Kilpirauhassairauksista kärsii lähes joka kymmenes suomalainen. Miksi hoito on edelleen niin kiistanalaista?
Jopa 500 000 suomalaista kärsii kilpirauhassairauksista, naiset miehiä yleisemmin. Kilpirauhassairaudet ovat myös yleistyneet nopeasti. Kymmenenssä vuodessa sairastuneiden määrä on kaksinkertaistunut.
Osa lääkärikunnasta on sitä mieltä, että kyseessä on muotisairaus. Osa taas on näkemyksestä täysin eri mieltä.
Ammattitaito koetuksella
Kilpirauhaslääkitys auttaa valtaosaa potilaista, mutta kaikki eivät saa apua yleisesti käytetystä tyroksiinista, eli T4-hormonista. Jos sairautta ei saada hallintaan yleisesti suositelluilla lääkkeillä, ovat vaihtoehdot ovat kiistanalaisia.
Yle Fem esittää tänään ohjelman Laiska ja lihava vai sairas?, jossa pureudutaan kilpirauhashoidon ongelmiin niin lääkärin kuin potilaankin näkökulmasta. Ohjelmassa todetaan, että vaihtoehtoisten lääkkeiden määrääminen vaatii lääkäriltä erityistä ammattitaitoa.
Ammattitaidon lisäksi tarvitaan rohkeuttakin. Ohjelmassa esiintyvä lääkäri Leena Furubacka kertoo, että hänestä lääkärin velvollisuus on auttaa silloinkin, kun "ainoa oikea lääke" ei toimi.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kilpirauhanen_leena_furubacka.jpg?itok=tuJJSk2P)
– Tarkoitus ei saa olla, että pidetään omat paperit puhtaina, toteaa Furubacka ohjelmassa.
Mitä vaihtoehtoinen lääkitys sitten on? Yleisesti sillä tarkoitaan trijodotyroniinia, eli T3-hormonia. Sen annostelu on kuitenkin tarkkaa, ja vaatii potilaan säännöllistä seurantaa. Muussa tapauksessa lääkitys saattaa heikentää potilaan terveydentilaa nopeasti.
Suomessakin on jo jouduttu rajoittamaan lääkärien oikeutta hoitaa potilaidensa kilpirauhasvaivoja T3-lääkitykseen liittyvien ongelmien takia.
Tieto
Laiska ja lihava vai sairas? tiistaina 2.2.2016 klo 20.00 Yle Fem.
Uusinta 3.2.2016 klo 16.55 Yle Fem.
Furubacka on vertaistukiryhmissä erinomaisessa maineessa kuten myös allesiteerattu endokrinologi (tekstit erään viikkolehden terveysnumerosta 1/2016):
"Tunnen potilaita, jotka ovat voineet huonosti T4+T3-lääkityksellä ja jättäneet oma-aloitteisesti T4-hormonin pois. Tämän seurauksena heidän vointinsa on merkittävästi kohentunut. Tällöin on olennaisen tärkeää, että käytetään riittävän pieniä T3-annoksia. Hoitoa on myös huolellisesti seurattava sekä kliinisesti että laboratoriokokein, Ilvesmäki sanoo."
"Olen vakuuttunut siitä että on ihmisiä jotka voivat paremmin T3-monoterapialla kuin yhdistelmähoidolla, mutta se on hyvin pieni porukka. On epäilty, että näillä potilailla tablettina käytetty tyroksiini saattaisi muuttua etupäässä rT3:ksi ja aiheuttaa haittavaikutuksia tällä mekanismilla."
Suomessakin harvinaista että endokrinologia arvostetaan potilaiden keskuudessa. Paljon enemmän muiden alojen lääkäreitä. Näin myös Tanskassa kyselyssä:
https://thyroidhormones.wordpress.com/2015/12/31/bok-far-danska-hypotyre...
Kiitos toimittajalle hyvästä kirjoituksesta! Kiitoksia ansaitsee myös haastateltu Furubacka sekä osaamisestaan että rohkeudestaan.
Samoin sekä osaamisestaan että rohkeudestaan hatunnosto kommentissa mainitulle Ilvesmäelle, jonka "suojana" tosin on endokrinologin koulutus. Josta koulutuksesta huollimatta on potilaiden arvostama mm. somessa. Facebookissa ja muuallakin potilaat oikeastaan karttavat endokrinologeja, poikkeuksena vain Ilvesmäki ja Välimäki. Arvostuksen ja luottamuksen ilmaus että potilas kertoi jättäneensä yhdistelmästä Thyroxinin pois. Rehellisyyden ilmenemä Ilvesmäeltä että myöntää tämän ja muutaman muun potilaan vooivan parhaiten T3-monoterapialla.
