"Olin pitkään oireeton, mutta kun munuaisistani alkoi veto olla lähes lopussa, uuvuin." Näin kertoo munuaistaudistaan Raimo Juti, 67.

"Muistan hyvin vuoden 1995 marraskuun. Olimme lähdössä vaimon kanssa talvilomareissulle Rukalle. Ihmettelin, kun minä, urheilumies henkeen ja vereen, en tahtonut jaksaa hiihtää. Lääkäriin lähdin, kun en enää meinannut pysyä lenkillä vaimon perässä. 

Munuaiseni sairastuivat huomaamatta. Munuaistautini on ilmeisesti lapsuudessa sairastamani lievän munuaistulehduksen peruja. Munuaisiani seurattiin laboratoriokokein vuosikymmeniä. Pitkään kreatiniini­arvot keikkuivat vielä siedettävästi viitearvojen yläpuolella, kunnes arvo pomppasi yhtäkkiä viisinkertaiseksi. Puolessa vuodessa olinkin jo dialyysi­hoidoissa. Hoidot alkoivat tehota yllättävän nopeasti. Turvotus ja kutina hävisivät jaloista ja tasapaino rupesi ­palautumaan.

Lue myös: Älä tee tätä munuaisellesi – 5 pahinta kuormittajaa

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Dialyysi ei oikeastaan tunnu miltään, sitä vain makailee sairaala­sängyssä letkuin kiinni koneessa. Usein luen samalla lehtiä tai katson tv:tä, joskus tulee otettua pienet tirsat tai heitettyä huulta vieruskaverin kanssa. Puhumme tästä sairaudesta ja vitsailemme veriarvoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käyn dialyysissa viisi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan ja aina aamupäivisin. Minulle se on kuin puolipäivätyötä. Jos haluan matkustaa muualle Suomeen, joudun varailemaan vierasdialyyseja paikkakunnan hoitoyksiköistä.

"Käyn dialyysissa viisi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan ja aina aamupäivisin."

Ei munuaissairaus kuntoilua estä, päinvastoin. Dialyysin jälkeen lähden usein liikkumaan, hiihtämään tai pelaamaan golfia.

Lääkäri kirjaa iloisesti epikriisiin kunakin talvena hiihtämäni kilometrit. Viime vuonna niitä kertyi 1 500. Lääkärin mukaan olen paremmassa kunnossa kuin useimmat terveet ikäiseni.

Ihmiset ympärilläni ihmettelevät joskus, miten jaksan olla niin positiivinen ja pysyä liikkeessä. Olen mieltänyt sen niin, että tämän sairauden kanssa on vain mentävä päivä kerrallaan.

Tärkeä artikkeli: Veditkö munuaisesi ihan piippuun? 8 kysymystä lääkärille

Onhan minulla uutta toivoakin, olen siirtomunuaisjonossa. Jos saisin uuden munuaisen, pääsisin heti irti dialyysikoneesta. Varmasti tekisin niitä samoja asioita kuin nyt, mutta toimivan munuaissiirrännäisen kanssa tulisi tehtyä vielä ­enemmän.”

Raimo Juuti, 67, Imatra

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 14/2015.

Mitä Raimolle kuuluu? Lue koko tarina 28.10. ilmestyvästä ET Terveys -lehdestä. Tilaa lehti täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla