusta merkittävästi.

– Kokonaiskulutus ja haitat ovat tähän asti kasvaneet käsi kädessä. Jo kuuden prosentin nousu kokonaiskulutuksessa tarkoittaa, että alkoholikuolemat lisääntyvät arviolta 150:llä ja sairaalahoitojaksot noin 1500:llä vuodessa, Pia Mäkelä sanoo.

Alkoholipolitiikassa on kyse tasapainoilusta vapauden ja haittojen välillä.

– Meidän tutkijoiden tehtävänä on kertoa, mitä päätöksistä voi seurata. Ei ole luvassa hauskuutta ilman, että mukana seuraisi myös haittoja.

Lähteet: Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Suomen alkoholijärjestelmän kehitys 1920-luvulta nykypäivään. terveyskirjasto.fi, panimoliitto.fi, thl.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla