Ugandalainen Kata ja suomalainen Riitta ovat olleet parhaat ystävykset 28 vuotta. Ugandassa he taistelivat aidsia vastaan.

Lääkäri Riitta Kujala ja ugandalainen Kata Onyadille tapasivat elokuussa 1986. Verinen sisällissota oli loppunut tammikuussa. Riitta sai komennuksen terveysasemalle, jossa Katakin työskenteli. Kata, kahdeksan lapsen äiti, oli työskennellyt leikkaussalissa hoitajana jo kymmenen vuotta. Kun mies jäi työttömäksi, isolla perheellä ei ollut enää varaa asua kaupungissa ja perhe muutti maalle.

 Riitta koulutti terveydenhuoltoalalle aikovia ja paikallisia asukkaita. Terveysaseman piriin kuului noin 40 000 ihmistä. Työntekijöistä oli pulaa, ja terveysasemalla hoidettiin sairauksia, jotka olisivat olleet estettävissä, jos ihmisillä olisi ollut enemmän tietoa terveysasioista.

– Olin ensimmäinen siinä yhteisössä, joka puhui aidsista. Suurin osa ei ollut kuullutkaan asiasta, vaikka siihen kuoli todella paljon ihmisiä. Joka kolmannella synnyttävällä naisella oli aids, ja se tarttui usein vastasyntyneeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Riitta oli mukana monessa projektissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Katasta tuli minun mentorini, opettajani. Hän neuvoi, kuinka Ugandassa toimitaan.

Joka kolmannella synnyttävällä naisella oli aids, ja se tarttui usein vastasyntyneeseen

Riitta oli tottunut Suomessa siihen, että jos sopi 20 asiaa, niin 19 asiaa menee ilman muuta putkeen ja viimeinenkin asia hoituu aikanaan.

– Ugandassa opin, että kun siellä sovitaan 20 asiasta, niin yksi onnistuu. Muut 19 kannattaa unohtaa.

Elämä omissa käsissä

Naiset oppivat toisiltaan. Samanlainen huumorintaju oli hyvä lähtökohta ystävyydelle. Riitta vaistosi heti, että Kata ei väistä vastuutaan tiukassakaan paikassa. Hän on luotettava ja uskaltaa sanoa rehellisesti mielipiteensä – vaikkei sitä kysyttäisikään. Yleensä ugandalaiset olivat arkoja sanomaan valkonaamalle, kuten Riitta itseään kuvailee, että noin ei ehkä kannata tehdä.

– Olin puoli vuotta aika hiljainen, kun pelkäsin, että teen kielioppivirheitä.

Vähitellen sain varmuutta, ja englanti alkoi sujua, Riitta kertoo.

– Ja kun hän alkoi puhua, hän ei ole lopettanut, Kata sanoo hymyillen.

Katalle Riittaan tutustuminen oli kuin uudelleensyntyminen. Riitan kanssa hän puhui asiois­ta, joista hänen kotimaassaan ei puhuttu: naisten asemasta ja tasa-arvosta.

– Riitan ansiosta tajusin, että yhteiskuntaa ja tapoja voi muuttaa – että naisetkin voivat olla vapaita, kuten Suomessa. Olin nuorena sokea, en nähnyt todellisuutta. Nyt ymmärrän, että elämä on sellaista, jollaiseksi sen tekee. Ei saa jäädä menneisyyteen ja menetyksiin.

Maan tavat täytyy oppia

Katankin läheisiä sairastui ja kuoli aidsiin – myös hänen aviomiehensä, josta Kata oli eronnut jo aikaisemmin.

– Mieheni harrasti irtosuhteita, kuten niin monet miehet maassamme.

Kieltäydyin olemasta hänen kanssaan, jos hän ei käytä kondomia. Siitä ei tullut mitään, ja erosin miehestäni. Se ei ole tavallista Ugandassa. Yleensä erossa nainen joutuu palauttamaan myötäjäiset, ja siihen on harvalla varaa. Minun ei tarvinnut tehdä niin. Isänikin kannatti eroani.

Riitta kertoo, että jos ugandalainen nainen tahtoi eroon miehestään, ainoa vaihtoehto vaimolle oli yleensä itsemurha. Sellaiset eivät olleet harvinaisia Ugandassa.

Kieltäydyin olemasta mieheni kanssa, jos hän ei käytä kondomia

– Jokaisessa maassa on omat tapansa ja kulttuurinsa. Niitä ei ole pakko hyväksyä, mutta täytyy ymmärtää, miksi asioita tehdään meille vieraalla tavalla. Ihmettely ja kauhistelu eivät auta ketään.

Kata on opiskellut terveydenhuoltoalaa kaksi vuotta Kuopiossa ja pariin otteeseen myös Englannissa. Hän taistelee tasa-arvon sekä naisten ja lasten oikeuk­sien puolesta: antaa terveysvalistusta, auttaa ja ottaa kantaa rohkeasti.

Hän on tehnyt työtä monessa kansalaisjärjestössä ja valistanut jopa maan uskonnollisia johtajia. Nyt hän odottaa rahoitusta uusiin projekteihin.

Herjaavia tekstiviestejä

Kaikki eivät katsoneet Riitan ja Katan ystävyyttä ja yhdessä asumista Ugandassa hyvällä. Yhdessä asumiseen oli kuitenkin käytännölliset syyt: Riitalla oli tilava asunto ja Katalla ei ollut varaa omaan taloon.

Yhteiseen kotiin alkoi odottamatta tulla herjaavia tekstiviestejä, sähköposteja ja soittoja. Heitä syytettiin lesboiksi. Rakastuminen samaa sukupuolta olevaan on Ugandassa vakava rikos. Kaksinaismoraali elää sitkeästi ja asenteet muuttuvat hitaasti.

– Viimeiset kaksi vuottani Ugandassa olivat yhtä helvetiaa. Siellä oli ihmisiä, jotka kuvittelivat, että Katan tekemä valistustyö on hänen oma bisneksensä, vaikka kyseessä oli kansalaisjärjestö. He olivat kateellisia, kun luulivat Katan rikastuvan.

Kata on edelleen vihainen syytöksistä ja herjauksista.

– Helvetti. Minä saan olla ystävä, kenen kanssa haluan. Jos joku tekee sitä ongelman, se on hänen pulmansa.

Maailman aids-päivä 1.12.

Maailman Terveysjärjestö WHO:n vuonna 1988 julistamaa Maailman aids-päivää vietetään 1. joulukuuta. Tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta hivistä ja kampanjoida hiv-tartuntojen ennaltaehkäisyn ja hiv-positiivisten oikeuksien puolesta.

Testiin hakeudutaan liian myöhään

Suomessa asuu noin 4 000 hiv-positiivista, joista viidennes ei tiedä tartunnastaan. Uusista hiv-tartunnoista noin kaksi kolmasosaa todetaan silloin, kun lääkitys olisi jo pitänyt aloittaa. Tartunta todetaankin yleensä vasta, kun siitä on kulunut useita vuosia. Suomessa hi-virus tarttuu lähes aina henkilöltä, joka ei ole itse tietoinen tartunnastaan. Säännöllinen lääkitys alentaa hivin tarttumisriskin nollaan. Hiv-tartuntaa lienee mahdotonta saada tartunnastaan tietoiselta hiv-positiiviselta, joka on toimivalla lääkityksellä. 

Hiv ei näy päällepäin ja voi olla oireeton pitkään. Tartunnan voi todeta vain testaamalla.

Lisää teemapäivästä: www.maailmanaidspaiva.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla