
Potkukelkka taipuu niin mummon kauppareissulle kuin hurjaan menoon lajin MM-kisoissa. Uusilla kelkkamalleilla potkuttelu on entistä ergonomisempaa.
Perinteinen potkukelkkailu on saanut lisää harrastajia uusien välineiden innoittamana. Tuttu puupenkillä varustettu mummopotkuri on mainio peli kaupassa käymiseen ja rauhalliseen ulkoiluun. Mutta jos haluaa kunnon liikuntaa, teräs- tai alumiinirunkoinen Kickspark-potkukelkka on monikäyttöisempi ja helpompi ohjattava.
Siinä ei ole istuinta, joten potkujalka pääsee liikkumaan vapaasti. Lisäksi se on kevyen mutta jäykän runkonsa ansiosta helppo hallita kovassakin vauhdissa ja kaarteissa. Kaikista paras ominaisuus on kuitenkin se, että ohjaustangon korkeuden voi säätää itselleen sopivaksi.Potkuttelijan ei siis tarvitse kyykistellä. Kädensijakin on mukava ja pehmustettu.
Hifistelijöille on lisävarusteita: hanki- tai liukujalas on muovinen suksi, joka painetaan kiinni potkurin jalakseen. Jääjalas on vain jäälle tarkoitettu varuste. Toki tarvitaan myös kenkään kiinnitettävät raudat, että potkuttele onnistuu.
Hurjaa menoa
Terttu Kilpeläinen, 74, ja Raimo Kilpeläinen, 71, osallistuivat potkukelkkailun MM-kisoihin toissa vuonna Pieksämäellä. He ovat lajin kärkea: kumpikin voitti oman yli 65-vuotiaiden sarjansa.
– Matkaa oli kilometri ja olisikohan siinä mennyt 2,5 minuuttia aikaa. Yleisöä oli paikalla paljon, tunnelma oli mahtava ja ilmakin suosi – jäätilannetta jännitettiin nimittäin viimeiseen asti. Olin myös toimitsijana ottamassa aikaa kaikissa muissa sarjoissa paitsi omassani, Terttu Kilpeläinen kertoo.
Kisoissa oli monenlaisia sarjoja lapsista veteraaneihin. Oli hupiryhmiä ja hassusti pukeutuneita työporukoita sekä tietysti perinteisellä mummomallilla potkijoita. Lisäksi tarjolla oli vähän talvista markkinameininkiä, musiikkia ja muikunpaistoa.
Eniten tosissaan kilpailtiin miesten alle 45-vuotiaiden sarjassa, jossa mentiin kovaa ja kypärät päässä.
"Minulla on aina piikkarit jalassa,
jotta saan jäästä napakan tuntuman."
– Mutta on meillä mummoillakin potkukelkkailussa mukavaa! Kotipaikkakunnallani Leppävirralla on 300 metrin mittainen luistinrata, jossa voi paahtaa niin potkukelkalla kuin luistimilla. Ehdin sinne vain silloin tällöin, sillä aikaani menee hiihtämiseen, kuntosalilla käyntiin ja koiran kanssa kävelyyn.
Tertulla on myös myös tavallinen mummopotkukelkka, jolla hän käy kaupassa. Siihen saa kassin kätevästi istuimelle.
– Potkukelkkailu tekee hyvää jaloille ja hengityselimille. Minulla on aina piikkarit jalassa, jotta saan jäästä napakan tuntuman. Mutta yhtä hyvin voi laittaa kenkään raudat. Potkuttelua kannattaa kokeilla, se on hauskaa ja tehokasta liikuntaa.
Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys 1/2015 -lehdessä.
Tiesitkö tämän potkukelkkailusta?
Huima kulutus
Potkukelkkailu kuluttaa noin 350 kcal tunnissa.